Lallukka, Tea

Finnish

Journal.fi

63K o k o u s s e l o t u sSOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2007: 44 63–66Public Health Nutrition -kokous Barcelonassa 28–30.9.2006Osallistuin 28–30 syyskuuta 2006 järjestettyyn Public Health Nutri-tion -kokoukseen Barcelonassa, Es-panjassa. Kokous on aiemmin jär-jestetty kuusi kertaa, mutta vain espanjankielisenä. Nyt kyseessä oli ensimmäinen maailmankokous. Osallistujia oli 1800 yhteensä 92 maasta, suomalaisia mukana oli kuitenkin vain kourallinen. Abst-rakteja oli yhteensä 1116 viideltä eri mantereelta. Ohjelma oli tasokas ja koostui pääasiassa symposiumeis-ta ja kutsupuheenvuoroista. Esiin-tyjät olivat alan keskeisiä asiantun-tijoita, ja esityksiin oli valmistau-duttu huolella. Osa ohjelmasta to-teutettiin vain espanjankielellä ja osassa oli simultaanitulkkaus. Tulk-kaus oli ammattimaista ja esityksen seuraaminen onnistui pääasiassa ongelmitta. Espanjankielen taitoa olisi tarvittu kokousavustajien sekä näyttelijäasettajien kanssa ja ko-kousillallisella. Päivät olivat antoi-sat, ja kokousta voi suositella kan-santerveystieteen ja ravitsemusalan ammattilaisille ja tutkijoille. Seu-raava kokous järjestetään todennä-köisesti kolmen vuoden kuluttua Mexico CityssäTieteellinen ohjelma oli moni-puolinen, ja jakaantui useisiin pääl-lekkäisiin sessioihin ja päivät olivat pidempiä kuin yleensä tieteellisissä kokouksissa. Ohjelma alkoi alira-vitsemukseen liittyvillä kysymyksil-lä, jonka jälkeen esillä oli diabetes-epidemia. Aamupäivä päättyi risti-tuleksi nimettyyn keskusteluun yli-painon, lihavuuden ja kuolleisuuden välisistä yhteyksistä. Session aikana pyrittiin vakuuttamaan kuulijat, että ylipainon ja kuolleisuuden vä-lillä ei ole mitään yhteyttä missään ikäryhmässä (Katherine M. Flegal). Tulos pohjaa yhdysvaltalaiseen NHANES -seuranta-aineistoon, mutta myös muihin tutkimuksiin. Esityksessä mainittiin, että ylipai-noisten kuolleisuusriski voi olla al-haisempi kuin normaalipainoisten. USA:ssa on havaittu, että miesten joiden BMI on 20, kuolleisuusriski on sama kuin miesten, joiden BMI on 40, ja että naisilla tulokset ovat samansuuntaisia (Paul Campos). Lihavuuden yhteys kuolleisuuteen saattaa olla myös vähentynyt. Tätä kommentointiin yleisöstä, että seli-tys lienee oletettavasti lihavuuden ja siihen liittyvien komplikaatioiden entistä kehittyneemmissä hoito-muodoissa. Keskustelussa osoitet-tiin, että emme tiedä mitä katkaisu-kohtia tulisi käyttää lihavuuteen ja kuolleisuuteen keskittyvissä tutki-muksissa ja todettiin, että sairasta-vuuteen liittyvät tutkimukset tulee erottaa kuolleisuuteen keskittyvistä tutkimuksista. Vaikka ylipainolla ei ole yhteyttä kuolleisuuteen, se voi lisätä sairastavuutta, kuten kohot-taa verenpainetta. Paul Campos argumentoi voimakkaasti, että ole-massa olevat aineistot eivät tue ole-tusta, että ylipaino ja lihavuus ovat vakavia kansanterveysongelmia. Hän jakoi Katherine M. Flegalin johtopäätöksen, että ylipainoisten laihduttamiseen keski-iässä liittyy kohonnut kuolleisuusriski. On kui-tenkin