Vuoden 2020 alusta lähtien koronapandemia on vaikuttanut yhteiskuntaan aiheuttamalla kriisin, joka on heijastunut median aiheisiin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten mielenterveys kytkeytyy koronaan viestinnällisenä ilmiönä suomalaisissa medioissa. Media välittää tietoa, ja sen rakentama kuva korona-ajan mielenterveydestä vaikuttaa yleisön käsityksiin. Tarkastelen aihetta neljän suomalaisen median avulla, joita ovat Iltalehti, Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat ja Yle. Tutkimuksen aineisto koostuu 55 verkossa julkaistusta otsikosta sekä 55 valokuvasta.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysia, joka painottuu yhteiskunnallisten puheenaiheiden tarkastelemiseen kriittisen diskurssianalyysin avulla. Aloitan tutkimuksen erittelemällä aineistoa ja jakamalla ne kategorioihin, jotka hahmotan löydettyjen puheenaiheiden perusteella. Aineiston erittelyn jälkeen analysoin kategorioiden avulla hahmoteltuja diskursseja ja niiden avulla löydettyjä representaatioita.
Kategorioita löytyi yhteensä viisi. Ne olivat lapset ja nuoret, työelämä, korkeakouluopiskelijat, terveydenhuolto sekä politiikka ja yhteiskunta. Lähes puolet otsikoista käsitteli koronan vaikutuksia lasten ja nuorten mielenterveyteen. Muiden kategorioiden puheenaiheita käsiteltiin jokaista lähes saman verran. Kriittisen diskurssianalyysin avulla löysin aineistosta viisi representaatiota. Ne olivat nuoret mielenterveyskriisissä, työelämään uupuneet, yksinäiset korkeakouluopiskelijat, ylikuormittunut terveydenhuolto ja mielenterveysvelka yhteiskunnassa. Tulokset saatiin yhdistämällä eri kategorioihin kuuluvat tekstit ja kuvat, jolloin niistä rakentui mielenterveyttä ja koronaa kuvaavia representaatioita.
Tutkimustulokset osoittivat, että mediassa on puhuttu kattavasti koronan negatiivisista vaikutuksista mielenterveyteen. Esimerkiksi lapset ja nuoret nähtiin koronan aiheuttamista rajoituksista kärsivänä ryhmänä, jonka mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet pitkittyneiden poikkeusolojen vuoksi. Otsikoissa toistuivat erityisesti kielikuvat, jotka loivat diskurssia tulevaisuuden uhasta, jos nuorten mielenterveyskriisiä ei onnistuta ratkaisemaan. Samankaltainen puhe toistuu, kun otsikoissa kerrotaan työelämään uupuneista. Otsikoissa toistuivat erityisesti ilmaukset hoitohenkilökunnan jaksamisesta, ylikuormittumisesta ja työkyvyttömyydestä. Korkeakouluopiskelijoita käsittelevä puhe sisälsi viitteitä opiskelu-uupumisesta sekä yksinäisyydestä, joka on lisääntynyt etäopetuksen vuoksi. Terveydenhuoltoa kuvataan otsikoissa ruuhkautuneeksi, mikä näkyy hoitojonoina mielenterveyspaleluissa. Lisäksi aineiston otsikoissa korostui yleisesti puhe yhteiskunnasta, jossa mielenterveysongelmien kasaantuminen aiheuttaa ongelmia, joihin eduskunnan tulee löytää ratkaisu
