Tutkielmassa tarkastellaan nuoren seurustelevan pariskunnan jatkosodan ajan kirjeenvaihtoa. Tutkimuksen kohteena ovat mustasukkaisuuteen ja uskollisuuteen linkittyvät diskurssit. Tutkielmassa kuvataan näiden diskurssien kielellisiä piirteitä, sisältöä sekä diskurssien funktioita ja ilmenemismuotoja. Lisäksi tarkastellaan mustasukkaisuuden ja uskollisuuden diskurssien suhteita toisiinsa, muihin kirjeen sisältöihin sekä kirjoittamishetken ja yleisemmin sota-ajan kontekstiin. Tutkielman lingvistisenä tavoitteena on monipuolistaa diskurssintutkimuksen kenttää ja kuvata sotaajan kirjeiden kielellisiä ominaisuuksia. Historiantutkimuksellisena tavoitteena on puolestaan murtaa perinteistä käsitystä pariskuntien sota-ajan kirjeenvaihdosta.
Tutkimusaineistona käytetään yhtä kirjekokoelmaa Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston sota-ajan kirjeiden kokoelmasta (SAK). Kokoelma sisältää nuoren, seurustelevan parin jatkosodan aikaista kirjeenvaihtoa aina vuodesta 1941 vuoteen 1945 asti. Tutkimusaineisto on rajattu koskemaan vuosien 1942 ja 1943 kirjeitä. Aineiston rajaus perustuu siihen, että tutkittaessa diskurssien välisiä suhteita ei ole hyödyllistä ottaa mukaan vuoden 1941 kirjeitä, sillä tuolta vuodelta kokoelmaan on päätynyt vain kirjeenvaihdon toisen osapuolen kirjeet. Toisaalta vuosien 1944 ja 1945 kirjeet jätetään tutkimusaineiston ulkopuolelle, koska tuolloin pariskunnan suhde on jo niin vakiintunut, ettei tutkimuksen kohteena oleville diskursseille ole suurta tarvetta. Kaikkiaan aineisto käsittää 421 kirjettä, joiden lukumäärä jakautuu lähes tasan kahden kirjoittajan välillä.
Tutkimus on luonteeltaan monitieteinen, ja siinä hyödynnetään teoriataustana kolmea eri tieteenalaa. Lingvististä teoriaa edustaa diskurssintutkimus. Mustasukkaisuuden teoreettisessa tarkastelussa hyödynnetään psykologiantutkimusta ja kirjoittamisajankohdan kontekstin selvittämisessä historiantutkimusta. Tutkimuksen analyysi hyödyntää diskurssintutkimuksellista otetta. Koska diskurssit on tuotettu aina suhteessa kontekstiinsa, diskursseja tutkimalla saadaan uutta tietoa myös kontekstista. Toisaalta tutustumalla kontekstiin voidaan saada uutta tietoa myös niiden synnyttämistä diskursseista.
Tutkielman tuloksena selvisi, että mustasukkaisuuden ja uskollisuuden diskurssit saavat kirjeissä monenlaisia erilaisia muotoja ja merkityksiä. Diskurssien suhde on hyvin kiinteä: useimmiten mustasukkaisuuden diskurssi saa aikaan uskollisuuden vannomisen diskurssia. Mustasukkaisuuden ja uskollisuuden diskurssit tuottavat myös anteeksipyytelyn ja -antamisen diskursseja, joista muodostuu useissa peräkkäisissä kirjeissä esiintyvää dialogia. Tutkimuksen kohteena olevat diskurssit ovat hyvin kiinteästi yhteydessä sota-ajan kontekstiin. Niissä näkyvät esimerkiksi ajan käsitykset kotirintamalle soveliaasta käytöksestä, sukupuolirooleista ja naisen asemasta. Myös sotaajan itsesensuuri-ilmiö ja kirjoittajien nuori ikä ovat vaikuttaneet mustasukkaisuuteen ja uskollisuuteen linkittyviin diskursseihin
