"Sehän ois ihan tylsää jos ois pelkkiä lapsia" : Lasten ja ikäihmisten ajatuksia sukupolvityöstä sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden rakentuminen sukupolvien välisessä kohtaamisessa

Abstract

Käsittelimme opinnäytetyössämme sukupolvityötä yhteisöllisyyden ja osallisuuden sekä asiakkaiden kokemusten näkökulmasta. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, miten sukupolvityö lisää osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia vanhuudessa ja varhaislapsuudessa sekä millaisia ovat lasten ja ikäihmisten kokemukset sukupolvityöstä. Tavoitteenamme oli lisätä tietoisuutta sukupolvityön mahdollisuuksista ja sen käytettävyydestä sekä selvittää kohderyhmien mielipiteitä sukupolvityöstä. Toteutimme opinnäytetyömme toiminnallisena. Käytimme opinnäytetyössämme kvalitatiivista tutkimusotetta. Aineistonkeruussa käytimme aineistotriangulaatiota, jossa aineistonkeruutapoja olivat osallistuva havainnointi ja ryhmähaastattelu. Yhteistyökumppaneina opinnäytetyössämme toimivat Sauvosaaren päiväkodin 5-vuotiaiden ryhmä sekä Kemin Keskustan palvelutalo. Toiminnallinen osuutemme koostui kolmesta tunnin mittaisesta toi-mintatuokiosta. Tutkimusaineiston keräsimme toimintatuokioiden aikana haastattelemalla ja havainnoimalla toimintaan osallistuneita lapsia ja ikäihmisiä. Haastatteluiden tarkoituksena oli selvittää lasten ja ikäihmisten ajatuksia sukupolvityöstä sekä kartoittaa heidän toiveitaan ja ideoitaan sukupolvityöhön. Havainnoinnin avulla selvitimme osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentumista sukupolvityössä. Teoriapohjamme rakentuu sukupolvityön, osallisuuden ja yhteisöllisyyden määrittelystä. Laadullisessa analyysissä analysoimme yhteisöllisyyden ja osallisuuden rakentumista toteuttamissamme toimintatuokioissa sekä paneudumme lasten ja ikäihmisten ajatuksiin yhdessä toimimisesta. Saamamme tulokset osoittavat, että vuorovaikutus ja yhteiset tavoitteet lisäävät osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia sukupolvityössä. Lasten ja ikäihmisten suhtautuminen sukupolvityöhön oli hyvin myönteinen ja toteuttamamme toimintatuokiot osoittautuivat mielekkäiksi.In our thesis, we dealt with intergenerational work from a viewpoint of communality, participation and clients’ experiences. The goal of the thesis was to find out how intergenerational work increases the experience of participation and communality in the old age and the early childhood, and what kind of experiences children and aged people have about intergenerational work. Our aim was to increase knowledge about the possibilities of intergenerational work and its functionality and to find out the target groups’ opinion on intergenerational work. Our thesis was carried out in a functional way. We used qualitative research methods in our thesis. In collecting of the material, we used material triangulation, where the ways of collecting the material were engaged observation and group interview. Our collaborative partners were the 5-year-old group of Sauvosaari daycare center and Kemi central house for the elderly. The functional part of the thesis consisted of three one-hour-long activity moments. We collected the research material during these activity moments by interviewing and observing the children and aged people who took part in the activity. The purpose of the interviews was to find out the children’s and old people’s thoughts about intergenerational work and to chart their wishes and ideas for intergenerational work. Through observing, we looked into the developing of participation and communality in intergenerational work. The theoretical basis of our thesis is built on defining the concepts of intergenerational work, participation and communality. In the qualitative analysis, we analyze the developing of communality and participation in the activity moments that we carried out, and go into the thoughts of children and aged people about doing activities together. Our results show that interaction and mutual goals increase the experience of participation and communality in intergenerational work. The children’s and aged people’s attitude towards intergenerational work was very positive and the activity moments we carried out proved to be meaningful