Suni, Timo

Finnish

Journal.fi

Isaak Babel in suoma la isker tomus i Punaisia työnnettiin rajalle. Helsingfors, Åbo ja Viipuri oli menetetty. Oli selvää että punaisilla meni huonosti. Silloin esikunta lähetti hakemaan apua kaukaa pohjoisesta. Kuukausi sitten autiolla suomalaisella ase-malla, siellä missä taivas on kuulas ja korkeat männyt pysyvät sijoillaan, näin viimeiseen taistoon kutsutut miehet. He tulivat Vienan Kemistä ja Murmannista, jäisiltä seuduilta tundran liepeillä. He olivat koolla matalassa hirsiladossa, jonka täytti kostea hämärä. Lattialla lojui vieretysten tummanpuhuvia liikkeettömiä vartaloita. Parrattomia mongolinkasvoja häilyi himme-ässä valonkajossa. Jaloissa oli hirvennahkasaap-paita, harteilla mustia turkiksia. Jokaisen vyöltä pisti esiin käyräteräinen veit-si. Jähmeät sormet lepäilivät vanhanmallisten luodikkojen himmeillä piipuilla. Edessäni makasi entisaikain turkkilaisia - pyöreäpäisinä, kiihkottomina, vaiteliaina. Suomalaisten upseeri puhui: - Huomenna taistellaan Valkeasaaressa. Siellä ovat viimeiset asemat. Eiköhän oteta selvää, kuka on isäntä meidän mailla. Upseeri ei vakuutellut. Hän ajatteli ääneen asetellen painostavasti verkkaisia sanojaan. Vaiettuaan hän poistui sivuun ja jäi kuulolle pää riipuksissa. Alkoi keskustelu, aivan erityinen keskustelu. Sellaista en ole Venäjällä kuullut. Hiljaisuus hallitsi kostean hämärän täyttämää hirsilatoa. Mustien turkisten alla pysyttiin mer-killisesti vaiti - ilmeettömät, usvassa aavemaiset kasvot nuokkuivat unen partaalla. Vaimeat äänet putoilivat hitaasti ja hankalasti juroon hiljaisuuteen. Viisitoistavuotias puhui ikämiehen kylmällä harkinnalla, ikämiehet muistuttivat nuorukaista joka suhteessa. Eräs suomalaisista sanoi: mennään apuun. Miehiä poistui ladosta ja järjestyi kiväärit kalis-ten riviin metsän reunaan. Toiset eivät liikahtaneet. Kuudentoista ikäinen kalvakka poika ojensi upseerille sanomalehden, jossa oli venäjänkielinen määräys, että rajaa ylittävät punaiset mli riisua aseista. Antaessaan lehden poika mutisi jotakin. Kysyin silloin suomalaiselta, joka toimi mik-kinäni: - Mistä he nyt puhuvat? Suomalainen käännähti ja vastasi yksikantaan minua hyytävästi tuijottaen: - Sitä en teille sano enkä sano teille enää yhtään mitään. Pojan kanssa olleet suomalaiset nousivat jalkeille. Vastauksen asemesta he puistelivat ajeltuja päitään, kävelivät ulos ja keräytyivät alla päin hiljaiseksi joukkioksi matalan seinän viereen. Kalvennut upseeri seurasi perässä hapuillen revolveria tärisevin sormin. Hän tähtäsi sillä edessään seisovan alakuloisen nuorukaisen kellertäviä leveäposkisia kasvoja. Tämän ka-peat silmät väistivät, vartalo kääntyi ja painui kyyryyn. Upseeri meni pois, istahti kannolle, paiskasi revolverin käsistään ja peitti silmänsä. Ilta laskeutui tienoolle. Rusko syttyi taivaan­rantaan. Metsä vaipui keväisen yön hiljaisuuteen. Hylätty revolveri lojui sivussa. Metsän reunassa upseeri jakoi patruunoita niille jotka tulivat hakemaan. Taisteluun valmistautuvan ryhmän liepeillä huomasin venäläisen talonpojan takkiin pukeu­tuneen miekkosen. Hän ismi paksulla kannolla. Edessään hänellä oli puurovati, kenttäpullollinen borssia ja kokonainen limppu. Musikka söi ahneesti hotkien. Hän ähki, suo­ristautui välillä, hengitti vinkuen ja iski mustin sormin jäähtyneen puuron rippeisiin. Syötävää olisi riittänyt kolmelle. Huomattuaan