Ammatillinen kehittyminen hoitotyössä vaatii jatkuvaa kehittymistä ja kasvua. Asiantuntijuus muodostuu jatkuvan opiskelun ja kokemuksen karttuessa asteittain ja siihen vaikuttavat hoitajan yksilölliset tavoitteet ja motivaatio. Asiantuntijasairaanhoitajan konsultoinnista ja toiminnasta on tukea kollegan ammatilliselle kehittymiselle ja vuorovaikutus työryhmän ulkopuolisen kanssa voi tuottaa laadullisesti uusia oivalluksia, auttaa näkemään uusia mahdollisuuksia omassa toiminnassaan ja laajentaa näkemystä organisaatiosta.
Tämä opinnäytetyö on selvitys Vantaan terveyskeskuksien vastaanottotoiminnassa työskentelevien hoitajien valmiuksista, tiedon tarpeesta ja nykyisistä käytänteistä psykiatristen asiakkaiden hoitotyössä. Opinnäytetyö myös kartoittaa hoitajien odotuksia ja toiveita psykiatrisen sairaanhoitajan konsultoinnista, konsultaatiokäytänteiden kehittämiseksi. Opinnäytetyössä tuotettua tietoa hyödynnetään kahden VALO -hankkeen osaprojektin kehittämistyössä, jotka ovat ”Pitkäaikaisen masennuksen hoidon kehittäminen yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa” ja ”Pitkäaikaisesti oireilevien psykoosipotilaiden hoidon ja kuntoutuksen rajapintatyöskentelyn kehittäminen”, POP-VALO.
Kartoitus toteutettiin kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin kohderyhmälle sähköisessä muodossa. Vastauksia kyselyyn tuli viisitoista kappaletta. Vastanneista hoitajista yli 71 % oli sitä mieltä, että erikoissairaanhoidon psykiatrisen sairaanhoitajan konsultoiminen kehittää heidän osaamistaan. Vastaanottotoiminnan hoitajille sopivimmasta konsultaatiomuodosta ei kuitenkaan kyselyn avulla saatu mielipiteiden jakautumisen takia selkeää vastausta, mutta henkilökohtaista tapaamista vastaajat eivät kokeneet välttämättömäksi. Hoitajien mielestä yhteistyö psykiatrisen erikoissairaanhoidon välillä ei toiminut niin hyvin kuin sen kuuluisi.
Viidestätoista vastanneesta hoitajasta kolmetoista (n.86%) oli sitä mieltä, että olisi hyvä, jos työpaikalla järjestettäisiin koulutusta liittyen hoidolliseen vuorovaikutukseen mielenterveysasiakkaiden kanssa ja heidän potilasohjaukseensa, kuten esimerkiksi jatkohoitoon. Yli 86 % toivoi myös lisäkoulutusta aggressiivisen asiakkaan kohtaamiseen. Suurin osa kuitenkin koki, ettei mielenterveys asiakkaiden kohtaaminen pelota. Kyselyn tuloksista nousi selvästi esiin koulutuksen tarpeen lisäksi ajan puute, joka hankaloitti monen mielestä heidän työtään asiakkaiden kanssa.
Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä toimivat olettamukset, että hoitajien ikä vaikuttaa kokemukseen erikoissairaanhoidon konsultoinnin hyödystä ja työuran pituus vastaanottotoiminnassa vaikuttaa sekä mielenterveyshäiriöiden tunnistamiseen, että kokemukseen omasta asiantuntijuudesta mielenterveysasiakkaan hoidontarpeen arvioinnissa. Vastausten analysoinnissa todettiin, että mitä iäkkäämpi vastaaja oli, sitä suuremmaksi hän koki hyödyn. Työuran pituuden vertaus hoidontarpeen arviointiin ja häiriöiden tunnistukseen osoittautui sen sijaan virheelliseksi oletukseksi. Taulukoinnissa kävi kuitenkin ilmi, että ne henkilöt jotka kokivat oman asiantuntijuutensa riittäväksi, pystyivät myös tunnistamaan masentuneet ja psykoottiset asiakkaat
