Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, miten media ja journalistit pyrkivät ja pystyvät nykyisin täyttämään tehtäväänsä totuuden kertojina. Lähtökohtana on, että ihmiset tarvitsevat ja haluavat maailman tapahtumista ja ilmiöistä totuudenmukaista tietoa ja että journalistien tehtävä on sitä heille tarjota.
Toimittajan on osattava löytää faktat, seuloa niistä olennaiset sekä analysoida saamaansa informaatiota niin, että hän voi tarjota yleisölleen ymmärrettäviä ja todenmukaisia tulkintoja ympäröivästä maailmasta. Siihen toimittaja tarvitsee hyvät tiedonhakutaidot. Journalistin ohjeiden mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin, tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti ja yleisön on erotettava tosiasiat, sepite ja mielipiteet. Ohjeet ja ammattietiikka pätevät, vaikka sisällöt ovat siirtyneet verkkoon ja lukijoista ja katsojista on tullut aktiivisia toimijoita median kentällä.
Useissa tutkimuksissa totuudellisuus ja monipuolinen analyysi nostetaan journalismin elinehdoksi vastapainona mielipiteisiin tai uskomuksiin perustuvalle sisällönvälitykselle. Tiedonhausta ja faktantarkistuksesta toimitustyössä on kuitenkin niukasti käytännön ohjeistusta. Kattavaa tiedonhakuopasta tuskin on mahdollista edes luoda, sillä hakutekniikat muotoutuvat haettavan aiheen ja tarkoituksen mukaan, ja taidot karttuvat käytännön tehtävissä. Tämän työn tavoitteena on tarjota erityisesti aloitteleville toimittajille näkemys siitä, miten faktatietoa haetaan ja tarkistetaan sekä siitä, millaisia sudenkuoppia journalistin tiedonhakutielle osuu.
Tutkielmaan sisältyy kuvaus tietopalvelutyön periaatteista ja menetelmistä, joista on hyötyä toimittajallekin. Mukana on myös kuvaus suomalaisen faktantarkistussivuston Faktabaarin eräästä tarkistusprosessista. Lopussa käyn läpi eräitä yleisimpiä faktantarkistusta edellyttäviä aihealueita, niiden keskeisiä lähteitä sekä kontrollikysymyksiä, joilla toimittaja voi välttää lankeamasta sudenkuoppiin.
Tiedon etsimiseen liittyy filosofisia, psykologisia ja teknisiä aspekteja. Platonin määritelmän mukaan tieto on tosi, perusteltu uskomus. Jotta journalistinen tuote olisi yleisölleen tietoa, sisällön on oltava totta ja perusteltua, ja lisäksi lukijoiden, kuuntelijoiden ja katsojien on uskottava se. Sekä viestintävälineitä että ihmisiä, myös toimittajia, ohjaavat myös ideologiset periaatteet ja viestintätavoitteet. Yleisöllä on oikeus luottaa siihen, että toimittajan tulkinta todellisuudesta perustuu faktoihin, vaikka lukija olisi toimittajan johtopäätöksistä eri mieltä.
Opinnäytetyö painottuu ajankohtaisia aiheita taustoittavien tai reportaasimaisesti käsittelevien artikkelien tiedonhankintaan, eli varsinainen uutistyö ja audiovisuaalinen journalismi jäävät syvemmän tarkastelun ulkopuolelle.
Uskottavuus on journalismin ydin. Se edellyttää virheettömyyttä, mikä puolestaan edellyttää toimittajilta hyviä tiedonhankintataitoja. Journalistien ja tiedonhankintaan erikoistuneiden tietoasiantuntijoiden työt ovat nykyisin lähellä toisiaan, joten näiden ammattien koulutusta ja työelämäyhteistyötä voisi ehkä nivoa nykyistä enemmän toisiinsa. Journalistit ja media voisivat kenties myös ulkoistaa tiedonhankintaansa tehokkaammin kirjastojen tietopalveluille, jos tähän luotaisiin sujuva sopimusmekanismi. Huhujen ja systemaattisen disinformaation nopean levityksen vuoksi myös yleisön medialukutaitoon ja lähdekriittisyyteen tulisi panostaa. Sekä tiedonhankinnan että mediakriittisyyden taitoja voidaan ja niitä pitäisi opettaa entistä tehokkaammin jokaiselle, kaikilla koulutusasteilla
