Tavoitteet: Henkilöitä, joiden sukupuoli-identiteetti eroaa syntymässä määritellystä sukupuolesta, kutsutaan transihmisiksi. Nuori transihminen eli transnuori elää ja kehittyy ympäristössä, jossa hänen sukupuoli-identiteettinsä eroaa yhteiskunnallisista normeista, mikä voi johtaa esimerkiksi mielenterveysoireiluun tai kiusatuksi tulemiseen. Moni transnuori pyrkii korjaamaan sukupuoltaan sukupuoli-identiteettiään vastaavaksi, mikä edellyttää sukupuoli-identiteetin tutkimusjaksoa erikoissairaanhoidossa. Tutkimusjakson tärkeä osa on psykologin tutkimus, jossa psykologilta pyydetään kannanottoa siihen, onko nuorella valmiuksia edetä sukupuolenkorjausprosessissa. Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää, millaisia mielenterveysoireita ja elämän kuormitustekijöitä sukupuoli-identiteetin tutkimusjaksolla olevilla nuorilla on. Toisena tavoitteena on selvittää, millaisiin psykologisissa arviointimenetelmissä esiintyviin oireilun muotoihin psykologi perustaa kannanottonsa siitä, onko nuoren kohdalla ajankohtaista edetä fysiologisiin sukupuolenkorjaushoitoihin. Tämän tutkimuksen kolmas tavoite liittyy palveluvalikoimaneuvosto Palkon kesällä 2020 antamaan suositukseen, joka ohjaa sitä, millaisin kriteerein alaikäisiä tulisi lähettää sukupuolenkorjaushoitoihin Suomessa: tutkimuksessa tarkastellaan, näyttäytyykö nuorten oireilu psykologisilla arviointimenetelmillä mitattuna erilaisena sen jälkeen, kun Palkon suositus tuli voimaan.
Menetelmät: Tutkimuksen aineisto (n = 102) kerättiin keväällä 2022 sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan psykologin tutkimusten pöytäkirjoista, jotka olivat valmistuneet vuosina 2017–2022. Pöytäkirjoihin sisältyvistä psykologin lausunnoista kerättiin useita kategorisia muuttujia, jotka kuvailivat nuorten taustatietoja, psyykkistä vointia, sosiaalisia kuormitus- ja voimavaratekijöitä sekä sukupuoli-identiteettikokemuksen muodostumista ja ilmaisua. Lisäksi kerättiin kuuden psykologisen kyselymittarin (SCL-90, NKK, YSQ, A-DES, TAQ ja Minäkuvataulukko) pistemääriä. Kategorisia muuttujia sekä kyselymittarien mittaamia ilmiöitä kuvattiin tilastollisin tunnusluvuin, minkä lisäksi psykologin kannanoton yhteyttä kyselymittarien pistemääriin sekä kyselymittarien pistemäärien muutosta Palkon suosituksen myötä tarkasteltiin χ2-testeillä.
Tulokset ja johtopäätökset: Tutkittujen nuorten elämänhistoriassa esiintyi runsaasti psykiatrista oireilua, itsetuhoisuutta ja sosiaalisia ongelmia, kuten kiusatuksi tulemista. Samanaikaisesti nämä nuoret raportoivat psykologin tutkimuksessa kyselymittareilla hyvin pieniä arvoja, ja joidenkin mittareiden kohdalla enemmistö jätti raportoimatta tiettyjä oireita lainkaan. Näyttää siltä, että hyvin lievä oireilun raportoiminen tai oireilun raportoimatta jättäminen kyselymittareilla on joidenkin mitattujen oireilun muotojen kohdalla yhteydessä puoltavan psykologin kannanoton saamiseen. Palkon suosituksen voimaanastumisen jälkeen eri oireita raportoitiin sekä enemmän, vähemmän että yhtä paljon kuin aiemminkin, mutta huomionarvoista on, että SCL-90-mittarissa yleisen psyykkisen oireilun raportointi väheni merkittävästi.Objective: Individuals whose gender identity differs from their sex assigned at birth are referred to as transgender or trans. During growth from childhood to adolescence, young trans people may experience a disconnect between their gender identity and societal norms, which may contribute to the development of mental health problems or being bullied. Many trans-identifying adolescents aim to access gender-reaffirming treatment, however this requires access to, and thorough assessments performed in, a specialist healthcare setting. An imperative element of gender identity services is an assessment performed by a psychologist, who is required to provide a statement commenting on the readiness of the young person to proceed with gender-affirming treatments. This study explores mental health symptomology and exacerbating life experiences described by young people seeking gender-affirming treatment from gender identity services. A secondary aim is to understand the characteristics of the symptomology that contribute to the psychologist’s statement and conclusions regarding the patient’s readiness to proceed with physiological treatments. The final objective of this study relates to the guidance provided by the Council for Choices in Healthcare (COHERE) in the summer of 2020, which outlines criteria to be considered when referring underage patients to gender health services in Finland. This study explores whether adolescents’ symptom presentation, as assessed using various clinical outcome assessment (COA) instruments, has changed following the introduction of the COHERE guidelines.
Methods: Study data (n = 102) was collected during spring 2022, consisting of records of psychologists’ assessments completed at the HUS gender identity services clinic between 2017 and 2022. Several categorical variables were extracted from the psychologist’s reports concerning the youths’ background information, psychological wellbeing, social strains and resources, as well as information on patients’ gender identity formation and expression. Additionally, patient scores across six COA instruments (SCL-90, PQ-92, YSQ, A-DES, TAQ and Minäkuvataulukko) were extracted. Categorical and numerical data were both described using sample statistics. Additionally, relationships between patient scores on instruments and psychologist’s statements, as well as any changes in patient scores following the introduction of the COHERE guidelines, were analysed using the χ2-test.
Results and conclusions: A substantial amount of psychiatric symptomology, suicidality and social issues, such as bullying victimization, were recorded as part of the adolescent’s personal histories. However, the same adolescents often reported very few or no psychiatric symptoms as part of COA instruments administered, and on some domains no symptoms were reported by the majority of participants. It appeared that reporting very few or no symptoms on some of the domains was linked to a psychologist’s statement in favour of proceeding with gender affirming treatment. With respect to a change in reporting of symptoms following the introduction of the COHERE guidelines, more, less and the same number of symptoms were reported. However, it is important to note that reporting general psychological distress on the SCL-90 was significantly reduced after the implementation of the COHERE guidelines
