Sikiöseulonnoista on säädetty seulonta-asetus (1339/2006), jonka perusteella kuntien sikiöseulontoja yhtenäistettiin vuoden 2010 alussa. Asetuksen mukaan kuntien tulee tarjota raskaana oleville tasavertaisesti sikiön poikkeavuuksien seulontoja ja tarvittaessa jatkotutkimuksia. Uudistettuihin sikiöseulontakäytäntöihin kuuluu varhaisraskauden ultraääni raskausviikolla (rv) 10+0-13+6, varhaisraskauden yhdistelmäseulonta, rakenneultraäänitutkimus raskausviikolla 18+0-21+6 tai raskausviikon 24 jälkeen.
Opinnäytetyössämme on tarkoitus kartoittaa raskaana olevien mielipiteitä tiedoista, joita he ovat saaneet sikiöseulonnoista. Opinnäytetyömme tavoitteena on antaa sikiöseulontoja tekeville tietoa raskaana olevien mielipiteistä sikiöseulonnoista saamistaan tiedoista, jotta he voivat näiden pohjalta kehittää omaa työtänsä.
Tutkimustehtävät:
1. Millaista tietoa raskaana olevat ovat saaneet sikiöseulonnoista?
2. Millaista tietoa raskaana olevat olisivat tarvinneet sikiöseulonnoista?
3. Mistä raskaana olevat ovat saaneet tietoa sikiöseulonnoista?
Opinnäytetyössä on käytetty sekä määrällisen että laadullisen tutkimusmenetelmän piirteitä. Uudelleensynnyttäjiä oli 59 % (n=56) kaikista vastanneista (n=95). Ensisynnyttäjiä oli 41 % (n=39) kaikista vastanneista. Uudelleensynnyttäjillä on tulosten mukaan ollut paremmat ja kattavammat tiedot seulontoihin mennessä kuin ensisynnyttäjillä. Avoimen kysymyksen kolmeksi pääteemaksi nousi: riittävä tiedon saanti, tiedon lähde ja kehitettävät osa-alueet. Suurimmat puutteet tiedon saannissa ja sen riittävyydessä koskivat sikiöseulontojen sisältöä sekä luotettavuutta. Ensisynnyttäjät kokivat saaneensa vähemmän tietoa kuin uudelleensynnyttäjät. Suurin osa vastanneista oli saanut sikiöseulontoja koskevat tiedot neuvolasta, synnytysosastolta ja Internetistä.
Aiempien tutkimusten mukaan nykykäytännöllä raskaana olevat eivät tiedä seulonnasta riittävästi voidakseen tehdä päätöksensä siihen osallistumisesta tietoisina ja asian ymmärtäneinä. Tulostemme perusteella suurimmalla osalla vastaajista on riittävästi tietoa seulontoihin tullessaan. Näin ollen Kainuussa raskaana olevat saavat mielestään riittävästi tietoa ennen sikiöseulontoihin osallistumista.
Jatkotutkimusaiheita omalle opinnäytetyöllemme voisi olla tutkimuksen toistaminen esimerkiksi toisessa si-kiöseulontoja tekevässä sairaalassa. Vastaavan tutkimuksen voisi tehdä myös neuvolan terveydenhoitajille. Esimerkiksi millaisena he kokevat tiedon antamisen sikiöseulonnoista ja sen riittävyydestä.Prenatal screenings are enacted in the screening statute (1339/2006) on the basis of which the practices for prenatal screenings provided by municipalities were unified in 2010. According to the statute, municipalities must offer pregnant women an equal opportunity to screening for fetal abnormalities. The revised practices include a first trimester ultrasound examination in weeks 10+0-13+6, a combined first trimester screening and a supplementary ultrasound examination in weeks 18+0-21+6 or after week 24.
Quantitative and qualitative research methods were used in this thesis. The purpose of this thesis was to chart pregnant women’s opinions of the information which they had received about prenatal screening. The objective of this thesis was to give information to health professionals who perform prenatal screenings about what kind of information pregnant women had got about screenings. The research questions were to chart firstly what kind of information pregnant women had got about prenatal screening, secondly where pregnant women had got the information, and thirdly what kind of information they would have needed.
59 % (n=56) of the respondents (n=95) were reparturient mothers and 41 % (n=39) primipara mothers. According to the results, reparturient mothers had received better and wider information than primipara mothers before they went to screenings. The three main themes to the open question were access to information, source of information and areas to be developed. As far as access to information and insufficient information were concerned, both primipara and reparturient mothers named the content and the reliability of prenatal screenings as having most shortcomings. Most respondents had got the information about prenatal screenings from the maternity clinic, maternity ward and internet.
Previous researches have shown that nowadays pregnant women do not know sufficiently about prenatal screenings to make a conscious and knowledgeable decision on participation. According to the results of this thesis, most respondents have sufficient information, when they come to prenatal screening. Also, pregnant women in Kainuu think that they receive sufficient information before prenatal screening.
Further research could focus on performing a similar research, for example, in another hospital where prenatal screenings are made or on studying how public health nurses feel about giving information about prenatal screenings and the adequacy of the information