muistettava, kuten Flegal esitti, että seuranta-aineistoissakaan (NHANES II) ei ole voitu kontrol-loida kaikkia lihavuuteen ja kuollei-suuteen yhteydessä olevia tekijöitä. Paul Campos väitti, että vaikka kaikki ihmiset noudattaisivat oletet-tuja optimaalisia elintapoja, BMI ei silti olisi ns. normaalialueella. Hä-nen mukaansa BMI yli 25 on täysin normaali osalle väestöä, eikä sitä saa pitää patologisena. Ylipaino ei siis väistämättä tarkoita, että jotain on vialla. Hänen johtopäätöksensä oli, että ylipainon käsite ei ole jär-kevä. Emme myöskään tiedä, miten ihmiset saadaan laihtumaan. Kom-menttipuheenvuorossa muistutet-tiin, että ylipainosta puhuttaessa on erotettava, puhutaanko ns. ylipai-no-luokasta (BMI 25,0-29,9) vai kaikista joiden BMI on yli 25. Toi-sessa kommentissa nostettiin esiin, että kuolleisuus ei ehkä kuitenkaan ole niin tärkeä asia kuin sairasta-vuus, sillä sairastavuus vaikuttaa hyvinvointiin ja sillä on merkittä-vämpiä taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle. Lopuksi huomau-tettiin, että kansanterveyden tai ra-vitsemusalan ammattilaisten tavoit-teena ei tulisi olla ihmisten laihtu-minen, vaan terveydelle edullisten valintojen edistäminen, kuten kas-visten käytön ja inaktiivisten henki-löiden liikunnan lisääminen. Torstai-iltana kuultiin esitys si-kiöajan ja varhaisvaiheiden merki-tyksestä terveyden ja sairastavuu-den kannalta (Noel W. Solomons, Guatemala). Solomonsin mielestä (yksi) ratkaisu terveysongelmiin oli-si fokusoida huomio elämän kah-teen ensimmäiseen vuoteen, lähtien ajasta ennen hedelmöittymisen ta-pahtumista. Tätä hän kutsui ’mah-dollisuuksien ikkunaksi’, ja kahta ensimmäistä elinvuotta ajaksi, jol-loin myöhempään terveyteen vai-kuttavat elämän perustukset muo-dostuvat, ja joita kaikkia ei välttä-64mättä voi myöhemmin muuttaa (kun yksilön fenotyyppi muovau-tuu, se on elinikäinen). Torstain viimeisten esitysten aiheena olivat ruokaan ja liikuntaan liittyvät so-sio-ekonomiset erot. Luennossa ruokavalinnoissa esiintyvästä sosio-ekonomisesta eriarvoisuudesta Adam Drewnovski (USA) käsitteli kolmea keskeistä kiisteltyä ruoka-valintoihin vaikuttavaa tekijää: kus-tannukset (terveelliset valinnat maksavat enemmän), saatavuus (ra-joitettu niin alueellinen kuin talou-dellinen tarjonta) sekä sosiaalinen konteksti (lihavuuden yleisyys vaih-telee postinumeron mukaan). Viesti oli, että vähiten energiaa ja eniten ravintoaineita sisältävät ruoka-ai-neet maksavat eniten, kun taas energiatiheät ruoat maksavat vä-hän, mutta sisältävät myös vähän ravintoaineita. Koska paljon ener-giaa sisältävät ruoat maksavat vä-hemmän, voidaan säästää rahaa, ja tämä on myös usein mainonnassa hyödynnetty viesti. Ihmiset halua-vat kuluttaa vähän rahaa, mutta syödä paljon. Ravitsemuksen haaste onkin miten maku, mielihyvä, kus-tannukset ja terveellisyys voidaan ottaa samanaikaisesti huomioon. Rasvaiset ja edulliset ruoat voivat jopa välittää syömisen ja lihavuu-den välistä yhteyttä, kun halpa hin-ta ja toisaalta rasvaisuuden tuotta-ma makuelämys ja miellyttävyys aiheuttavat