Tiivistelmä. Tämä kandidaatin tutkielma käsittelee lasten itsesäätelytaitojen kehittymisen tukemista varhaiskasvatuksenopettajan näkökulmasta. Lähestymme tukemisen keinoja erityisesti positiivisen pedagogiikan kautta. Keskeisenä tavoitteena on esittää teoreettisen tiedon pohjalta konkreettisia keinoja ja tilanteita, joilla varhaiskasvatuksenopettaja voi tukea lasten itsesäätelytaitojen kehitystä positiivisen pedagogiikan keinoin. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka sisällä olemme valinneet käyttää integroivaa lähestymistapaa. Tämä lähestymistapa mahdollistaa aiheen tarkastelun mahdollisimman laajasti eri tavoin toteutettuja tutkimuksia hyödyntäen. Tutkielma on toteutettu tutkijaparina eli tutkijatriangulaatiota hyödyntäen, mikä osaltaan lisää tutkimuksen luotettavuutta.
Tutkielma osoittaa, että itsesäätelytaitojen johdonmukainen edistäminen varhaiskasvatuksessa tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimista. Hyvät itsesäätelytaidot muodostavat vakaan perustan muiden taitojen harjoittelulle ja oppimiselle sekä esimerkiksi sosiaalisten suhteiden luomiselle ja niiden ylläpitämiselle. Varhaiskasvatuksenopettajan rooli lasten itsesäätelytaitojen tukemisessa on keskeinen, sillä lapset viettävät usein suuren osan päivästään varhaiskasvatuksessa. Tulosten perusteella varhaiskasvatuksenopettajan johdonmukaisuus, lämmin ja myönteinen vuorovaikutus sekä kanssasäätely ovat varsin keskeisessä roolissa lasten itsesäätelytaitojen tukemisessa. Myös varhaiskasvatustoiminnan etukäteissuunnittelulla vaikuttaisi olevan merkitystä lasten itsesäätelytaitojen tukemiselle arjen vaihtuvissa tilanteissa. Itsesäätelyn kehitystä voidaan tukea varhaiskasvatuksessa myös leikin ohella sekä ruoka- ja mediakasvatuksen näkökulmasta. Olennaista on, että opettaja osaa tunnistaa ja hyödyntää arjen eri tilanteita mahdollisuutena harjoitella itsesäätelytaitoja
