Intergenerational transmission occurs in most aspects of life, influencing our life events and future achievements. This dissertation examines how different resources and life events are related to the individual’s outcomes from the intergenerational perspective. The dissertation approaches these phenomena from three perspectives. First, it is studied how different life events, both positive (such as union formation) and negative (such as losing a parent), are associated with various outcomes of an individual by accounting for parental resources in the light of intergenerational inequalities. Second, the role of parental resources (such as economic and occupational status or educational level) on an individual’s outcomes is examined when facing the above-mentioned life events. In addition to parental resources, it is studied how the parents of an individual’s partner and the resources of the partner´s parents are related to the individual’s outcomes (such as occupational attainment or union dissolution), thus providing new information about intergenerational effects in a seldom studied area. Third, it is examined whether the association between life events and resources is modified by parental resources. In addition, it is examined whether compensation or multiplication occurs, i.e. whether the lack of a resource or a negative life event can be compensated with other resources or whether individuals from different family backgrounds cannot benefit from the resources equally.
This dissertation consists of four parts that use Finnish register data (FinGEP) and apply various regression models. The part I examines the role of parental resources when facing a negative event, such as a health problem, by examining how parental resources are linked to the offspring’s probability of receiving a disability pension. The offspring’s labour market status two years after the disability pension is studied using a sample of children born between 1980 and 1985. The part II focuses on the positive life event, union formation, by investigating how changes in the partner’s parents’ resources are related to the individual’s occupational development using a sample of individuals born between 1970 and 1979. The part III analyses how shared life events between spouses are linked to union dissolution behaviour by investigating the role of both partners’ parental divorce on the couple’s union dissolution risk and comparing the associations between cohabitation and marriage. Lastly, the part IV studies the timing of an event by examining how a child’s age at parental death is related to the child’s educational attainment using a sample of children born between 1982 and 1990.
Life events and parental resources contributed to the children’s adulthood outcomes in all studies, and the associations between life events and an individual’s outcome often varied by parental resources. For example, children with high parental resources were more frequently in education and employment after receiving a disability pension, demonstrating that high parental resources were helpful after facing a negative event (i.e. health problem). This finding supported the theory of compensatory advantage. In addition to the parental resources, extended family networks through partnering had positive associations: the change in the partner’s parents’ resources (i.e. union formation) are positively related to an individual’s occupational development. However, the high resources of the partner’s parents only benefited individuals whose own parental resources were high, which supports the multiplication theory. Evidence on shared life events between spouses demonstrates cumulative processes: children of divorced parents had a higher risk for union dissolution; the risk was even higher if both couple’s parents had divorced. This association was stronger in marriage than in cohabitation. In addition, the timing of a life event was found to be important: the younger the child was when the child experienced parental death, the more adverse was the effect of parental death. No variation between parental resources was observed, but children with low resources are more likely to encounter parental death than individuals with high resources, thus some support for the theory of cumulative (dis)advantage is found.
To conclude, the interplay between life events and resources of an individual’s own parents and extended family networks is clear in the individual’s outcomes. Individuals with high resources are often less affected by negative life events than individuals with low resources.Ylisukupolvista periytymistä tapahtuu melkein kaikilla elämän osa-alueilla, ja sillä on vaikutusta niin elämäntapahtumiin kuin tulevaisuuden saavutuksiin. Tässä väitöskirjassa tutkitaan, kuinka erilaiset resurssit ja elämäntapahtumat ovat yhteydessä yksilön saavutuksiin ylisukupolvisesta näkökulmasta. Väitöskirja lähestyy tätä ilmiötä kolmesta näkökulmasta. Yksi, tarkastellaan kuinka erilaiset elämäntapahtumat – niin positiiviset (pariutuminen) kuin negatiiviset (vanhemman kuolema) – ovat yhteydessä yksilön erilaisiin saavutuksiin, kun huomioidaan vanhempien resurssit ylisukupolvisen eriarvoisuuden näkökulmasta. Kaksi, tarkastellaan vanhempien resurssien (koulutustaso, taloudellinen, ammatillinen) roolia yksilön saavutuksiin yksilön kohdatessa edellä mainittuja elämäntapahtumia. Vanhempien resurssien lisäksi tutkitaan, kuinka puolison vanhemmat ja heidän resurssinsa ovat yhteydessä yksilön tulemiin, kuten ammattiasemaan tai parisuhteesta eroamiseen. Tämä tarjoaa uutta tietoa ylisukupolvisuudesta harvoin tutkitulla alueella. Kolme, tarkastellaan, vaihteleeko elämäntapahtumien ja resurssien yhteys vanhempien resurssien mukaan. Tätä tutkitaan muuan muassa tarkastelemalla, tapahtuuko kompensaatiota tai multiplikaatiota: voiko resurssin puutetta tai negatiivista elämäntapahtumaa kompensoida muilla resursseilla tai voivatko yksilöt erilaisista perhetaustoista hyötyä resursseista samalla lailla (multiplikaatio).
