Synnytyksen jälkeisellä masennuksella tarkoitetaan äidin kokemaa masennusta, joka voi alkaa kuukauden tai muutaman kuukauden kuluessa synnytyksestä. Varsinaisesta synnytysmasennuksesta kärsii arviolta 10 - 15 % äideistä. Se merkitsee Suomessa noin 6 000 - 15 600 sairastunutta äitiä joka vuosi. Synnytyksen jälkeinen masennus määritellään lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi. Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet ovat melko samankaltaiset kuin muissakin elämänvaiheissa esiintyvissä masennuksissa. Terveydenhoitajat äitiys- ja lastenneuvoloissa ovat keskeisessä asemassa äidin masennuksen tunnistamisessa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata synnytyksen jälkeistä masennusta ja sen tunnistamista neuvolassa sekä terveydenhoitajien omaa käsitystä ammattitaitonsa riittävyydestä synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä äitien synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sen tunnistamisesta, jotta osattaisiin hoitaa näitä äitejä paremmin ja tunnistaa masennuksen ajoissa.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimella haastattelulla Kuopion kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajilta. Haastatteluun osallistui seitsemän (7) terveydenhoitajaa. Kootusta aineistosta tehtiin induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee äidin ulkoisen olemuksen muutoksina, äidin ja vauvan/puolison välisen vuorovaikutuksen ongelmina ja äidin tunne-elämän ongelmina. Terveydenhoitajat kertoivat, että synnytyksen jälkeinen masennus on tunnistettavissa. Toisaalta osa masentuneista äideistä jää tunnistamatta joko äidistä tai terveydenhoitajista johtuvista syistä. Yleensä tunnistaminen tapahtuu äidin omien kertomusten pohjalta. Haastatteluista kävi ilmi, että synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen vaatii terveydenhoitajalta kokonaiskuvan muodostamista äidistä. Kolme tärkeintä keinoa synnytyksen jälkeiseen masenukseen tunnistamiseen ovat: EPDS-lomake, havainnointi (vastaanotolla ja kotikäynnillä) ja voinnin kysyminen äidiltä. Terveydenhoitajat kokivat, että heillä on koulutuksen puolesta ammattitaitoa tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus. Lisäksi he toivat esille, että kokemusten ja työvuosien karttuessa ammattitaito vain lisääntyy.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lasten- ja äitiysneuvolatyössä ja sen kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa haastateltiin melko kokeneita terveydenhoitajia ja olisikin mielenkiintoista tietää, millaiset valmiudet vastavalmistuneella terveydenhoitajalla on tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus? Olisi myös haastavaa tutkia äitien kokemuksia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Keräämällä äitien omakohtaisia kertomuksia saatettaisiin aiheesta saada paljon merkityksellistä tutkimusmateriaalia. Isät eivät fyysisesti synnytä lasta, joten myös isien tutkiminen olisi tärkeää; miten synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee iseillä ja mistä se johtuu.Postpartum depression, also called as postnatal depression, is a type of clinical depression, which can affect women in a month or a few months after childbirth. Approximately 10 - 15 per cent of new mothers develop a much deeper and longer-term depression known as postnatal depression. Thus, postpartum depression affects 6000 – 15 600 women every year in Finland. Postnatal depression is defined as mild, moderate or severe depression. The symptoms of postpartum depression are quite similar to those in other types of clinical depression. Public health nurses in child health clinics are in a crucial role to recognize women’s postpartum depression.
The purpose of this study was to describe postpartum depression and its recognition in child health clinics. In addition, to find out if public health nurses have the adequate professional skills to recognize postnatal depression. The other aim of our study was to provide information and increase understanding and recognition of the postnatal depression among people working in health care industry. This would improve the care of mothers who are suffering from postnatal depression and it would be possible to recognize the depression on time.
The work was carried out as a qualitative study. We collected the study data from public health nurses who work in the maternity and child health clinics in the city of Kuopio. Seven (7) public health nurses took part in the open interview. The data was analyzed by the inductive method.
The results showed that the postnatal depression is usually seen as a change of behavior and appearance of the mother. Additionally there were communication problems of the mother and baby/spouse and emotional problems of the mother. According to the public health nurses, postnatal depression can be recognized. On the other hand, due to mothers or public health nurses, a part of the depression cases is still not identified. Usually the depression is identified during the discussion between the mother and the public health nurse. Based on the interviews, the recognition of the postnatal depression requires that the public health nurse perceives the big picture of the mother. The three most important ways to recognize the postnatal depression are Edinburgh Postnatal Depression Scale –form (EPDS-form), observing (at the appointment and during home visits) and asking about the mother’s emotional condition. Based on the public health nurses’ opinions they have adequate professional skills to recognize the postnatal depression based on their education. Additionally they told that the experience and career track enhance the professional skills.
The results of this study can be used to improve the child and maternity health clinics. During this study we interviewed only experienced public health nurses. Thus it would be informative to know how the younger and just graduated public health nurses can recognize the postnatal depression. Additionally it would be interesting but challenging to study the experiences of depressed mothers. The analysis of the mother’s own experiences could provide a lot of important study data of this subject. As fathers don’t physically give birth, it would be important to study how the postnatal depression appears in them and what are the risk factors of depression
