Selvitin työssäni ihmisten stereotyyppisiä ajatuksia diakoniatyöntekijän sisäisestä ja ulkoisesta olemuksesta, työn sisällöstä sekä vapaa-ajan vietosta. Työn tavoitteena oli avata keskustelua niin diakoniatyöntekijöiden työpaikoilla kuin maallikkojen keskuudessa siitä, millaista on diakoniatyöntekijän työ ja millaista elämää hänen kuvitellaan ja toisaalta sallitaan viettävän vapaa-ajallaan.
Saadakseni aikaan keskustelua tein työni produktio-osana radio-ohjelman, jossa keskustelimme aiheesta ammmatissa toimivan diakonissan kanssa. Työni tulokset kertovat, että kansan parissa elää edelleen ajatus diakoniatyöntekijöistä, jotka uhraavat elämänsä kirkon ja seurakuntalaisten palvelemiselle. Toisaalta vastauksissa tulee esille moderneja mielipiteitä, joiden mukaan diakoniatyöntekijä saa pukeutua sekä viettää vapaa-aikaansa täysin haluamallaan tavalla.
Diakonialla on merkittävä rooli kirkon työssä. Seurakuntalaiset kokevat diakoniatyön tärkeäksi varsinkin vanhusten, sairaiden ja syrjäytyneiden ihmisten auttamisessa. Diakoniatyötä pidetään jopa yhtenä merkittävimpänä tekijänä, miksi ihmiset haluavat kuulua kirkkoon. Tämä opinnäytetyö kertoo, millaisia mielikuvia ihmisillä on näistä tärkeistä kirkon palvelijoista, diaoniatyöntekijöistä
