This research examines the ways in which the meanings of entrepreneurship have shifted in post-industrial Finland on both sides of the millennium. The meanings of entrepreneurship are examined in the following three contexts: Finnish political discourse, the entrepreneurial environments of Finnish higher education institutions (incubators, accelerators and entrepreneurship societies) and Finnish startup discourse. The data consists of Finnish government programmes from 1979 to 2015, the websites of entrepreneurial environments, and Finnish startup guidebooks and other non-fiction literature. The data is analysed through discourse analysis by examining the ideal entrepreneurial subject the texts produce.
Besides economic activity, entrepreneurship in this research is understood as a cultural, political and discursive phenomenon. Startup or growth entrepreneurship has been highly visible in Finland since the 2000s, and startup entrepreneurs have emphasised that their activities are transformative in regard to traditional entrepreneurship. Therefore, the shifts in the meanings of entrepreneurship are viewed through the prism of startup entrepreneurship. Startup entrepreneurship denotes economic activity involving high potential for growth, high risk and a focus on the development and commercialisation of a novel innovation, product or service. This research approaches the phenomenon from a sociological viewpoint by interpreting startup entrepreneurship as a discourse with its own distinctive semantics, conceptual repertoires and ways of producing self-understandings. The research places startup entrepreneurship into the framework of Finnish political economy. In the new millennium, Finland has a post-industrial service economy with an emphasis on the so-called knowledge economy. High expertise and innovation capacity are seen as Finland’s advantages in the accelerating global competition, and the research interprets startup entrepreneurship in this light. Through the examination of the shifting meanings of entrepreneurship, the research illuminates a broader economic shift.
Theoretically, the research draws on three scholarships: the scholarship on the analytics of government; the scholarship on post-industrial work, especially on therapeutic culture and on the knowledge-based economy; and thirdly, the scholarship of global forms and domestication. Entrepreneurship is viewed as a historically constructed discourse that produces self-understanding and subjects. In governmentality studies, entrepreneurship has been approached as an all encompassing form of self-understanding and a part of neoliberal political rationality that perceives every societal and social sphere in economic terms. In this framework, people are invited to see themselves as an enterprise that needs to be managed. In the post-industrial age, entrepreneurship has also expanded in the labour market: various new forms of self-employment blur the boundary between wage work and entrepreneurship and obscure the concept of entrepreneurship.
The research consists of three peer-reviewed articles and one chapter in a peerreviewed, edited volume. The findings show that in the new millennium, entrepreneurship in Finnish political discourse is detached from the context of the labour market and attached to economic growth, innovations and expertise, whereby growth entrepreneurship is given a significant role. The ideal entrepreneur starts to resemble an innovative startup entrepreneur. Simultaneously the meaning of entrepreneurship grows vague and its connection to the labour market dissolves. The ideal entrepreneurial subject constructed in the entrepreneurship environments of Finnish higher education institutions depicts passionate self-realisation and exciting collaboration. The ideal entrepreneurship in this context reflects the virtues of the neoliberal entrepreneur of the self – proactivity, reflexivity, self-sufficiency – and combines them with notions familiar from the analyses of post-industrial labour, such as the emphasis of teamwork and social skills. In the Finnish startup literature, the ideal entrepreneur embodies two post-industrial ideals: the reflexive entrepreneur of the self and the emotionally alert team player. The construction highlights entrepreneurship as an individual attitude and fades out questions of livelihood and economic viability. At the same time, startup entrepreneurship is constructed in relation to the Finnish society. Startup entrepreneurship is domesticated in the Finnish context by emphasising its contradiction to the traditional Finnish mentality. Finnishness is partially defined as being averse to startup entrepreneurship, and therefore, Finnish culture should be reworked to be more receptive. In part, domestication of startup entrepreneurship functions as the adaptation of the neoliberal entrepreneurial self to the Finnish context.
The research argues that startup entrepreneurship crystallises the broader shift in the meanings of entrepreneurship in the post-industrial age. Entrepreneurship is growingly constructed in the framework of innovations and the knowledge-based economy, and as a universally applicable, individual attitude and worldview. Startup entrepreneurship is a product of the knowledge economy and a condensation of postindustrial ideals. With the shift in the meanings of entrepreneurship, the majority of the entrepreneur populace is written out of the new content of the notion.Kohti Startup-Suomea? Yrittäjyyden muuttuvat merkitykset jälkiteollisessa Suomessa
Väitöskirjassa tutkitaan, miten yrittäjyyden merkitykset ovat muuttuneet jälkiteollisessa Suomessa 2000-luvuille tultaessa ja sen jälkeen. Yrittäjyyden merkityksiä jäljitetään kolmessa kontekstissa: suomalaisessa poliittisessa diskurssissa, suomalaisten korkeakoulujen yrittäjyysympäristöissä (yrityshautomoissa, - kiihdyttämöissä ja yrittäjyysyhteisöissä) sekä suomalaisessa startup-puheessa. Aineistoina toimivat Suomen hallituksien ohjelmat 1979–2015, suomalaisten korkeakoulujen yrittäjyysympäristöjen internet-sivut ja suomalaiset startup-opas- ja tietokirjat. Aineistoja analysoidaan diskurssianalyysin keinoin etsimällä teksteistä piirtyvää yrittäjämäistä ideaalisubjektia.