minut venäläiseksi miekko­nen nosti puoleeni himmeänä kiiluvan sinisen katseen. Silmä siristyi, käväisi limpussa ja iski minulle: -Antoivat puuroa ja teenlehtiä. Suostuttelevat asemiin, onhan meikäläinen Petroskoista. Mitä se auttaisi? Hoksaavia nuo suomalaiset, tietävät mitä tekevät. Elävinä ne ei selviä, ei millään. Rahdataan kuin mitä lie mordvaa, sitten pälyile­vät ympäriinsä, etteivät vaan tulisi pidätetyiksi. Siksikö meidät tuotiin, kyselevät. Hoksaavaa väkeä, turha moittia. Mutta niin se on, että sa­kemanni nitistää ne pian. Kaiken tämän näin autiolla suomalaisella asemalla noin kuukausi sitten. Suomennoksen jälkisanat Venäjänjuutalainen novellisti Isaak Babel (1893-1940) tunnetaan monilla kielillä Odessan laita-korttelien ja Budjonnyin ratsuväen kuvaajana. Suomeksi häneltä on ilmestynyt kaksi kokoel­maa, Punainen ratsuväki (1958) ja Odessalaisia (1970). Edellä käännöksenä esitelty kertomus, "Finny" eli Suomalaiset, julkaistiin 1918 pet-rogradilaisessa päivälehdessä Novaja zizn eli Uusi elo. Palstan otsikkona oli "Päiväkirja" ja kirjoittajan nimimerkkinä Bab-El. Lehti ilmestyi Venäjällä tuolloin käytetyn juliaanisen kalenterin mukaan 29. toukokuuta (11. kesäkuuta).1 Novaja zizn lakkautettiin saman vuoden heinäkuussa syytettynä bolsevismin vastaisesta kirjoittelusta. Siihen asti lehteä toimitti Maksim Gorki (1868-1936), kaikin puolin merkittävä kulttuurihahmo ja itseään nuorempien kirjailijoi­den hyväntekijä, joka oli myös Babelin löytäjä ja suojelija. Huolimatta vanhasta puoluetoveruu­desta Leninin kanssa Gorki siirtyi oppositioon pian lokakuun 1917 jälkeen. Lehdessään hän arvosteli vallanpitäjiä melko selvin ilmauksin. Tämä vaihe Gorkin elämäkerrassa haluttiin unohtaa 1930-luvulla, jolloin hänestä leivottiin sosialistisen realismin ja neuvostokirjallisuuden kanoninen esikuva. Vastaavasti Novaja zizn -lehdessä ilmestyneitä poliittisia kannanottoja ei koskaan julkaistu Neuvostoliitossa toimitetuissa kootuissa teoksissa.2 Niin ikään Babelin suhde neuvostovaltaan kehittyi vaikeaksi. Jälkeenpäin hän vaikeni toiminnastaan Novaja zizn -lehdessä puhuen korkeintaan reportterina toimimisesta kumo­uksen aikoihin. Silloiset mielipiderikokset, jos niin voi sanoa, saattoivat vaikuttaa takautuvasti toukokuussa 1939. Kirjailijan vangitsemisen yhteydessä katosi useita käsikirjoituksia, joita ei ole sittemmin löytynyt. Tunnustus Ranskan ja Itävallan hyväksi vakoilusta heltisi kolme vuorokautta jatkuneen valvottamisen jälkeen. Ampumisteloitus odotti seuraavan vuoden tam­mikuussa. (Vettenniemi 1996, 44^16.) Babelin teoksia ilmestyi Neuvostoliitossa taas vuodesta 1957 alkaen, mutta koko säilynyt tuotanto jul­kaistiin vasta 1990-luvulla. Vaikka jätettäisiin huomiotta henkilöhisto­riallinen murhenäytelmä, voidaan näkökulmaa laajentaen otaksua, että Babelin lahjoilla varus­tetun kirjailijan olisi kuitenkin ollut vaikeata pärjätä sosialistisen realismin kulttuurissa. Häntä kritisoitiin ennen muuta naturalismista, kuten kuului neuvostoaikainen teilaustermi. Itse asias­sa kirjailija sai syytteen siveellisyyttä rikkovasta julkaisusta jo ennen vallankumousta. Babelin tyyliin kuuluu kirjata hyväksytyt ja paheksutut aiheet sellaisinaan, ilman moralisointia. Yksi häntä suosineista aikalaiskriitikoista, Viktor Sklovski (18931984), luonnehti hänen kertovan "samaan äänensävyyn tähdistä ja tippurista".3 "Finny" -kertomus on tuttua Babelia, mitä tulee kertojan lakonisuuteen. Sama kertojahah­mo tavataan ratsuväkinovelleissä, joihin tätä kertomusta yhdistää myös tekstin syntyhistoria, joka palautuu kirjailijan sotakokemuksiin. Ba-belin kertoja on tyypillisesti autobiografinen. Toisaalta "Finny" ei liity Budjonnyin kasakoihin, Odessan juutalaisiin tai venäläisten kaupunkien pikkuihmisiin. Miljöökin on korostetun poh­joinen, toisin kuin tunnetuimmissa novelleissa. Tarinan päähenkilöitä ovat Vienan ja Kuolan suomalaismiehet, joita viedään rintamalle Suomen valkoista armeijaa ja von der Goltzin saksalaisdivisioonaa vastaan. Avauskappale kiinnittää tarinan kevään 1918 tapahtumiin ja päätöslause mahdollistaa ajoituk­sen huhtikuun lopulle, jolloin taistelut Suomessa lähestyivät loppuaan. Babelin kertoja toteaa nähneensä kuvatut tapahtumat autiolla suoma­laisella rautatieasemalla. Sitä ei nimetä, mutta paikan täytyy sijaita lähellä Karjalan Kannaksen Valkeasaarta eli Beloostrovia. Vuoteen 1939 se oli rajan ensimmäinen Venäjän puoleinen seisa­ke, vain parin kilometrin päässä ensimmäiseltä Suomen puoleiselta seisakkeelta, Rajajoelta. Historiallisena dokumenttina Babelin sotapäi­väkirja vahvistaa käsitystä, ettei bolsevikkijohto keväällä 1918 huolehtinut vain Suomeen jää­neistä venäläisistä sotilaista, vaan myös varusti punaisten joukkoja, mikä voidaan nähdä myös varautumisena Saksan uhkaan Petrogradin tur­vaamiseksi. Suomalaisittain kysymys on tietysti monitahoinen, sikäli kuin tapahtumien historiaa kirjoitetaan sekä vapaussodan että luokkaso­dan näkökulmasta. Menneisyyttä pitäisi varoa lukemasta teleologisesta Silti määrättyä kehi­tyskulkua voi hahmottaa siinä, että suomalaisia lähetetään harventamaan toisiaan. Keväällä 1918 kansallisuusasioiden komissaarina toimi Josif Stalin (1879-1953), jonka myöhemmät saavu­tukset kansallisuuskysymysten ratkaisijana mm. Neuvosto-Karjalassa ovat tunnetut. Babelin sotapäiväkirja on runollisimmillaan kappaleessa, jossa kertoja maalailee ajallisen siirtymän päivän tapahtumista illan ja yön tunnelmiin. Poeettisille teksteille ominaista määreiden runsautta esiintyy paljon myös hen­kilökuvissa. Vertailen seuraavassa Babelin luon­to-ja henkilökuvia venäläisessä kirjallisuudessa yleisinä esiintyviin Suomen ja suomalaisuuden epiteetteihin. Pidän lähtökohtana, että juonelli­sesti vapaista mutta teoksesta toiseen vaeltavista motiiveista on aikojen mittaan muotoutunut se, mitä nimitetään venäläisen kirjallisuuden Suomi-kuvaksi. Tällaiset pysyväisluonteiset määreet eivät usein lainkaan täsmennä viitta­uksen kohdetta, vaan ylläpitävät siihen liittyviä mielikuvia. (Vrt. Kiparsky 1945, Pesonen 1991, Suni 1995.) Suomalaisen taivaan vaaleus ja läpikuulta­vuus on yksi niistä määreistä, jotka kytkevät Babelin tekstin venäläisen kirjallisuuden Suo­men-kuvausten klassiseen jatkumoon. Toinen samanlainen ovat suomalaiset männyt, joita voi koskien ja kallioiden ohella pitää venäläisen kirjallisuuden Suomi-kuvan pysyvimpinä ele­mentteinä. Niiden poeettinen ehdollisuus paljas­tuu heti kun muistetaan, että kesäinen taivas on vaalea myös Pohjois-Venäjällä ja että sielläkin kasvaa komeita mäntyjä. Kyse on kirjallisuudelle ominaisista ehdollisuuksista, jotka toki voivat juontua arkikielestä tai kansanrunoudesta, mikä ei kuitenkaan määrää niiden spesifistä tarkoi­tusta. Tällaiset konventiot luovat