Kehittämishankkeessa tutkittiin Kuopion kaupungin Pohjantien alakoulun evankelisluterilaista uskonnon opetusta. Tutkimus jakaantui kolmeen painopisteeseen: opetussuunnitelmaan, opettajiin ja oppilaisiin. Ensiksi selvitettiin valtakunnallisen perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman soveltamista Pohjantien alakoulun uskonnon opetussuunnitelmassa. Toiseksi tutkittiin uskonnon opetusta eli käytännön opetustyötä havainnoimalla opetusta. Kolmantena tutkimuksen painopisteenä olivat alakoulun neljännen ja kuudennen luokan oppilaiden kokemukset uskonnon opetuksesta, Tämä osio toteutettiin analysoimalla oppilaiden kirjoittamia tarinoita uskonnon opetuksesta käyttäen narratiivista lähestymistapaa. Erityisesti haluttiin selvittää, miten oppilas osoittaa mielenkiintonsa uskonnon opetusta kohtaan.
Valtakunnallinen uskonnon opetussuunnitelma toteutui hyvin Pohjantien koulun uskonnon opetussuunnitelmassa. Myös opetuksessa opettajat toteuttivat joustavasti opetussuunnitelmaa. Havaintojen perusteella opetus oli innostavaa ja tavoitteellista, ja opettaja hallitsi asiasisällön. Oppilas osoitti innostuneisuutensa uskontoa kohtaan olemalla aktiivinen ja oma-aloitteinen kyselijä tunnilla sekä mielellään viittasi ja vastasi opettajan kysymyksiin. Musiikkiluokkalaisina kuudennen luokan oppilaat pitivät virsien laulamisesta, mikä edisti innostavaa oppimista. Neljännen luokan oppilaiden kertomuksissa laulaminen tai musiikki ei tullut esille, vaikka luokka oli myös musiikkiluokka. Negatiivisena koettiin se, että samoja asioita uskonnossa käytiin läpi joka vuosi. Uskonto vei aikaa myös muilta oppiaineilta ja koettiin hyödyttömänä.
Oppilaiden kertomusten perusteella näyttää siltä, että innostus uskonnosta on alemmilla luokilla suurempi kuin ylemmillä. Mitä ylemmälle luokalle mennään, sitä vähemmän näyttäisi uskonto kiinnostavan. Eräänä syynä kiinnostuksen vähenemiseen on mahdollisesti se, että uusia oppiaineita tulee ylemmille luokille mentäessä ja ne vievät mielenkiintoa uskonnosta
