Tehohoito-osastolla yleisin hoitomuoto on akuutin tai leikkauksen jälkeisen hengitysvajauksen hoito hengityskoneessa. Hoidon tarkoitus on hallitulla hapen annolla turvata potilaan elintoiminnot ja hapensaanti intuboimalla potilas. Intubaatio estää potilaan normaalin kommunikoimisen.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa tietoa sairaanhoitajan ja intuboidun potilaan kommunikoinnista ja kommunikoinnin tukena käytettävistä menetelmistä sekä apuvälineistä. Opinnäytetyö tulee osaksi ICU competence -hanketta. Työ on toteutettu soveltaen systemaattista kirjallisuuskatsausta ja siinä käytettyjen analysoitujen julkaisujen määrä on 12 (=n).
Sairastuminen tai tehohoitoon joutuminen on potilaalle stressaava tapahtuma. Intuboidulla potilaalla stressiä lisää verbaalisen kommunikoinnin puuttuminen. Kommunikoitaessa intuboidun potilaan kanssa on tärkeää huolehtia tilanteiden ja toimenpiteiden kiireettömyydestä, sekä huomioida potilaan vireystila. Intuboitu potilas kokee tärkeäksi hoitajan läsnäolon, hoitajan viestinnässä käyttämien kysymysten yksinkertaisuuden, katse- ja fyysisen kontaktin saamisen sekä hoitoon osallistamisen. Intuboidulle potilaalle on tärkeää tulla ymmärretyksi, koska potilas ei pysty puhumaan.
Suurin osa intuboiduista potilaista kokee kommunikoinnin haastavaksi ja turhauttavaksi. Kommunikoinnin tekee haastavaksi potilaalle vaihteleva vireystila, tehohoidossa käytössä olevat laitteet ja mittarit, sekä vaihtoehtoisten kommunikointimenetelmien vähyys. Potilaan turhautumista aiheuttaa kommunikointiyritysten epäonnistuminen, hoitajien kommunikoimattomuus potilaan kanssa ja potilaan toiveiden huomiotta jättäminen. Kommunikointia intuboidun potilaan kanssa voidaan helpottaa sovituin menetelmin. Yleisimmin käytetty menetelmä on eleiden käyttö. Apuvälineinä voidaan käyttää puhetta korvaavia manuaalisia, graafisia ja kosketeltavia apuvälineitä. Kommunikoinnin toteutuminen potilaan kanssa on vahvasti hoitajalähtöistä. Hoitohenkilökunnan aktiivinen ote kommunikoinnin edistämiseksi intuboidun potilaan kanssa on merkittävästi sidoksissa potilaan positiivisiin kokemuksiin viestinnän toteutumisesta.The most common form of treatment in the intensive care unit is mechanical ventilation that is used to treat acute or postoperative respiratory failure. The basis of the treatment is to secure the patients vital functions and air supply with intubation and controlled oxygen delivery. Intubation decreases the patient’s ability to communicate normally.
The purpose of this thesis was to gather information about communication between nurses and intubated patient as well as about the alternative methods and devises used to improve the communication. This thesis is part of the ICU competence project and was done as a applied literature review. The review consists twelve (n=12) analyzed studies.
Getting ill and being admitted to the ICU are stressful experiences for the patient. For an intubated patient the stress is amplified by not being able to communicate verbally. While communicating with an intubated patient it is important to consider patients vitality and make sure that situations and procedures are not rushed. For an intubated patient eye and physical contact and participating in ones care is important as is for the nurses to be present and while verbally communicating with the patient to ask short and simple questions. It is important for the intubated patient to be understood. Not being able to speak and having difficulty in communicating often causes the patient anxiety and frustration.
Communication is difficult for the intubated patient because of fluctuating alertness and the lack of alternative communication methods. Patients frustration is often caused by the communication failures and being ignored by the nurses. Communication with an intubated patient can be promoted through mutually agreed methods, like facial expressions, hand squeezing, pen and paper and electronic voice output. Communication with an intubated patient is mostly nurse-initiated, and nurses active approach to promote communication with intubated patients is significantly linked to the patient's positive experiences with the implementation of communications
