This article looks at education for democracy by analyzing the Finnish primary and secondary school core curricula and social studies textbooks from the perspective of discussions on democratic theory. We presume that the deliberative ideals of discussion and reflection are valuable in democratic education. However, some of their features have been strongly challenged in the theoretical discussion. In particular, the overemphasis of consensus-aiming argumentation and the disregard for contradictions and feelings have been criticized. We apply these critical points of view to education by analyzing curricula and study materials, asking whether criticism also pertains to their depictions of democracy. Our analysis shows a prevailing conception of the importance of constructive discussion in democratic education. However, the forms of political communication are not reduced to rational argumentation alone. Value conflicts and social tensions are presented as basic political phenomena, although their significance is discussed only superficially. On the other hand, political emotions are not mentioned at all in the curricula, and textbooks rarely refer to the emotional aspects of social issues. Finally, we consider the prospects of democratic education based on our observations.Tarkastelemme artikkelissa demokratiakasvatusta analysoimalla peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteita sekä yhteiskuntaopin oppimateriaaleja demokratiateoreettisen keskustelun näkökulmasta. Oletuksenamme on deliberatiivisten eli keskustelua ja harkintaa korostavien demokratian ihanteiden tarpeellisuus opetuksessa. Joitakin niiden piirteistä on kuitenkin teoriakeskustelussa voimakkaasti haastettu. Etenkin on arvosteltu konsensushakuisen argumentaation ylikorostumista sekä ristiriitojen ja tunteiden sivuuttamista. Sovellamme kritiikkiä suomalaiseen demokratiakasvatukseen analysoiden opetussuunnitelmia ja oppimateriaaleja, ja kysymme, osuuko kritiikki myös niiden demokratiakäsityksiin. Analyysimme osoittaa, että aineistossa vallitsee näkemys rakentavan keskustelun tärkeydestä demokratiakasvatuksessa. Poliittisen kommunikaation muotoja ei kuitenkaan supisteta vain rationaaliseen argumentaatioon. Arvoristiriidat ja yhteiskunnalliset jännitteet esitetään keskeisiksi poliittisiksi ilmiöiksi, joskin niiden merkitystä käsitellään pinnallisesti. Poliittisia tunteita ei sen sijaan mainita opetussuunnitelmissa lainkaan, ja oppikirjoissa tunteiden ja yhteiskunnallisten teemojen yhteyteen viitataan vain satunnaisesti. Lopuksi pohdimme demokratiakasvatuksen näkymiä havaintojen pohjalta
