Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten ympäristö näkyi Suomen harjoittamassa kehitysyhteistyöpolitiikassa 1980-luvulla. Aikaisemmin Suomen valtiollisen kehitysyhteistyön ympäristönäkökohtia on tutkittu lähinnä 1990-luvusta eteenpäin. Tarkastelun kohteena on ulkoministeriön ja muiden valtionhallinnonhaarojen tuottamat kehitysyhteistyötä ja ympäristöä käsittelevät mietinnöt sekä hallituksen ja ulkoministeriön kehitysyhteistyön vuosikertomukset. Tutkin, millaisia teemoja kuvattiin kehitysyhteistyön ympäristökysymyksinä sekä miten ympäristönäkökulmien huomioiminen näkyi kehitysyhteistyön hankkeissa ja motiiveissa. Kyse on laadullisesta tutkimuksesta, jossa menetelmänä toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimukseni rakentuu temaattisesti kolmeen päälukuun. Ensimmäisessä luvussa käsittelen kehitysyhteistyön kansainvälisiä lähtökohtia ja erittelen Suomen ympäristötietoisen kehitysyhteistyön motiiveja. Toisessa luvussa tarkastelen, mitä aiheita käsiteltiin kehitysyhteistyön ympäristökysymyksinä. Kolmannessa luvussa tutkin, miten ympäristö näkyi Suomen kahdenvälisissä kehitysyhteistyöhankkeissa.
Tutkielmani osoitti, ettei ympäristö ollut Suomen valtiollista kehitysyhteistyötä läpileikkaava teema 1980-luvulla. Ympäristötietoinen kehitysyhteistyö kuitenkin vahvistui ja selkeytyi vuosikymmenen kuluessa. Kehitysyhteistyöorganisaation ja ympäristötietoisen kehityspolitiikan nuoruus oli realiteetti tarkasteltaessa Suomen kahdenvälistä kehitysyhteistyötä. Vaikka orastavaa tahtoa ympäristötietoiselle kehitysyhteistyölle löytyi, hallinto kärsi asiantuntijavajeesta. Suomen kehitysyhteistyön ympäristötietoiset hankkeet olivat enimmäkseen ympäristön tilaa parantavia hankkeita. Ympäristön suojeluun liittyviä hankkeita oli huomattavasti vähemmän.
Kansainväliset esimerkit innoittivat suomalaista kehitysyhteistyötä. Kehitysyhteistyön ympäristökysymyksiä pidettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisina ja kulttuurisina ongelmina. Kehitysyhteistyössä luontoon ja ympäristöön liitetyt motiivit pohjautuivatkin niiden tarjoamaan inhimillisen hyvinvoinnin perustaan. Keskeisimpänä ympäristöön liittyvänä huolena oli maaperän laadun heikkeneminen. Kehitysmaiden ympäristön tilan heikentymistä pidettiin ensisijaisesti väestönkasvun sekä ihmisen virheellisen toiminnan seurauksena.
Ympäristö Suomen kehityspolitiikan osana sisältää lukuisia eri jatkotutkimusmahdollisuuksia. Erityisen kiinnostavaa olisi tutkia, miten Suomi on toiminut kansainvälisillä areenoilla, millaisia puheenvuoroja Suomi on esittänyt ja miten Suomen toiminta vertautui esimerkiksi muiden Pohjoismaiden rinnalla
