Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää pakko-oireisesta häiriöstä kärsivien nuorten aikuisten näkemyksiä heidän sairautensa ja lähimpien sosiaalisten suhteidensa välisistä yhteyksistä. Mielenkiinto oli kaksisuuntainen; haluttiin selvittää sekä pakko-oireisen häiriön vaikutusta ihmissuhteisiin että ihmissuhteiden vaikutusta pakko-oireisen häiriön kanssa elämiseen. Tavoite oli antaa ääni pakko-oireisesta häiriöstä kärsiville, sillä sairauden kokemuksellista puolta on tutkittu vain vähän.
Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin haastattelemalla neljää 28–32-vuotiasta nuorta aikuista, joilla oli diagnosoitu pakko-oireinen häiriö. Tämän jälkeen aineisto teemoiteltiin ja analysoitiin. Opinnäytetyön teoriaosassa avattiin pakko-oireista häiriötä ja sosiaalisia suhteita. Pakko-oireisen häiriön osalta kerrottiin oireista ja niiden vaikutuksesta elämään sekä lyhyesti häiriön esiintyvyydestä ja hoidosta. Sosiaalisia suhteita koskevassa osuudessa nousivat esiin sosiaalinen tuki sekä vuorovaikutuksellinen tukeminen ja siihen liittyen minuuden käsite. Lisäksi kuvattiin lyhyesti sosiaalisen tuen puutetta.
Tutkimuksessa selvisi, että läheisillä on tärkeä rooli pakko-oireisen häiriön kanssa elämisessä. Läheisiltä saatiin ennen kaikkea henkistä tukea. Henkinen tuki oli välittämisen ja hyväksymisen osoittamista, kuuntelua ja hoitoprosessissa tukemista. Pakko-oireisen häiriön vaikutukset lähimpiin ihmissuhteisiin sen sijaan olivat lähes yksinomaan kielteisiä. Ainut myönteinen vaikutus oli suhteiden vahvistuminen. Pakko-oireinen häiriö nähtiin kuitenkin pääasiassa rasitteena suhteille. Läheisten koettiin olevan huolissaan, peloissaan tai turhautuneita. Lisäksi läheisten koettiin joutuvan sopeutumaan oireisiin. Esiin nousivat myös koettu häpeä ja oma turhautuminen pakko-oireiseen häiriöön läheissuhteiden rasittajana.The purpose of this study was to gather information on how young adults with obsessive-compulsive disorder experience the relations between the disorder and their closest social relationships. The aim was to study how the closest relationships affect to one´s life with obsessive-compulsive disorder but also how the disorder affects the relation-ships. There is a need for this study because there is little experiential knowledge about obsessive-compulsive disorder.
The study is a qualitative case study, in which thematic interviews were conducted with four 28-32 year old young adults. The data were analysed by phenomenological-hermeneutic approach. The first part of the theoretical section explores obsessive-compulsive disorder, its symptoms, impact on one`s everyday life, incidence and treatment. The second part explores social support, support through interaction, the concept of self and the lack of social support.
All of the respondents stated that one`s closest social relationships had a positive effect on their life with obsessive-compulsive disorder. The closest family-members and friends offered social support by showing caring and acceptance, listening and supporting in the treatment process. The compulsive-obsessive disorder, on the other hand, had almost only negative effects on the social relationships. Friends and family members were worried, scared or were believed to be frustrated.
The findings indicate that the closest relationships play an important role in living with obsessive-compulsive disorder. It is important to be open about the disorder and family-members and friends should not be afraid to ask about it. The respondents felt that the disorder stressed the relationships and were frustrated with it. It would be interesting to study further about the frustration the obsessive-compulsive disorder causes and the ways to cope with the frustration
