Suuronnettomuus on harvinainen ja erittäin vaativa tilanne terveydenhuollossa. Siihen pitää varautua, sitä varten pitää harjoitella ja sitä koskevan ohjeistuksen tulee perustua normaalioloihin, jotta toiminta suuronnettomuustilanteessa olisi mahdollisimman tuttua, ja siitä selvittäisiin mahdollisimman vähin ongelmin.
Valmiustilanne sairaalan päivystyspoliklinikalla voi olla melkoista kaaosta. Tätä tutkielmaa päivystyspoliklinikoiden vastaavien hoitajien suuronnettomuusosaamisesta lähdettiin tekemään, jotta tämän kaltaisen kriisitilanteen johtamista voitaisiin selkeyttää. Vastaavan hoitajan on kirjallisuudessa ja tutkimuksissa todettu olevan avainasemassa suuronnettomuustilanteen hallinnassa, ja siitä syystä heidät valikoitiin kyselytutkimuksen kohderyhmäksi. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa manner-Suomen yliopisto- ja keskussairaaloiden päivystyspoliklinikoiden suuronnettomuusvalmiutta, päivystyspoliklinikoilla vuorovastaavina hoitajina toimivien sairaanhoitajien tai ensihoitajien kokemusta omasta osaamisestaan sekä tunnistaa tekijöitä, jotka lisäävät hoitajien koettua osaamista valmiuden noston aikana. Lisäksi toivottiin, että vastaavat hoitajat lukevat valmiussuunnitelman kyselyyn vastatessaan.
Kyselytutkimus toteutettiin huhti-toukokuussa 2015 Suomen kaikkien yliopistosairaaloiden sekä 14 keskussairaalan päivystyspoliklinikoilla. Linkki sähköiseen vastauslomakkeeseen jaettiin tutkielmaan osallistuneiden sairaaloiden päivystyspoliklinikoiden vastaaville hoitajille yhteyshenkilöiden kautta. Vastauksia saatiin vaihtelevasti eri sairaaloista ja kokonaisvastausprosentiksi muodostui 29,9 %. Vastaukset käsiteltiin ja analysoitiin SPSS-ohjelmalla syksyn 2015
aikana.
Tuloksista käy ilmi, että kaikissa kyselyyn osallistuneissa sairaaloissa on olemassa lääkinnällinen valmiussuunnitelma, jonka lähes 90 % vastaavista hoitajista on lukenut vähintään osittain. Suurimmassa osassa sairaaloita ovat käytössä toimintakortit valmiussuunnitelman tukena. Kyselyssä selvisi myös, että pitkä työkokemus tuo luottamusta omaan osaamiseen, mutta ilman valmiuskoulutuksia tai todellisia suuronnettomuustilanteita, ei pelkkä työkokemus riitä. Edelleen saatiin selville, että selkeät, säännöllisesti päivitettävät valmiusohjeet sekä toimintakortit ja säännöllinen koulutus parantavat vastaavien hoitajien kokemusta omasta suuronnettomuusosaamisestaan. Kiistattomin tulos kyselystä oli, että hoitajat kaipaavat valmiusasioihin reilusti lisää koulutusta sekä teoriassa että käytännössä.
Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja kehitettäessä henkilöstön koulutuksia, sairaaloiden suuronnettomuusvalmiutta ja siihen liittyviä valmiusohjeita. Näillä keinoin kaaoksen vähentäminen suuronnettomuustilanteessa on mahdollista, joka oli yksi opinnäytetyön tavoitteista. Nähtäväksi jää, mitä kauan valmisteltu sote-uudistus tuo tullessaan valmiussuunnitteluun. Todettakoon, että vaikka päivystäviä sairaaloita ollaan vähentämässä, se ei poista yhdeltäkään sairaalalta tarvetta valmiussuunnitelman laatimiseen, sen ajan tasalla pitämiseen eikä henkilöstön kouluttamiseen. Suomeen olisi hyvä kehittää valtakunnallinen mittari ja ohjeistus sairaaloiden suuronnettomuusvalmiuden mittaamiseen ja kehittämiseen.Multi casualty incident (MCI) is a rare and extremely demanding situation in any health care organization. It should be prepared for and practiced beforehand. The instructions should be based on normal conditions as much as possible, so that in the real MCI the personnel are as familiar as possible with the procedures and could cope easily in the situation.
MCI can get quite chaotic at the hospital’s emergency department. This thesis was started to make the crisis management as smooth as possible. Because the literature and studies points out, that the charge nurse of the emergency department has a critical role in managing the situation, they were chosen to be the focus of this thesis. The aim of the thesis was to find out the emergency department’s preparedness at the central and university hospitals in continental Finland. Another aim was to survey the views of registered nurses working as a charge nurse of their own competence and to identify factors which increases nurses’ view of their competence. Additionally it was hoped that the charge nurses would read the preparedness plan while answering the questionnaire.
The survey was made between April and May of 2015. The link to the electronic questionnaire was distributed via contact persons to all the Finnish university hospitals and to 14 central hospitals’ emergency department’s charge nurses. The response rate of different hospitals varied a lot and the total rate was 29,9 %. The answers were analyzed with SPSS-program during the autumn of 2015.
The results show that all the participating hospitals have a preparedness plan and that almost 90 % of the charge nurses have read the plan at least partially. Most of the hospitals have job action cards that help in implementing the plan in practice. The survey also shows that long term working experience increases the perceived competence but it isn’t enough without training, practice or real MCI experience. Other factors increasing the perceived competence are regularly updated instructions, job action cards and regular training. The most distinct result of this thesis was the nurses’ need for much more training for MCI’s, both in theory and in practice.
The results of the thesis can be utilized while planning and developing personnel training, preparedness of hospitals and the MCI plans. It is a recommendation of this thesis that there should be a national regulation and national tools in Finland for measuring the preparedness of hospitals