Tämä väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa käytetään suomalaista rekisteriaineistoa (Kasvuympäristö) ja erilaisia regressiomalleja. Osatutkimus I käsittelee vanhempien resurssien roolia negatiivisen elämäntapahtuman (terveysongelma) kohdatessa, tarkastelemalla, kuinka vanhempien resurssit ovat yhteydessä jälkikasvun todennäköisyyteen saada työkyvyttömyyseläkettä, ja jälkikasvun työmarkkina-asemaa kaksi vuotta työkyvyttömyyden jälkeen käyttäen otosta lapsista, jotka ovat syntyneet vuosien 1980 ja 1985 välillä. Osatutkimus II käsittelee positiivista elämäntapahtumaa (pariutumista) ja siinä tarkastellaan, miten muutos puolison vanhempien resursseissa on yhteydessä yksilön urakehitykseen käyttäen otosta yksilöistä, jotka ovat syntyneet vuosien 1970 ja 1979 välillä. Osatutkimus III analysoi, kuinka jaetut elämäntapahtumat puolisoiden kesken ovat yhteydessä parisuhteesta eroamiseen tutkimalla mikä rooli molempien puolisoiden kokemalla vanhempien avioerolla on pariskunnan eroriskiin, ja vertailemalla, onko yhteys erilainen avo- ja avioliitossa. Lopuksi, osatutkimuksessa IV tarkastellaan elämäntapahtuman ajankohdan merkitystä tutkimalla, kuinka lapsen ikä vanhemman kuollessa on yhteydessä lapsen koulutuksellisiin saavutuksiin käyttäen otosta lapsista, jotka ovat syntyneet 1982 ja 1990 välillä.
Elämäntapahtumien ja vanhempien resurssien rooli lapsen aikuisuuden tulemissa oli merkittävä kaikissa osatutkimuksissa, ja yhteys elämäntapahtumien ja yksilön tulemien välillä vaihteli usein vanhempien resurssien mukaan. Esimerkiksi lapset, joilla on korkeat vanhempien resurssit, pärjäsivät paremmin työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen, eli korkeat vanhempien resurssit auttoivat negatiivisen elämäntapahtuman (terveysongelma) kohdatessa. Nämä tulokset tukevat kompensatorisen edun (compensatory advantage) teoriaa. Vanhempien resurssien lisäksi pariutumisen myötä tulevilla perheen ulkopuolisilla sukulaisilla on merkitystä: muutos puolison vanhempien resursseissa oli positiivisesti yhteydessä yksilön urakehitykseen, mutta vain yksilöt, joilla oli korkeat vanhempien resurssit, pystyivät hyötymään puolison vanhempien korkeista resursseista. Tämä tukee multiplikaatio - teoriaa. Väitöskirjan mukaan puolisoiden kesken jaetuilla elämäntapahtumilla on merkitystä ja vaikuttaa siltä, että tapahtumat voivat kumuloitua: vanhempien avioeron kokeneilla oli korkeampi eroriski, ja riski oli jopa korkeampi, jos molemmat puolisot olivat kokeneet vanhempien avioeron. Tämä yhteys oli vahvempi avioliitoissa kuin avoliitoissa. Elämäntapahtumien ajankohdalla oli myös merkitystä: mitä nuorempi lapsi on, kun vanhempi kuolee, sitä haitallisempaa vanhemman kuolema on. Tutkimuksessa ei havaittu eroavaisuuksia vanhempien resurssien mukaan, mutta lapset, joilla on matalat resurssit, kohtaavat muita todennäköisemmin vanhemman kuoleman, joten tutkimus tuki myös kumulatiivisten etujen ja haittojen teoriaa (cumulative (dis)advantage).
Tiivistäen, elämäntapahtumien sekä vanhempien ja puolison vanhempien resurssien vuorovaikutus näkyi selvästi yksilön tulemissa. Negatiivisilla elämäntapahtumilla näyttää usein olevan vähemmän haitallinen vaikutus yksilöille, joilla on korkeat vanhempien resurssit, kuin yksilöille, joilla on matalat vanhempien resurssit
