Toimeksiantajana oli Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä. Opinnäytetyön tutkimusosa toteutettiin Pihlajan ja Pajulan toimintakeskuksissa sekä Sirkunkujan asumisyksikössä. Työyksiköiden välillä ei ollut yhtenäisiä tavoitteita asiakkaan kuntoutuksen toteuttamisesta, jolloin kehitysvammaisen ihanteellisin kuntoutus ei toteutunut. Kehitysvammaisuudella tarkoitetaan heikentynyttä älykkyyttä ja sosiaalista toimintakykyä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Pihlajan ja Pajulan toimintakeskusten sekä Sirkunkujan asumisyksikön kehitysvammaisten kuntoutustavoitteisiin pohjautuvan kuntoutuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet. Tavoitteena oli tuottaa ideoita, kuinka yksiköt voisivat kehittää yhtenäistä kuntoutusta kehitysvammaisten kuntoutustavoitteisiin pohjautuen. Opinnäytetyön tulosten avulla työyksiköt saavat konkreettisia kehittämisideoita, miten he voivat yhtenäistää kuntoutusta eri yksiköiden välillä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin työyksiköiden hen-kilökunnalta nykytilanteen kartoitus -lomakkeella sekä 635-menetelmällä. Aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tulokset jakaantuivat nykytilanteen osalta edistäviin ja heikentäviin tekijöihin. Kuntoutustavoitteita ei ole tehty kaikille asiakkaille, eivätkä kaikki työntekijät ole ollut mukana palvelutarpeen arvioinnin tekemisessä. Asiakkaat kuitenkin huomioitiin yksilöllisesti, ja eri yksiköiden yhteiset käytännöt edistävät kuntoutukset toteuttamista. Kehittämistarpeina tuloksista nousi esille yksiköiden välinen yhteistyö, sekä työryhmän perustaminen palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen. Lisäksi jatkossa jokaisen asiakkaan mielipiteet tulisi huomioida kuntoutuksen toteuttamisessa, sekä huomioida kehitysvammaisen ja ohjaajan välinen vuorovaikutus.This thesis was commissioned by Kainuu Social Welfare and Health Care Joint Authority. Material for this thesis was collected at two day centers (Pihlaja and Pajula) and one supportive housing unit (Sirkunkuja). Because these three units had no common objectives for rehabilitation, the ideal rehabilitation for people with intellectual disabilities had not been accomplished. The term intellectual disabilities refer to impaired intelligence and social ability.
The purpose of this thesis was to study the present state of objective-based rehabilitation at Pihlaja and Pajula Day Centers and Sirkunkuja Supportive Housing Unit and to identify possible needs for development. The objective was to generate ideas how the three units could unify their rehabilitation programs on the basis of rehabilitation objectives of intellectually disabled persons. This thesis provides the units with concrete ideas for unifying their rehabilitation programs.
This thesis is qualitative. The theoretical material was collected from the units’ personnel with a survey form and the 635-method, and was analyzed using inductive content analysis.
The results of this thesis showed that there were factors that both promoted and hindered the introduction of using rehabilitation program for persons with intellectual disabilities. Rehabilitation objectives were not set for every client, and not all employees took part in assessing client’s need for services. However, clients were considered individually and the common practices between different units promoted rehabilitation. One area that could be developed is cooperation between the units and setting up a team that would assess client’s need for services. Also in the future clients’ opinions regarding rehabilitation and interaction between intellectually disabled persons and their instructors should be considered