ja ylläpitävät kirjallisuutta ja sen lajiperinteitä, oli niiden alkuperä missä tahansa. Kirjailijat ovat luonnollisesti tietoisia näistä ehdollistumista, ja milloin he tekevät lukijansa-kin niistä tietoiseksi eli paljastavat konstinsa, viestintä muuttuu ironiseksi. Niinpä myös kulttuuriset etäisyydet ja niihin perustuvat distinktiot suhteutuvat usein jännittävästi maan­tieteellisiin välimatkoihin. Esimerkiksi Babelin kertoja on poistunut lehtimiehen tehtävässä korkeintaan muutaman kymmenen kilometrin päähän Petrogradista, mutta hän puhuu tästä kuin pitkästäkin matkasta kauas Pohjolaan, missä on kokonaan toisenlainen luonto.4 Babelin kertomuksen lopussa havaitaan toisenlaista ironiaa, sellaista joka madaltaa koh­detta satiirisesti. Kertoja siirtyy näkökulmaan, joka tehostaa draamallista jännitettä vaikeaan tilanteeseen joutuneiden suomalaisten ja ilmai­sesta ruoasta nauttivan venäläisen kansanmiehen välillä. Jälkimmäisen puhe on kirjoitettu erittäin murteellisesti ja monitulkintaisesti.5 Tämä henki­löhahmo toimii klassisen draaman henkilögalle­rioista juontuvana totuuden vihjaajana, eli hänen kauttaan tulee päätellä, mitä Babelin minäkertoja ei pue selviksi sanoiksi. Arvaukseni mukaan ker­tomukseen rakennettu stilistinen kontrasti tähtää siihen, että lukija miettisi hetken kasvottoman vallankäytön uhrien asemaa. Arvaus sopii myös siihen, mitä tiedämme Gorkin ystävällisestä asennoitumisesta Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin; tämä kertomushan julkaistiin hänen toimittamanaan, kuten edellä todettiin. Babelin suomalaiskertomuksen painotus ei juuri poikkea venäläisen kirjallisuuden valta-perinteestä. Suomen luonnon pohjoisuus on venäläisillä kirjailijoilla itsestäänselvyytenä yh­distynyt kansanluonteen viileyteen, kylmyyteen jajäyhyyteen. Näkemys juontaa 1700-luvun va­listusfilosofiassa hahmottuneesta ja 1800-luvun kansallisromantiikassa viljellystä "ilmastoteori-asta", joka olettaa maantieteellisen ympäristön muovaavan ihmiset ja kansat näköisekseen (vrt. Boele 1996,1-15). Vastaavasti venäläisen kirjal­lisuuden suomalainen on useimmiten eleetön, ilmeetön ja unelias, tai jopa kaikkea yhtä aikaa. Käsitys etelämaisesta vilkkaudesta ja pohjoisen ihmisen hitaudesta lienee maailmanlaajuinen stereotypia. Viitteet 1 Lehden numero on 112 tai 113 eri lähteissä. Käyttä­mieni uudelleenjulkaisujen tekstit (Babel 1989, 75-77; 1990, 187-188) poikkeavat joissakin sanoissa ja välimerkeissä, mutta erot vaikuttavat tahattomilta. 2 Gorkin (1990) bolsevikkeja arvostelevat kirjoitukset on suomennettu. 3 Stepanov 1928, 19. Kyseinen artikkeli-ja esseeko­koelma Babelista syntyi Sklovskin ja muiden formalistien toimesta. Babelin kertoja esittää suomalaiset aasialais-peräisiksi. Tähän viittaavat käyräteräiset veitset, mongolinkasvot, kellertävät leveäposkiset kasvot ja varsinkin maininta entisaikain turkkilaisista. Venäläiset ovat toki muulloinkin tyypitelleet suomalaisia mongoleiksi (eli tataareiksi venäläi­sittäin) ja turkkilaisiksi, mutta se ei ole vakiin­tunut kirjallisuuden Suomi-kuvien totunnaiseksi elementiksi. Selitystä siihen, miksi juuri Babel valitsee harvinaisemman näkökulman, voisi etsiä kirjailijan eteläisestä taustasta. Hän muutti Pieta­riin vasta 1916 elettyään siihen asti lähinnä Odes­sassa ja Kiovassa. Luultavasti suomalaistyypit ovat näyttäneet Babelista eksoottisilta, ainakin