Tutkimuksessa haluttiin selvittää kuinka hyvin standardikäytöllä ja Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D5 (2012) laskentaohjeilla pystytään ennustamaan koulu- ja päiväkotirakennuksen energiankulutus ja kuinka rakentamismääräyskokoelman energiamääräyksien kehittyminen on vaikuttanut rakennusten energiankulutukseen. Kulutuksien erojen suuruus ja syyt haluttiin myös selvittää.
Koulujen ja päiväkotien toteutunutta energiankulutusta tutkittiin keräämällä toteutuneet sähkö- ja lämmitysenergian kulutustiedot Helsingistä ja Tampereelta vuodelta 2014 sekä normeeraamalla lämmitysenergian kulutus, jotta eri kaupunkien kulutukset olisivat keskenään vertailukelpoisia. Otoskoot vaihtelevat hieman, mutta mukana otoksessa, jossa tutkitaan energiankulutuksen suhdetta rakennusvuoteen, on 38–43 % kouluista ja päiväkodeista, joita on yhteensä 558. Mukana otoksessa ovat kohteet, joista kulutustiedot ovat olleet saatavilla. Case-kohteita on yhteensä 22.
Toteutuneen sekä laskennallisen energiankulutuksen vertailu tehtiin laskemalla rakentamismääräyskokoelman osan D5 (2012) ja D3 (2012) mukaan kulutus case-kohteille ja vertaamalla saatua arvoa toteutuneeseen kulutukseen. Case-kohteet on rakennettu vuoden 2005 aikana tai jälkeen ja ne sijaitsevat Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Toisella laskentakierroksella säävyöhyke vaihdettiin paikalliseen säävyöhykkeeseen ja ilmanvaihtomäärät vaihdettiin suunniteltuihin ilmanvaihtomääriin. Toteutuneelle ja laskennalliselle kulutukselle laskettiin eräitä energiankulutukseen liittyviä tunnuslukuja sekä verrattiin niiden vaikutusta energiankulutukseen.
Tarkasteltaessa toteutunutta kulutusta rakennusvuoden suhteen, voidaan huomata, että lämpöenergiankulutus ja energiankulutus yhteensä ovat pienentyneet sekä sähköenergiankulutus on kasvanut. Päiväkodit kuluttavat enemmän energiaa bruttoneliötä kohden kuin koulut.
Tuloksista saadaan laskennallisten ja todellisten energiankulutuksien eron keskiarvoksi lämmölle +68,7 %, sähkölle +15,4 % ja energialle yhteensä +41,3 % laskennallisesta. Minimi ja maksimiarvot lämmölle ovat −30,7 % ja +211,1 %, sähkölle −61,1 % ja +54,9 % sekä energialle yhteensä −19,3 % ja 126,5 %. Korvaamalla ilmanvaihtomäärät suunnitelluilla ilmamäärillä ja vaihtamalla säävyöhyke paikalliseksi, saadaan tilanne, joka ei aina vastaa paremmin todellisuutta. Laadituista kuvaajista käy ilmi että ominaislämpöhäviöiden suhde nettopinta-alaan on tutkituista indikaattoreista parhaiten lämpöenergian kulutukseen korreloiva arvo
