Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan 1. maaliskuuta 2017. Uudistettu isyyslaki astui voimaan tammikuussa 2016. Äitiyslakia ja translain muutosta lisääntymiskyvyttömyys- ja naimattomuusedellytysten poistamiseksi valmisteltiin syksyllä 2014, mutta kummastakaan ei annettu lakiesitystä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita lainsäädäntö asettaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perheellistymiselle. Tavoitteena oli myös tutkia, millainen sateenkaariperheen lapsen asema on, erityisesti tapaamisoikeuden ja huollon näkökulmasta. Opinnäytetyö on lainopillinen, laadullinen tutkimus, jota täydennettiin haastatteluiden avulla. Keskeisimpinä lähteinä työssä ovat toimineet lait, hallituksen esitykset ja ministeriöiden julkaisut. Lisäksi lähteinä on käytetty asiaankuuluvaa oikeuskirjallisuutta ja sosiaalialan kirjallisuutta.
Samaa sukupuolta olevien avioparien adoptiota koskien haastateltiin adoptiojärjestöjen työntekijöitä. Haastatteluissa selvisi, että kansainvälinen adoptio ei tämän hetken tietojen mukaan ole ainakaan kovin helposti toteutettavissa oleva perheellistymisen keino samaa sukupuolta oleville pareille. Kotimaan adoptioon samaa sukupuolta olevilla aviopareilla puolestaan ei näy olevan lähtökohtaisesti mitään esteitä. Mahdollisuuksia adoptiolapsen saamiseen saattavat kuitenkin heikentää syntymävanhempien esittämät toiveet adoptiovanhemmista. Sukupuolineutraalin avioliittolain myötä äidin avioliittoon perustuvaa isyysolettamaa ei ulotettu koskemaan naispareja. Oikeutta hedelmöityshoitojen saamiseen yhdessä ei myöskään annettu lakimuutoksen yhteydessä. Naisparin sosiaalisen vanhemman suostumus hedelmöityshoitoihin ei täten johda juridiseen vanhemmuuteen. Isyyslain uudistuksessa mahdollistettiin isyyden tunnustus jo ennen lapsen syntymää. Mahdollisuus tähän on kuitenkin ainoastaan lapsen oletetulla biologisella isällä, joten sateenkaariperheiden lapsen juridinen asema perheessä voidaan yhä vahvistaa vasta hänen syntymänsä jälkeen perheen sisäisellä adoptiolla. Tämä eriarvoinen kohtelu asettaa sateenkaariperheiden lapset turvattomampaan asemaan heteroparien lapsiin verrattuna. Useamman kuin kahden vanhemman perheissä ongelmallista lapsen kannalta on se, ettei lapsen juridiseksi vanhemmaksi voida vahvistaa hänen kaikkia tosiasiallisia vanhempiaan. Tästä syystä lapsella ei myöskään ole laissa säänneltyä oikeutta tavata niitä vanhempiaan, joihin hänellä ei ole juridista suhdetta. Transsukupuolisten perheellistyminen on jo itsessään tavallista vaikeampaa, eikä sitä auta se, että heidän vanhemmuuden määräytymisestä ei ole säännelty lailla ja että translaissa sukupuolen vahvistamiseksi edellytetään yhä lisääntymiskyvyttömyyttä, joka rikkoo henkilön yksityisyyden suojaa.Gender-neutral Marriage Act will come into effect on March 1st 2017. The reformed Paternity Act came into effect in January 2016. Maternity Act and the removal of the requirements of infertility and unmarried status of a transgender person in the Act on legal recognition of the gender of transsexuals were prepared in autumn 2014. A government bill was not introduced of either of them.
The objective of this thesis was to research what kind of possibilities and limitations legislation sets on family formation of sexual and gender minorities. In addition, the purpose was to find out what kind of a position the child is in regarding visitation rights and custody in lesbian, gay, bisexual and transgender (LGBT) families. The thesis is juridical and qualitative supplemented with interviews. The main sources of information consisted of consolidated legislation, government bills and ministerial publications. In addition, juridical literature and other relevant literary sources were used.
Regarding adoption by same-sex married couples, employees from adoption organizations were interviewed. In the interviews it became clear that with current knowledge international adoption is not the easiest nor the most feasible way of forming a family for same-sex couples. As for domestic adoption, there does not appear to be any obstacles in principle. The possibilities of receiving an adopted child may, however, be diminished by the wishes granted by the birth parents. The presumption of paternity based on the mother’s marriage nor the right to get assisted fertility treatments together were extended to include female couples along with gender-neutral Marriage Act. Consequently, the consent to assisted fertility treatment given by the mother’s female partner and designated parent does not lead to juridical parenthood. Acknowledgement of paternity before the birth of the child was enabled in the reformed Paternity Act. However, only the assumed biological father of the child has the possibility for this. Thus, in LGBT families the legal position of the child can only be confirmed through adoption within the family after the birth of the child. This unequal treatment sets children in LGBT families in a more vulnerable position in comparison to children in heterosexual families. In families with more than two parents it is problematic for the children that all their actual parents cannot be acknowledged juridically. For this reason, the children do not have a legal right to maintain contact and meet the parents they have no legal relationship with. Forming a family in itself is generally more difficult for transgender people. The fact that their parenthood is not regulated by law and the Act on legal recognition of the gender of transsexuals still requires infertility in order to be legally recognised, which violates the person’s right to privacy, does not make it any easier
