Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä pääkaupunkiseutulaisen yhteiskoulun oppilashuollon kanssa. Oppilashuollon henkilökunnassa oli herännyt huoli viime vuosina lisääntyneistä yläkoululaisten luvattomista poissaoloista, ja he halusivat löytää uusia keinoja näihin poissaoloihin tarttumiseksi. Oppilashuollossa koettiin tärkeäksi selvittää vanhempien ajatuksia tilanteesta ja löytää niiden avulla uusia tapoja toimia poissaolotilanteissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää keinoja vahvistamaan kodin ja koulun välistä yhteistyötä, niin että tulevaisuudessa oppilaiden luvattomiin poissaoloihin voidaan tarttua entistä nopeammin ja tehokkaammin. Teoreettisena viitekehyksenä työssä oli kodin ja koulun välinen kasvatuskumppanuus. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kuutta vanhempaa, joiden yläastetta käyvillä nuorilla oli runsaasti luvattomia poissaoloja. Vanhempien teemahaastattelut toteutettiin keväällä 2014 yksilöhaastatteluina. Koulun puolelta haastateltiin kahta oppilashuollon jäsentä parihaastattelussa pian vanhempien haastatteluiden jälkeen.
Haastatteluissa vanhemmat kertoivat luvattomien poissaolojen aiheuttaneen huolta, turhautumista ja häpeää. Lisäksi koulun epäselvät ja vaihtelevat käytännöt loivat epävarmuutta. Vanhempien mielestä poissaoloihin puututtiin useimmiten riittävän ajoissa, mutta puuttumisen prosessissa löytyi kehittämisen varaa. Parkkiluokan tukitoimintaa pidettiin ehdottoman tärkeänä ja keskeisenä. Kasvatuskumppanuuden vanhemmat näkivät toimivan pääosin hyvin, ja he kokivat tulleensa kuulluiksi ja kohdelluiksi tasavertaisina kumppaneina. Haastatteluista nousi esille neljä selkeää kehittämisen aluetta. Nämä alueet olivat viestintä, yhteyshenkilö, informaatio ja prosessi. Viestinnän vanhemmat toivoivat olevan kannustavampaa ja vähemmän kuorimittavaa, ja lisäksi toivottiin monipuolisempia viestinnän tapoja. Kaikki vanhemmat toivoivat, että ongelmatilanteissa koulu nimeäisi yhteyshenkilön, jonka kautta tilannetta lähdettäisiin selvittämään. Vanhemmat kaipasivat myös lisää koostettua informaatiota sekä luvattomista poissaoloista että koulun tarjoamista tukimuodoista. Luvattomiin poissaoloihin puuttumiseen toivottiin selkeää, mutta joustavaa prosessia.
Johtopäätöksenä todetaan, että vaikka koululla on toimivia tukimuotoja, käytäntöjä tulisi yhdenmukaistaa ja toimintatapoja tarkentaa. Toimivalla prosessilla voidaan tiivistää kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja tukea nuorta sekä hänen perhettään ongelmatilanteessa.This thesis was conducted in cooperation with comprehensive school support personnel in the capital area. The support personnel is concerned about increasing truancy, thus the new interventive methods are needed. We wanted to explore whether parents would have new ideas as for how to react when the students are absent.
The purpose of this thesis was to find methods to enhance home-school cooperation and find faster and more efficient ways to intervene in the students’ truancy. Our theoretical framework consists of the theory on home-school educational partnership. Six parents of frequently truant upper secondary school students participated in the individual theme inter-views in the spring 2014. After these interviews, two support staff members participated in a pair interview.
Truancy had caused the parents concern, frustration and shame. The school’s unclear and varied policies added to the confusion. The school intervened early enough in most cases, but the process of intervention required some development. The supportive activity in the parking class was seen as essential and central. The parents were heard and treated equally in their experiences of mostly well-working educational partnerships. Four clear areas for development surfaced in the interviews: communication; contact person; information; and the process. Communication towards the parents should be carried out through various channels, and it should be more encouraging and less burdening. All parents wished to have one contact person to act as a mediator in problem situations. The parents also want-ed more condensed information about truancy and support methods available. The intervention process should be clear but flexible.
It is concluded that even if the school has support methods, practices should be unified and methods clarified. A well functioning process can intensify home-school cooperation and support the student and his family in challenging situations
