Tutkimusympäristönä on Irti Huumeista ry:n Läheis- ja perhetyön keskus. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää minkälaisissa tilanteissa huumeiden käyttäjien läheiset hakeutuvat perheterapiaan, miten terapiassa käynti on vaikuttanut ja vastannut odotuksia ja miten läheiset kehittäisivät terapiaa ja huumehoitotyötä.
Opinnäytetyöni liittyy laajempaan hankkeeseen Irti Huumeista ry:n Läheis- ja perhetyön keskuksen perhetyön kehittäminen.
Opinnäytetyöhöni osallistui kolme äitiä, jotka olivat käyneet perheterapiassa Irti Huumeista ry:n Läheis- ja perhetyön keskuksessa. Tutkimusmenetelmänä käytin laadullista tutkimusta. Toteutin opinnäytetyöni teemahaastattelujen avulla. Analysoin aineiston aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Lasten keskimääräinen huumeiden käytön aloitusikä oli 14,5 vuotta. Läheiset olivat havainneet lapsen tavaroissa, tuoksuissa ja olemuksessa muutoksia. Läheiset olivat kokeneet vihaa, raivoa, avuttomuutta, ahdistusta ja epäonnistumista vanhempana.
Terapiaan päästiin nopealla aikataululla. Asiakassuhde alkoi joko internetin sähköpostin tai puhelimen välityksessä. Haastateltavat arvostivat yhteydenoton helppoutta ja terapia-ajan saamisen nopeutta. Aiempia yhteydenottoja viranomaisten tarjoamiin palveluihin oli kaikilla haastatelluilla. Haastateltavat olivat tulleet perheterapiaan noin 1,5 – 2 vuoden kuluttua lapsensa huumeiden käytön havaitsemisesta.
Ennakko-odotukset perheterapiasta olivat joko hieman erilaisia kuin mitä perheterapia oli tai ennakko-odotuksia ei ollut. Terapia-sana koettiin hieman pelottavana. Haastateltavat hakeutuivat terapiaan muun muassa avuttomuuden tunteen takia ja saadakseen keskusteluapua. Eräällä haastateltavalla tulon syynä oli lapsen koulusta erottaminen. Läheiset olivat tyytyväisiä saamaansa terapiaan, keskusteluun sekä omassa tahdissa eheytymiseen. Käyttäjälapsi ja sisarukset eivät olleet syystä tai toisesta osallistuneet terapiaan. Läheiset kokivat jossain määrin huolta tästä asiasta. Pohdittiin myös tilanteen uudelleenarviointia.
Monikulttuuristen perheiden huomiointi, terapiaistuntojen aloitukset ja haasteellisemmat kysymykset ilmenivät terapiatilanteiden tärkeimmiksi kehittämisen alueiksi. Tiiviimpi yhteistyö eri viranomaisten kesken, varhaisempi puuttuminen, huumeasiasta puhuminen ja häpeän poistaminen koettiin myös tärkeäksi. Haastatteluissa ilmeni myös läheisten huoli pikavipeistä, pakkohoidon puutteesta ja läheisen vaikeudesta auttaa lapsen asioissa hänen täytettyään 18 vuotta. Tulevia tutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi koulujen rooli huumetyössä tai miksi suomalaisesta pojasta tulee päihdeongelmainen?The research environment is Free from Drugs organisation’s Family Support Centre. The purpose of this thesis is to find out in what circumstances drug abusers’ close ones go to family therapy, what the effects and expectations are and how drug abusers’ close ones would develope the work with drug abusers.
This study belongs to a broader project in Free from Drugs Family Support Centre’s family development. The thesis involved three mothers who had attended family therapy in Free from Drugs Family Support Centre. The research method used is qualitative. The study was conducted through interviews.
The children’s average age to start using drugs was 14.5 years. There were changes in a child´s behaviour and personal belongings. The close ones felt anger, rage, helpnessless, anxiety and failure as parents.
There was a short waiting time for the client to get to Family Support Centre’s therapy. The parents contacted either via internet e-mail or telephone. The interviewees appreciated the ease of contacts and that they got in therapy quickly. All the interviewees had previous contacts with the authorities. The interviewees had come to family therapy approximately 1,5 - 2 years after discovering their child’s drug abuse.
Advance expectations were a little different from what the family therapy was or there were no expectations. The word therapy was considered a little frightening. The interviewees were satisfied with the family therapy and the continuity of the therapy. Children and siblings did not, for one reason or another, participate in the therapy. This was felt to be a problem.
Taking multicultural families into account, starting therapy and challenging questions were mentioned as the development areas of family therapy. Closer co-operation between authorities, preventive work, discussion about drugs and removal of shame were also considered important. The close family members were also worried about quick loans, the lack of compulsory treatment and the difficulties to participate to the treatment when the child is an adult. Further studies could be conducted for example on the role of schools or on the reasons why Finnish boys become drug addicts
