The purpose of this study was to discover the possibilities to use seven spot ladybird (Coccinella septempunctata) to control the blackcurrant aphid (Cryptomyzus galeopsidis). Different species of aphids are natural prey for seven spot ladybirds and they occur in the blackcurrant fields already. Though the aphids are not the worst blackcurrant pests they do cause harm regularly and sometimes even major crop losses. Biological control may present new possibilities as the use of chemical control becomes more difficult. The research was done in Scottish Crop Research Institute in summer 2010.
The main object was to study which of the ladybird instar was the most efficient aphid predator and which aphid instars they favour. Different predator – prey tests were used to discover the behaviour of ladybird when selecting prey and consuming it. Important part of the work was the field survey of the different insect species including the aphids and ladybirds occurring in the blackcurrant fields.
The results shows the third and fourth instar larvae are among the adults the most effective aphid predators. First and second instar larvae could not consume the third and fourth instar aphids and the adult aphids because they were too small to capture them. This naturally decreases their efficiency. The main result of the field survey was the amount of aphids occurring in the fields varies a lot in different seasons depending for example the weather. There was a little variation of the ladybird’s number also.
This thesis conduct the use of ladybirds to control the aphids is entirely possible. However more practical experiments are needed to discover ladybird’s behaviour and actual effect on the aphid population in the blackcurrant fields to find out whether this biological control is effective enough to economical point of view.Työssä selvitetään seitsenpistepirkon (Coccinella septempunctata) käytön mahdollisuuksia kirvojen torjuntaan mustaherukkaviljelmillä. Seitsenpistepirkon pääasiallista ravintoa ovat eri kirvalajit ja se esiintyy jo luontaisesti mustaherukan tuotantoalueilla. Kirvat eivät ole pahimpia mustaherukan tuholaisia, mutta ne aiheuttavat kuitenkin ongelmia säännöllisesti ja joskus pahojakin satotappioita. Biologinen torjunta tarjoaa uusia mahdollisuuksia kemiallisen torjunnan käytön vaikeutuessa. Työ tehtiin Scottish Crop Research – Instituutissa kesällä 2010.
Tavoitteena oli selvittää, mikä leppäpirkon kehitysasteista on tehokkain kirvojen saalistaja ja mitä kirvojen toukka-asteita ne suosivat. Erilaisilla peto – saalis -kokeilla tutkittiin leppäpirkkojen käyttäytymistä saaliseläinten valinnassa ja niiden tehokuuta kirvojen tuhoamisessa. Työhön oleellisena osana liittyi mustaherukkaviljelmien eliöstökartoitus, jonka avulla tutkittiin, mitä lajeja ja missä määrin kasvustoista löytyy.
Kokeet osoittavat, että kolmannen ja neljännen asteen toukat ovat aikuisten ohella tehokkaimpia kirvojen saalistajia. Ensimmäisen ja toisen asteen toukat eivät kokonsa puolesta voi syödä kolmannen ja neljännen asteen kirvoja ja aikuisia kirvoja, mikä luonnollisesti vähentää niiden tehokkuutta. Viljelmien eliöstökartoitus osoitti, että kirvojen esiintyminen vaihtelee suuresti eri vuosina, esimerkiksi säästä riippuen. Myös leppäpirkkojen esiintymisessä havaittiin vaihtelua.
Tutkimuksella todettiin seitsenpistepirkon soveltuvuus kirvojen biologiseen torjuntaan. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan leppäpirkkojen käyttäytymisestä ja todellisesta vaikutuksesta kirvakantoihin viljelyolosuhteissa jotta voidaan selvittää, onko biologisen torjunnan käyttö tässä tapauksessa tarpeeksi tehokasta ja taloudellista
