Suomessa saa vuosittain 13 000 henkilöä muistisairausdiagnoosin. Pysyvää, ympärivuorokautista hoitopaikkaa tarvitsevista henkilöistä suurimmalla osalla on muistisairaus. Se on etenevä aivosairaus ja johtaa kuolemaan. Muistisairauden eteneminen toimintakyvyn vajauksineen tuo potilaan hoidon ja hoivan piiriin. Hyvä saattohoito on kokonaisvaltaista hoitoa, sisältäen hengellisyyden. Saattohoidolla tässä opinnäytetyössä tarkoitetaan myös muistisairaan palliatiivista hoitoa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää AVAUS-mallia hyödyntäen; miten muistisairaan läheinen kokee hengellisyyden toteutuvan saattohoidossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä hengellisyyden huomioimiseksi muistisairaan potilaan saattohoidossa sekä saada kokemuksia AVAUS-mallin käytöstä. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että saattohoitoa ja hengellisyyttä oli tutkittu, mutta ei muistisairaan läheisen näkökulmasta. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kahdessa organisaatiossa. Teemat oli sovellettu AVAUS-mallia hyödyntäen. Aineisto (N=15) analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Tuloksista kävi ilmi, että läheinen koki hengellisyyden toteutuvan muistisairaan saattohoidossa kristillisten arvojen ja traditioiden kautta. Hengellisyys ymmärrettiin uskonnollisuutena. Myös muita vakaumuksia tuli esille. Osa läheisistä ilmaisi, ettei muistisairaalla ollut hengellisiä tarpeita tai niistä ei ole koskaan keskusteltu. Muistisairasta oli vaikea tulkita sairauden edetessä. Hoitoympäristö voi tukea hengellisyyden toteutumista eri tavoin. AVAUS-mallia voidaan hyödyntää muistisairaan saattohoidossa henkisten ja hengellisten tarpeiden selvittämiseksi.
Henkisyyden ja hengellisyyden määrittely on vaikeata. Kuitenkin voidaan todeta, että läheisen näkökulmasta hengellisyys toteutuu usealla eri tavalla muistisairaan saattohoidossa. Muistisairaan hengellisyyttä voi olla vaikea määrittää sairauden edetessä, joten ajoissa tehdyt ilmaisut hoidosta auttavat läheistä ja henkilökuntaa. Organisaatioissa, joissa muistisairaita hoidetaan, tulisi keskustella yhteisesti esimiesten johdolla aihepiiristä. AVAUS-mallin kysymyksiä voidaan soveltaa ja päällekkäisyyksiä poistaa omaan yksikköön sopivaksi.The progress of memory disorder decreases a patient’s capability to function in daily life and therefore brings him/her into hospice. Good terminal care means overall care where spirituality is also included.
The aims were to produce information which helps take a patient’s spirituality into account in terminal care, and to get experiences of applying the AVAUS-model. The study was qualitative in nature, and based on interviews. The data were analyzed through inductive content analysis.
The findings indicate that closest relatives of the patient experienced occurring especially through Christian habits and values. Spirituality was understood as religiousness. Some other beliefs were also observed. Some next of kin also stated that the patient does not have spiritual needs or those needs have never been discussed.
Spirituality is a difficult concept to define. In the point of view of the patient’s next of kin, spirituality occurs in various ways. A patient’s spirituality can be difficult to discover. The early statements concerning a patient’s care are vital in the terminal care