tarpeetonta ylensyömis-tä. Haaste on todella mittava, sillä Drewnovskin esittämän laskelman mukaan tiettyjen ruokien hinnan ja energiapitoisuuden välillä on jopa 10 000-kertainen ero, kun verra-taan ”terveellisiä” valintoja (esi-merkiksi tietyt marjat) ja hyvin edullisia, energiatiheitä, ”epäter-veellisiä” valintoja (sokeri, tietyt rasvat). On havaittu, että mitä enemmän rahaa ruokaan käytetään, sitä vähemmän syödään. Drewnovs-ki esitteli myös havainnollisia kuvia siitä, miten lihavuus vaihtelee asu-misen ja omistusasuntojen arvon mukaan. Yhdysvalloissa on kuusin-kertaisia eroja lihavuuden yleisyy-dessä asuinalueen asuntojen arvon mukaan laskettuna. Lihavuus oli esityksen pitäjän mielestä selkeästi taloudellinen kysymys, vaikka sii-hen vaikuttavat myös muut tekijät.Perjantai-päivä alkoi abstrak-tien perusteella valikoiduilla suulli-silla esityksillä. Toinen ajankohta suullisille esityksille oli iltapäivällä samaan aikaan useiden kiinnosta-vien symposiumien kanssa, ja kol-mas ja viimeinen illalla, kun useat osallistujat jo oletettavasti suuntasi-vat hotelliinsa vaatteita vaihtamaan kokousillallista varten. Suullisia esi-tyksiä oli samaan aikaan neljässä salissa. Suurin osa esitykseen tarjo-tuista abstrakteista päätyi siis pos-tereiksi, ja suulliset esitykset jäivät vähälle huomiolle. Esitysten jälkeen alkoi samanaikaisesti yhteensä kuu-dessa eri salissa kiinnostava ohjel-ma. Kaikki esitykset olivat kutsupu-heenvuoroja ajankohtaisista aiheis-ta, kuten eri ruokavalioiden tehok-kuudesta laihdutuksessa, antioksi-danttien ja terveyden yhteyksistä, lasten lihavuuden ehkäisystä, kulut-tajien asenteista pakkausmerkintöi-hin ja terveysväitteisiin, sekä alira-vitsemuksesta ja köyhyydestä. Li-säksi oli workshop artikkelien jul-kaisemisesta. Painonhallintaan liit-tyvässä sessiossa kuultiin esitys vä-hän hiilihydraatteja sisältävien ruokavalioiden tehosta laihdutuk-sessa ja turvallisuuskysymyksistä (Jordi Salas, Espanja). Seuraavaksi kuultiin esitys perinteisemmin laih-dutukseen suositellusta ruokava-liosta, jossa rajoitetaan erityisesti rasvan saantia (Frans Kok, Hollan-ti): näyttö vähärasvaisen ruokava-lion ja painon vähenemisen yhteyk-sistä on vakuuttavaa. Kok totesi, että huomioon ottaen hiilihydraat-tien rakenteen (mm. GI:n), energian-kulutuksen ylittävästä hiilihydraat-tien sisältämästä energiasta varas-toituu 75 %, kun vastaava luku rasvojen osalta on 95 %. Esitysten lopputulos oli tuttu: painonlaskun kannalta ainoastaan kalorit ratkai-sevat. Sama johtopäätös toistui myös yhdysvaltalaisen Benjamin Caballeron esityksessä. Ruokava-linnoilla on kuitenkin merkitystä, sillä esimerkiksi virvoitusjuomien sisältämällä sokerilla ei ole juuri vaikutusta kylläisyyteen eli juomien ylimääräinen energia ei vähennä kiinteän ruoan syömistä. Rasva puolestaan stimuloi energian liika-saantia, eli ruokavalion rasvapitoi-suudella on keskeinen merkitys energiatasapainon kannalta. Cabal-lero kuitenkin pohti, onko rasva ainoa lihavuuden syytekijä. Yhdys-valloissa rasvan osuus energian-saannista väheni vuosien 1977–1996 aikana 38 %:sta 33 %:iin, kun taas lihavuus ja kokonaisener-giansaanti yleistyivät. Caballero totesi, että mitä enemmän rasvaa saadaan suhteessa sokeriin, sitä suurempi on lihavuuden yleisyys. Sokerin kulutuksen lisääntyminen selittänee suuren osan energian-saannissa tapahtuneesta kasvusta. Erityisesti virvoitusjuomien käyttö on yleistynyt, ja niillä on korvattu maito ja muita enemmän ravintoai-neita sisältäviä ruoka-aineita. Ca-ballero väitti, että sokerilla makeu-tettujen juomien poistaminen ruo-kavaliosta voisi auttaa vähentämään painoa. Tästä on tutkimusnäyttöä esimerkiksi lihavilla lapsilla. Johto-päätöksissään Caballero esitti useita vaihtoehtoja terveelliseen painon-pudotukseen, ja korosti jokaisen ruokavalion kohdalla fyysisen aktii-visuuden merkitystä.Aamun esitysten jälkeen oli va-littavissa kahdeksan sessiota. Aiheet liittyivät syövän ehkäisyyn, ruokien ja juomien markkinointiin lapsille, joukkoruokailuun, ravitsemuksen merkitykseen ikääntymisessä ja kognitiivisissä toiminnoissa, sekä rintaruokintaan. Lisäksi ohjelmassa oli ILSI Europen (International Life Sciences Institute Europe) 20-vuo-tissymposium, jossa käsiteltiin esi-65merkiksi painon hallintaa, ruokien täydentämistä ravintoaineilla, ja ruokapakkausten terveysväitteitä. Ruoka-aineiden täydentämiseen liittyvässä esityksessään Andrew G. Renwick (UK) totesi, että ravintoai-neiden saannissa on aina muistetta-va kaksi vastapuolta, riittävä saanti ja liikasaanti (toksinen vaikutus). Ongelma ravintoaineiden saannin arvioinnissa ja ruoka-aineiden täy-dentämisessä on siinä, että tavoit-teet ”riittävästi kaikille” ja ”ehdot-toman turvallinen saanti” eivät ole realistisia kaikkien ravintoaineiden saannin kannalta. Jos väestön kes-kimääräinen saanti jonkin ravinto-aineen osalta nousee, suurin osa väestöstä saa ravintoaineeseen liit-tyvän terveydellisen hyödyn, mutta myös suurempaa osaa ihmisiä uh-kaa kyseessä olevan ravintoaineen liikasaanti ja toksiset vaikutukset. Johtopäätös oli, että ei ole mitään aiempaa syytä olettaa, että kiven-näis- tai hivenaineiden runsas saan-ti olisi yhtään turvallisempaa kuin minkään muun ruoka-aineissa esiin-tyvien kemikaalien runsas saanti. Olemassa olevat aineistot ovat har-voin kiinnittäneet huomiota toksi-suuskysymyksiin.Stefaan De Henauwn (Belgia) esitys liittyi ruokien ravitsemuksel-liseen profilointiin ja siinä keskus-teltiin ruokavalintoihin liittyvästä paradoksista: miksi enemmän on vähemmän. Valinnoissa on kyse päätöksentekoon liittyvän tiedon käsittelystä ja De Henauw totesi, että mahdollisten valintojen liialli-nen määrä voi saada kuluttajat ky-seenalaistamaan valinnat, joita hei-dän pitäisi tehdä tai jotka he halua-vat tehdä jo ennen kuin edes tekevät kyseisiä valintoja. David P. Richard-son (UK) puolestaan kuvasi, millä tavoin kuluttajat ymmärtävät elin-tarvikepakkauksissa esiintyviä ter-veysväitteitä.Lounastauolla esiteltyjen poste-reiden jälkeen oli neljä suullisten esitysten sessiota, joissa jokaisessa kahteen tuntiin oli sovitettu 12–13 esitystä. Samaan