Tarkoituksena tässä opinnäytetyössä on koota tutkimustietoa välttelevästä kiintymyssuhteesta ja sen merkityksestä lapsen hyvinvoinnille. Tavoitteena oli kehittää ammatillista osaamista teoriapohjan osalta ja käsitellä tutkittavaa aihetta psykiatrisen hoitotyön näkökulmasta, mikä on suuntautumiseni.
Tutkimuskysymys on jaettu kahteen osaan: vanhempien ja lapsen välinen kiintymyssuhde ja lapsen kehitys ja hyvinvointi. Näiden osien ulottuvilta on haettu tutkimusartikkeleita, tutkimusraportteja ja asiantuntijakirjoituksia, joista on koottu tiivistelmiä kirjallisuuskatsauksen tapaan. Pohdinnassa on eritelty aineistoa tarkemmin tutkimuskysymyksen osalta.
Kiintymyssuhde kehittyy lapsella varhaisen vuorovaikutuksen kautta 0–2-vuotiaana. Jos vanhemmat laiminlyövät kommunikoinnin lapsen kanssa, emotionaalinen kehitys jää vajaaksi eikä lapsi opi ilmaisemaan omia tarpeitaan ja tunteitaan. Välttelevän kiintymyssuhteen seuraukset voivat olla laajat epäsosiaalisuudesta kognitiivisiin häiriöihin. Epäsosiaalisuuteen kytkeytyviin häiriöihin kuuluu puhumattomuus, eristäytyminen ja laajemmin kroonistunut masennus, mihin taas liittyy vahva itsetuhoisuuden riski