Yrittäjyys ymmärretään tutkimuksessa paitsi taloudellisena, myös kulttuurisena, poliittisena ja diskursiivisena ilmiönä. Yrittäjyyden muutosta tarkastellaan startupyrittäjyyden kautta. Startup- tai kasvuyrittäjyys on ollut näkyvästi esillä suomalaisessa julkisessa keskustelussa 2000-luvulta alkaen, ja startup-yrittäjät ovat korostaneet yrittäjyyttään uudenlaisena, perinteistä yrittäjyyttä mullistavana toimintana. Startup-yrittäjyys tarkoittaa kasvuhakuista, riskialtista yritystoimintaa, jonka keskiössä on uuden innovaation, tuotteen tai palvelun kehittäminen ja kaupallistaminen. Tutkimus tarjoaa ilmiölle sosiologisen kehyksen tulkitsemalla startup-yrittäjyyttä diskurssina, jolla on oma kielensä, käsitevarantonsa ja tapansa tuottaa itseymmärryksiä.
Tutkimus asettaa startup-yrittäjyyden osaksi suomalaista poliittista taloutta. 2000-luvun Suomi on jälkiteollinen, palveluvetoinen yhteiskunta, jossa painotetaan ns. tietotaloutta. Korkea osaaminen ja innovaatiokyky näyttäytyvät Suomessa valtteina kiihtyvässä kansainvälisessä kilpailussa, ja tutkimus tulkitsee startupyrittäjyyttä tässä valossa. Analysoimalla yrittäjyyden muuttuvia merkityksenantoja tutkimus valaisee laajempaa taloudellista muutosta.
Teoreettisesti tutkimus ammentaa kolmesta keskustelusta: hallinnan analytiikasta, jälkiteollisen työn, erityisesti terapeuttisen kulttuurin ja tietotalouden keskusteluista sekä globaalien muotojen ja domestikaation keskustelusta. Yrittäjyys on historiallisesti rakentunut diskursiivinen kudelma, joka tuottaa itseymmärryksiä ja subjekteja. Hallinnan analytiikan keskusteluissa yrittäjyyttä on lähestytty kaikkialle ulottuvana itseymmärryksen muotona ja osana uusliberaalia poliittista rationaliteettia, jossa jokainen yhteiskunnan ja ihmiselämän alue tulee ymmärrettäväksi talouden käsittein. Ihmisten tulee tässä ajattelussa nähdä itsensä johtamisen tarpeessa olevina yrityksinä. Jälkiteollisena aikana yrittäjyys on laajentunut myös työmarkkinoilla: erilaiset työn muodot, kuten alustatyö sekä erilaiset itsensä työllistymisen muodot, hämärtävät yrittäjyyden ja palkkatyön välistä rajaa ja samalla epämääräistävät yrittäjyyden käsitettä.
Väitöskirja muodostuu kolmesta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, yhdestä toimitetussa teoksessa julkaistusta luvusta ja yhteenveto-osasta. Tutkimus osoittaa, että poliittisessa diskurssissa yrittäjyys irtoaa 2000-luvulle tultaessa työmarkkinoiden kontekstista ja siirtyy osaksi talouskasvua synnyttävää osaamis- ja innovaatiopuhetta, missä kasvuyrittäjyydelle annetaan merkittävä rooli. Ihanneyrittäjä alkaakin muistuttaa innovatiivista startup-yrittäjää. Samalla yrittäjyyden merkitys epämääräistyy ja sen yhteys työmarkkinoiden todellisuuteen hälvenee. Korkeakoulujen yrittäjyysympäristöissä rakentuva yrittäjyys näyttäytyy yhtäältä intohimoisena itsensä toteuttamisena ja toisaalta innostavana yhdessäolona. Yrittäjyysympäristöistä hahmottuva ihanneyrittäjä toisintaa uusliberaalin yrittäjäminän perinteisiä hyveitä – proaktiivisuus, refleksiivisyys, itseriittoisuus – ja yhdistää siihen jälkiteollisen työn analyyseistä tuttuja merkityksiä, kuten tiimityön ja sosiaalisten taitojen korostuksen. Suomalaisissa startup-opaskirjoissa ihanneyrittäjä yhdistää niin ikään kaksi jälkiteollista ihannetta: refleksiivisen yrittäjäminän sekä tunnetaitoisen tiimipelaajan. Konstruktio korostaa yrittäjyyttä yksilöllisenä päämääränä, josta toimeentulon ja taloudellisten mahdollisuuksien kysymykset häivytetään. Samalla aineistosta piirtyvä startup-yrittäjyys konstruoidaan suhteessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Startup-yrittäjyys domestikoidaan suomalaiseen kontekstiin korostamalla startup-yrittäjyyden vastakohtaisuutta perinteiselle suomalaiselle mentaliteetille. Suomalaisuus määritetään osittain startup-yrittäjyydelle vastakkaiseksi, ja siksi kulttuuria tulee muuttaa startup-myönteisempään suuntaan. Osaltaan tämä toimii uusliberaalin yrittäjäminän sovittamisena suomalaiseen kontekstiin.
Tutkimus väittää, että startup-yrittäjyys kiteyttää yrittäjyyden ymmärryksessä jälkiteollisena aikana tapahtuvan laajemman muutoksen. Yrittäjyys saa merkityksensä enenevissä määrin innovaatioiden ja tietotalouden kautta ja toisaalta yleispätevänä yksilöllisenä asenteena ja maailmankatsomuksena. Startup-yrittäjyys on tietotalouden tuote, johon yhdistyvät ja jossa tiivistyvät jälkiteollisen työn ihanteet. Yrittäjyyden merkitysten muutosten myötä valtaosa yrittäjäväestöstä jää uuden merkityssisällön katveeseen