aikaan oli myös symposium ei-alkoholipitoisten juo-mien vaikutuksista nestetasapai-noon ja lasten lihavuuteen sekä keskustelua makeutusaineiden tur-vallisuudesta. Tutkimuksessa gly-keemisen indeksin (GI) ja terveellis-ten sekä epäterveellisten syömista-pojen yhteyksistä Annhild Mosdolin (UK) johtopäätös oli, että ruokava-liot, joiden GI on alhainen, eivät silti välittämättä ole yleisesti suosi-tusten mukaisia tai terveellisiä. Esi-tyksessä kysyttiin, onko mahdollis-ta, että glykeemiseen indeksiin koh-distetuissa kokeellisissa tutkimuk-sissa testataan perinteisen suosituk-sen mukaisen ruokavalion näkö-kohtia, eikä spesifisti GI:n käsitettä. Välipalojen merkitystä kuolleisuu-den kannalta esitellyt Modi Mwat-sama (UK) totesi, että tutkimusten mukaan yhdeksän kymmenestä syö sokeria ja rasvaa sisältäviä välipalo-ja aterioiden välillä. Mwatsaman tutkimuksen mukaan yhden epäter-veellisen välipalan korvaaminen terveellisellä vaihtoehdolla vähensi tyydyttyneen rasvan saantia noin 4,4 grammaa päivässä. UK:ssa oli vuonna 2004 noin 106 000 sydän-tautikuolemaa, ja jatkossa voitaisiin estää 5000 sydänkuolemaa vuodes-sa, jos yksi epäterveellinen välipala päivässä korvautuisi yhdellä ter-veellisellä valinnalla. Tämä selittyisi lähinnä LDL-kolesterolin alenemi-sella. Esittäjän mukaan tarvitaan verotuksellisia ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, jotta muutos olisi saavutettavissa.Lauantaina aamun ensimmäiset sessiot liittyivät mm. marjamehujen bioaktiivisiin aineisiin ja koululii-kunnan ja lasten lihavuuden välisiin yhteyksiin. Seuraavaksi keskustel-tiin, miten yksityinen sektori (elin-tarviketeollisuuden edustajat) voi edistää kansanterveyttä, ravitse-musta ja hyvinvointia, sekä pohdit-tiin onko tarpeellista lisätä fooli-happoa eri ruoka-aineisiin. Neljäs sessio keskittyi liikunnan lisäämi-seen Euroopassa, ja esitysten pitä-jiksi oli kutsuttu KTL:n pääjohtaja Pekka Puska, Michael Sjöström Tukholman Karoliinisesta Instituu-tista ja Francesca Racioppi WHO:n Roomassa sijaitsevasta ympäristö- ja terveysasioiden Euroopan kes-kuksesta. Puska totesi, että yli 60 % maapallon väestöstä ei harrasta lii-kuntaa ollenkaan, tai ei harrasta sitä riittävästi jotta saisi terveydel-listä hyötyä. ’Inaktiivisuus-trendi’ on erityisen selkeä köyhillä kaupun-kialueilla. Puska kysyi, kumpi on vastuussa liikunnan lisäämisestä, yksilö vai yhteiskunta. Yksilötasolla liikunta on tehokasta ja edullinen tapa estää sairauksia ja edistää ter-veyttä. Yhteiskunnan kannalta lii-kunta on kustannustehokasta ja vakaa tapa parantaa kansanterveyt-tä ja edistää myös sosiaalista kehi-tystä. Yksilön oma vastuu on erit-täin tärkeä: ”kukaan ei voi pitää parempaa huolta sinusta kuin sinä itse”. Kansanterveyden vastuulla on puolestaan tehdä terveellisistä va-linnoista helpoimpia valintoja. Lii-kunnan lisääminen on kustannuste-hokas tapa estää sairauksia ja edis-tää terveyttä myös kehittyvässä maailmassa, jossa krooniset taudit yleistyvät. Puska myös muistutti, miten terveyden määräytymiseen vaikuttavat pääasiassa