Tutkielman tarkoituksena on aikaisempia tutkimuksia analysoimalla luoda katsaus lasten ja nuorten köyhyyden kokemuksista sekä köyhyyden kokemusten saamista merkityksistä lasten ja nuorten arjessa. Tutkimuksen tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen “miten lapset ja nuoret kokevat köyhyyden?”. Teoreettisina lähtökohtina ovat köyhyys, lapsiperheiden köyhyys ja köyhyyden kokemusten tutkiminen. Lapsiperheiden köyhyys on ollut vahvasti esillä 2000-luvulla ja sen vähentämiseksi on perustettu työryhmiä ja laadittu strategioita ministeriötasolla. Lapsiperheiden köyhyyttä on aikaisemmin tutkittu pääasiassa tilastotiedon ja aikuisilta saadun tiedon perusteella, jolloin lasten ja nuorten ääni ei ole tutkimuksissa tullut esille. Viimeisten 20 vuoden aikana on alettu nähdä tärkeäksi tutkia köyhyyttä lasten näkökulmasta ja heidän kokemustensa kautta. Suomessakin lapsinäkökulmaisia köyhyystutkimuksia on jo tehty.
Tutkimukseni on laadullinen, klassinen kirjallisuuskatsaus, jonka tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista ja yhdestä tutkimusraportista. Tutkimuskohteina aineistossa ovat olleet köyhyyden kokemukset ja niiden merkitys lasten ja nuorten elettyyn elämään liittyen. Tutkielman analyysi on tehty aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysissa olen pyrkinyt tiivistämään, ryhmittelemään, abstrahoimaan ja käsitteellistämään tutkimusaineistoa. Tutkimustuloksena syntyi kolme pääluokkaa, jotka ovat köyhyyden kokemukset lasten ja nuorten arjessa, köyhyyden aiheuttamat tunteet ja köyhyyteen liittyvät stereotypiat. Köyhyyden kokemukset lasten ja nuorten arjessa ovat arkea rajoittavia ja hyvinvointia heikentäviä. Köyhyyden kokemusten aiheuttamat tunteet voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia ja köyhyyteen liittyvät stereotypiat kohdistuvat yksilöön itseensä tai koko perheeseen. Kaikkia luokkia yhdistäväksi luokaksi määrittyi lasten ja nuorten kokemukset omasta tai toisen köyhyydestä. Köyhyyden arkea rajoittavat kokemukset liittyivät kotiin ja asumiseen, vaatteisiin, ruokaan sekä rahaan ja materiaan, kun taas köyhyyden hyvinvointia heikentävät kokemukset syntyivät sosiaalisten suhteiden, kiusaamiskokemusten, koulunkäynnin ja opiskelun sekä vapaa-ajan ja harrastusten kautta. Köyhyyden koettiin aiheuttavan monenlaisia tunteita, joista vahvemmin esille nousivat eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus, häpeä ja leimautuminen sekä myötätunto. Köyhyyteen liittyvät stereotypiat olivat pääosin negatiivisia ja leimaavia ja liittyivät luonteenpiirteisiin ja käytökseen, ulkoisiin tekijöihin sekä perheiden ongelmiin.
Kokemukset kertovat eletystä arjesta asioita, joita muilla köyhyyden mittaustavoilla ei saada, mutta ne voivat olla myös ristiriidassa muilla mittareilla saadun tiedon kanssa. Koska tutkimuskohteena ovat kokemukset, tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan ne kuvaavat lasten ja nuorten kokemuksia tässä tutkimusaineistossa ja sillä hetkellä kuin haastattelut ja kyselyt on tehty. Tutkimukseni tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten tuloksia lasten ja nuorten köyhyyden kokemuksista. Köyhyys koetaan kokonaisvaltaisesti ja se näyttäytyy hyvin moniulotteisesti lasten ja nuorten elämässä arkea rajoittaen ja hyvinvointia heikentäen. Köyhyyden kokemukset synnyttävät pääosin negatiivisia tunteita ja köyhyys koetaan leimaavana. Tietoa köyhyyden kokemuksista ja niiden saamista merkityksistä tarvitaan poliittisen päätöksenteon tueksi ja näen, että kokemustieto on myös ensiarvoisen tärkeää tietoa sosiaalityössä, jotta työ kohdentuisi oikein ja köyhyyden tuomaa taakkaa lasten ja nuorten elämässä voitaisiin keventää sosiaalityön keinoin