eksoottisemmilta kuin pietarilaisista yleensä. Tästä horisontista hänen aasialaisvertauksensa voisivat tarkoittaa suorastaan vieraamman sel­ventämistä tutummalla. Kansojen ominaisuuksia koskevat näkemyk­set vaihtuvat, kun maapalloa kierretään leveys-piireittäin. Eurooppalaisuus on länsimaisen kulttuurin oletusarvo, kuten jälkikolonialismin tutkijat ja kriitikot ilmeisin perustein tähdentä­vät. Niinpä suomalaiset ovat usein kiinnittyneet venäläisyyden ja aasialaisuuden yhtäläisyyksiin, ja vuorostaan askelen suomalaisista lännempänä asuvat skandinaavit ja muut germaanit ovat herkästi kannattaneet teorioita suomalaisten aasialaisesta perimästä. Länsi-Euroopassa suomalaisten mongoleiksi rodullistaminen oli tavallista 1950-luvulle asti. (Kemiläinen 1998, Ruuska 2004.) 4 Babelin aikaiset pietarilaiset formalistit kuten Sklovski (2001) olettivat, että tällaisissa arkista ja totunnaista havaitsemista rikkovissa keinoissa piilee kaiken poeettisen ilmaisun ydin. Vanhojen Suomi-epiteettien etäännyttävää käyttöä havai­taan myös Babelin (1970,113) toisessa Suomea kuvailevassa kertomuksessa Viiva ja väri, joka on vuodelta 1923. 5 Kertomuksen englanninnoksessa (Babel 2002, 529) kyseinen puhe on tulkittu toisin kuin tässä suomennoksessa. Kirjallisuus Babel, Isaak (1958), Punainen ratsuväki. Suom. J. Konkka. Jyväskylä: Gummerus. Babel, Isaak (1970), Odessalaisia ja muita novelleja. Suom. E. Adrian. Helsinki: Tammi. Babel, Isaak (1989), Peterburg 1918. Pod red. Ё. Zihera. Ann Arbor: Ardis, 75-77. Babel, Isaak (1990), Sotsinenija. Tom I. Rasskazy 1913-1924 gg. Sost. A. Pirozkovoj. Moskva: Hud. l i t , 187-188. Babel, Isaac (2002), Finns. - Complete Works of Isaac Babel. Ed. by N. Babel. Transl. by P. Constan-tine. New York etc.: Norton, 527-529. Boele, Otto (1996), The North in Russian Romantic Literature. Amsterdam etc.: Rodopi (Studies in Slavic Literature and Poetics XXVI). Gorki, Maksim (1990), Väärään aikaan ajateltua (Nesvoevremennyje mysli, Pariz 1971). Suom. S. Heikinheimo. Porvoo: WSOY. Kemiläinen, Aira (1998), Finns in the Shadow of the "Aryans". Race Theories and Racism. Helsinki: SHS (Studia Historica 59). Kiparsky, Valentin (1945), Suomi Venäjän kirjalli­suudessa. Helsinki: Suomen kirja. Pesonen, Pekka (1991), Luonnon surullinen poi­kapuoli ja Saimaan rannan nymfi. - Suomi, suuriruhtinaanmaa. Toim. M. Niiniluoto ym. Helsinki: Tammi, 107-143. Ruuska, Pekka (2004), Toisen nahoissa ja vähän sanoissakin. - Suomi toisin sanoen. Toim. M. Lehtonen ym. Tampere: Vastapaino, 203-220. Sklovski, Viktor (2001), Taiteesta - keinona. - Venä­läinen formalismi. Antologia. Toim. ja suom. P. Pesonen ym. Helsinki: SKS, 29-49. Stepanov, Nikolai (1928), Novella Babelja. - Mas-tera sovremennoj literatury. Vyp. 2. Pod red. V. Kazanskogo i Ju. Tynjanova. Leningrad: Academia, 11-41. Suni, Timo 1995. Tsuhnalainen automedoni. Kymme­nen kuvaa Suomesta Venäjän kirjallisuudessa. - Toisten Suomi eli mitä meistä kerrotaan maailmalla. Toim. H. Sihvo. Jyväskylä: Atena, 195-241. Vettenniemi, Erkki 1996. Julkaisut palavat. - Kielletyt kirjat. 2. laitos. Toim. K. Ekholm. Helsinki: Eduskunnan kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 3, 44-49. 

Isaak Babelin suomalaiskertomus

https://journal.fi/idantutkimus/article/download/82753/41927

Isaak Babelin suomalaiskertomus

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi