Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli pohtia ratkaisukeinoja umpiperäkäytävän savunpoistoon sekä tehdä umpiperäkäytävän yleisluontoinen savunpoiston suunnitteluohje suunnittelijoille. Opinnäytetyön aihe saatiin Päijät-Hämeen pelastuslaitokselta riskienhallinnan osastolta. Umpiperäkäytävän savunpoisto on haastavaa, koska savukaasujen poistoa varten tarvittavat laitteet ja kanavat on hankala sijoittaa rakenteisiin. Lisäksi korvausilman saanti vaatii savunpoistojärjestelmälle erilaisia järjestelyjä.
Rakennuttajalle on taloudellisempaa rakentaa rakennus sellaiseksi, että siinä on esimerkiksi yksi porrashuone ja hissi sekä sijoittaa asunnot ja muut tilat pitkien käytävien sivuille ja päähän, jolloin käytävän päähän ei jää savunpoisto- tai korvausilman mahdollisuutta, kuten helposti avattavaa ikkunaa. Tästä muodostuu paloturvallisuusriski, joka on hankala ratkaista erityisesti savunpoiston osalta. Pelastuslaitos pystyy toteuttamaan savunpoiston umpiperäkäytävästä, mutta toteutustapa on hidas, joten parempi vaihtoehto on, että savukaasut saadaan poistettua umpiperästä valmiilla savunpoistojärjestelmällä, joka laukaistaan manuaalisesti porrashuoneen alapäässä olevasta savunpoiston laukaisukeskuksesta. Asuinkerrostalojen umpiperäkäytävien savunpoistoja on toteutettu esimerkiksi niin, että vesikatolla on savunpoistopuhallin, joka poistaa savukaasuja samanaikaisesti jokaisen kerroksen porraskäytävästä alakattopintaan sijoitetusta savunpoistoaukosta.
Opinnäytetyössä tutkittiin erilaisia umpiperäkäytävien savunpoistovaihtoehtoja ja muita turvallisuustekijöitä. Työssä tultiin siihen tulokseen, että umpiperäkäytävän savunpoistojärjestelmän valintaan vaikuttavat useat tekijät, kuten porraskäytävän pituus ja muoto sekä rakennuksen korkeus. Lisäksi kerrostaso-ovien palon kesto ja ovensulkimet ovat ratkaisevia paloturvallisuustekijöitä. Poistumistie- ja kerrosmerkintöjä sekä ihmisten ennalta ehkäisevää paloturvallisuusvalistusta ajantasaisin turvallisuuskyltein tulisi lisätä.The aim of this Bachelor’s thesis was to explore the solutions for exhaust smoke removal and to draw up a general design guide for a smoke control plan for the designers. The thesis was commissioned by Päijät-Häme Emergency Rescue Risk Management Department. Smoke removal of a deep passageway is challenging because the equipment and ducts required for flue gas removal are difficult to accommodate. The provision of compensating air also requires different arrangements for the smoke extraction system. It is more economical for a builder to build a building e.g. with a single staircase and an elevator, and to place flats and other spaces on the long corridor sides and at the rear where there is no smokescreen or possibility of reversing air in the corridor. This creates a risk of fire safety. The rescue service has various alternatives to discharge the smoke exhaust from the landing pass. One example is to do this by moving the smoke fan to the target and directing the flue gases out of the muffler. However, these methods are often cumbersome and slow to implement. Therefore, a better option is to remove the flue gases from a solid pipe with a complete smoke extraction system that is manually triggered at the smoke extraction center at the bottom of the stairwell. Various smoke exhaust alternatives and other safety factors for a few flat passageways were examined in the thesis. The results of the thesis show that the choice of a smoke exhaust system for a narrow passageway is influenced by a number of factors such as the length and shape of the stairway and the height of the building. In addition, the fire resistance of the fire doors and door closers are crucial factors in fire safety. Exit signs, floor markings and human preventive fire safety training including the most up-to-date safety signs should be increased