ympäristö ja olosuhteet, joissa arkea eletään. Sjöström esitti liikunnan määrään ja liikuntakäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä Ruotsissa. Hän jaotteli fyysisen aktiivisuuden kunto-urhei-luun, terveyttä edistävään liikun-taan ja muuhun liikuntaan. Stan-dardeja mittareita ja määritelmiä liikunnan tutkimiseen ei kuitenkaan juuri ole. Ruotsissa on käytetty ns. IPAQ -kyselyn lyhyttä versiota, jos-sa jaotellaan liikunta erittäin tehok-kaaseen ja kohtuullisen tehokkaa-seen sekä kävelyyn. Sjöströmin mukaan ruotsalaiset miehet harras-tavat hieman enemmän liikuntaa kuin naiset. Keskimäärin kaksi kol-66mesta ruotsalaisesta harrastaa riit-tävästi liikuntaa, eli ovat maailman yleistä keskitasoa aktiivisempia. Yksin elävät naiset, joilla on hyvä itse ilmoitettu terveydentila liikku-vat enemmän, kun taas lihavuus on käänteisesti yhteydessä liikunnan määrään. Miehistä nuoret, opiske-lijat ja ne, joilla on hyvä itse ilmoi-tettu terveydentila liikkuvat enem-män, kun taas yliopisto-koulutuk-sen saaneet, lihavat ja suurissa kaupungeissa elävät ruotsalaiset miehet ovat inaktiivisia. Sjöström nauratti kuulijoitaan toteamalla, että kyseiset korkeasti koulutetut suurten kaupunkien asukkaat ilmei-sesti istuvat vain kokouksissa.Päätössessiossa pohdittiin, mitä ravitsemukseen keskittyvä kansan-terveystiede voi tehdä, jotta ravitse-mukseen liittyvä kroonisten tautien epidemia voitaisiin pysäyttää. Eri-tyisesti keskusteltiin köyhyydestä, ja ruoan hinnassa tapahtuvien muu-tosten yhteyksistä lihavuuteen (Bar-ry Popkin, USA). Ruoan hinta on viimeisten 15–25-vuoden aikana laskenut selvästi, ja samalla liha-vuus on yleistynyt. Toinen iso muu-tos on, että suurin osa ruoasta oste-taan supermarketeista. Kehittyvissä maissakin on siirrytty perinteisistä terveellisistä välipaloista ”moder-niin” välipalakulttuuriin, jota mää-rittävät perunalastut ja virvoitus-juomat. Samoin esiin nostettiin köyhyyden, tulojen ja rasvan saan-nin väliset yhteydet. Kun köyhien tulotaso nousee, suurempi osa ener-giasta saadaan rasvasta. Popkin peräänkuulutti uuden hintapolitii-kan tarvetta, jotta rasvan saantia voitaisiin paremmin hallita. SOSIAALINEN OHJELMAPerjantai-iltana oli kaupungin kes-kustassa lähes palatsimaisessa kata-lonialaisen kansallistaiteen museos-sa sijaitsevassa Michelin -tähden ravintolassa kokousillallinen. Illal-lisella sai nauttia 105 euron arvosta pieniä ja melko erikoisia ruokalaje-ja, sekä katsella samalla mm. fla-menco-tanssia. Ilta oli hieno, vaikka voittopuolisesti espanjaksi pidetyt puheet hieman hämmästyttivät, ja valkoiseen paperiin käärityt perus-muffinssit jälkiruokana eivät olleet sitä mitä paikalta voisi odottaa. Toisaalta satojen vieraiden saman-aikainen usean ruokalajin illallinen on melkoinen vaatimus.TEA LALLUKKAKansanterveystieteen laitos Helsingin yliopisto

Public Health Nutrition -kokous Barcelonassa 28–30.9.2006

https://journal.fi/sla/article/download/522/444

Public Health Nutrition -kokous Barcelonassa 28–30.9.2006

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi