Tämä laadullinen opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Hyvinkääläisen yläkoulun kanssa, kohderyhmänä 7.-8.luokkalaiset nuoret, joille suunniteltiin ja toteutettiin kahdeksan kerran ryhmätoimintakokonaisuus. Ryhmätoimintaan osallistui viisi (5) nuorta. Teoreettinen viitekehys koostui yksinäisyyteen liittyvistä tutkimuksista, samankaltaiseen ryhmätoimintaan liittyvästä kokemusasiantuntijakyselystä sekä luonteenvahvuuksiin, minäkuvaan, itsetuntoon sekä vuorovaikutukseen ja vertaissuhteisiin liittyvästä teoriapohjasta.
Ryhmätoiminnan tavoite ja tarkoitus olivat tutkia ja kartoittaa mahdollisia muutoksia yksinäisyyden kokemuksessa sekä omien vahvuuksien, minäkuvan ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Toinen tavoitteemme oli tuottaa ryhmätoimintaopas yhteistyökoulullemme ja muiden koulujen käyttöön.
Tutkielmassamme kartoitimme nuorten ajatuksia tämän kaltaisten ryhmien tarpeelle ja merkitykselle. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin kahta kyselyä, ryhmän toiminnan havainnointia sekä ryhmässä toteutettuja konkreettisia tuotoksia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysin perusteella rakentui viisi luokkaa, joiden kautta muutoksia tarkasteltiin: yksinäisyys, itsetuntemus ja –luottamus, rohkeus, sinnikkyys ja vuorovaikutus-, kaveri- ja ryhmätyötaidot.
Tutkielmamme johtopäätöksinä voidaan todeta, että ryhmätoiminta tuki yksinäisyyden vähenemistä. Osallistujat kokivat myös itsetuntemuksensa ja –luottamuksensa kehittyneen ryhmätoiminnan aikana. Vahvuuksista rohkeus oli lisääntynyt huomattavasti. Kaveritaidot olivat kehittyneet lähes kaikilla. Muut johtopäätökset liittyivät kaveri-, vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoihin liittyviin teemoihin. Osallistujien kokemukset toiminnasta olivat voittopuolisesti positiivisia.
Koemme tulosten pohjalta, että tämän kaltaiselle ryhmätoiminnalle on tarvetta ja sen merkitys nuorille on positiivinen. Kehitettävää löytyy havaintojemme mukaan mm. tapaamiskertojen määrän lisäämisenä ja joidenkin kertojen keston pidentämisenä. Jatkotutkimuksena ryhmätoimintaa voisi pidentää muutamalla kerralla, ja lisätä toimintaan muutaman jatkotapaaminen muutaman kuukauden päähän toiminnasta. Näin ryhmätoiminnan aikaista merkitystä ja tärkeyttä olisi mahdollisuus arvioida vielä tarkemmin.This qualitative thesis was implemented in co-operation with an upper secondary school in Hyvinkää. The target group was 7th and 8th graders, to whom a group activity was planned and organized. The group gathered eight times during a two month period in the autumn semester 2017. Five youngsters took part in the group. The theoretical framework consisted of research related to loneliness, an interview of one instructor of a similar group and also a theoretical base that was related to character strengths, self-image, self-esteem as well as interaction and peer relationship.
The aim and purpose of the group activity was to study and gather information of possible changes in experiencing feelings of loneliness and in one’s own character strengths, self-esteem and interaction skills. Our other aim was to produce a guide for group activity for our co-operative school and also for other schools. Thoughts of needs and purposes for this kind of group activity were also gathered from youngsters in our research. As methods of gathering source information were used two inquiries, and observation of the group activity and the concrete work that were produced during the group activity. The materials were analyzed by means of content analysis. Based on the analysis five classes were created through which the changes were inspected; loneliness, self-esteem and –confidence, courage, resilience and interaction-, friendship- and group work skills.
As a conclusion of our research it can be stated that the group activity supported the decreasing of loneliness. The participants also experienced development of their self-esteem and –confidence during the group activity. Courage as a character strength was developed significantly. Friendship skills were developed with nearly all of the participants. Other conclusions were related to interaction and group work skills. The participants’ experiences of the group activity were mainly positive.
Our experiences through the results are that this kind of group activity is needed and its meaning for youngsters is positive. Based on our observation the group activity could be developed more by increasing the amount the group sessions and prolongation of some sessions. To study this theme further the group activity could be prolonged with a few sessions and by adding also a few extra sessions a few months after the first set of sessions. With these additions the meaning and importance of the group activity could be evaluated even better
