Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien eli lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien näkemyksiä lasten turvallisuudentunteen tukemisesta päiväkodissa. Tutkimusongelmana oli saada selville, miten lasten turvallisuudentunnetta tuetaan ja millaisia näkemyksiä lasten turvallisuudentunteen tukemisesta on. Tutkimuksen tavoitteena oli edesauttaa varhaiskasvattajia tiedostamaan tapoja lasten turvallisuudentunteen tukemiseksi sekä nostaa aihetta esille, jotta siihen kiinnitettäisiin tietoisesti huomiota myös käytännössä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin Borban (1986) mallia lasten itsetunnon kehityksestä, jossa turvallisuudentunteen kokeminen on itsetunnon tärkein osa-alue. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin John Bowlbyn (1907–1990) kiintymyssuhdeteoriaa. Kiintymyssuhdeteorian mukaan kiintymyssuhteet voivat kehittyä joko turvallisiksi tai turvattomiksi varhaislapsuuden aikana. Keskeisinä käsitteinä ovat varhaiskasvatus, turvallisuudentunne, Borban malli sekä sensitiivisyys. Tutkimusaineisto kerättiin avoimilla kyselylomakkeilla. Lomakkeita toimitettiin henkilökohtaisesti yhteensä 35 varhaiskasvattajalle, joista yhdeksän vastasi tutkimukseen. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittavat, että lasten turvallisuudentunnetta voidaan tukea päiväkodissa monin eri tavoin. Keskeisiä tekijöitä ovat varhaiskasvattajan sensitiivisyys, työntekijöiden välinen sekä vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, ilmapiirin laatu, rauhallinen päivähoidon aloitus ja pienryhmissä toimiminen. Vastauksista ilmenee turvallisuudentunteen merkitys lapsen itsetunnon kehittymiselle. Tutkimustulokset osoittavat, että lapsen turvallisuudentunteeseen vaikuttavat sekä subjektiiviset että objektiiviset tekijät varhaiskasvatuksessa.The aim of this research was to find out early childhood educators’, in other words kindergarten teachers’ and child minders’ views on supporting children’s feeling of safety in daycare centres. The research problem was to discover how children’s feeling of safety is supported and what the educators think about it. The aim of this research was to help early childhood educators to be aware of how to support the feeling of safety and bring up this topic so that it would be paid attention to also in practice.
The model of the development of children’s self-esteem by Borba (1986) was used in this research. According to Borba, the experience of the feeling of safety is the main sector of self-esteem. Also the attachment theory by John Bowlby (1907-1990) was used in this research. According to the attachment theory, attachment can develop to be either safe or unsafe during the early childhood. Early childhood education, the feeling of safety, Michele Borba’s model of the development of children’s self-esteem and sensitivity are central concepts of the bachelor’s thesis. The research material was gathered via a questionnaire that consisted of open-ended questions. The questionnaires were taken personally to 35 early childhood educators and nine of them answered the questionnaire. The research material was analyzed by means of a material-based content analysis.
The research results prove that children’s emotional safety can be supported in many ways in a kindergarten. Early childhood educator’s sensitivity, cooperation with other educators and parents, a good atmosphere, a slow start to kindergarten and using small groups are central factors in supporting children’s feeling of safety. The research results prove that there is a connection between the feeling of safety and the development of self-esteem. The results show that both subjective and objective factors of early childhood education have an influence on the children’s feeling of safety
