Mälkiä, Matti

Finnish

Journal.fi

KIRJA-ARVIOITA Aineksia yhteistyön mikroteoreettisen tutkimuksen kehittämiseksi Karl T. Eloranta: Hajautettu tekoäly. Acta Universitatis Tamperensis. Ser B. Voi 26. Tampereen yliopisto 1987, 438 s.Saatavana Tampereen yliopiston julkaisujen myynnistä, PL 617, 33101 Tampere, 47 mk. Dosentti Kari T. Elorannan oppi­kirja »Hajautettu tekoäly» on jul­kaistu äskettäin Tampereen yli­opiston Acta Universitatis Tampe­rensis -sarjassa. Teos on syntynyt pitkään vireillä olleen hankkeen pohjalta, ja se on tiettävästi ensim­mäinen 1970-luvun lopulta erityi· sesti Yhdysvalloissa nopeasti le­vinneen hajautetun tekoälytutki­muksen (engl. Distributed Artificial lntelligence, DAI) piirissä kehitet­tyjä ideoita ja saatuja tuloksia esit­televä oppikirja maailmassa. En­simmäinen samaa alaa käsittelevä englanninkielinen yleisteoskin il· mestyi vasta viime vuonna, hieman Elorannan oppikirjaa aikaisemmin. Hallinnon ja hallinnollisten il­miöiden tutkijoille Elorannan teok­sen esittely on perusteltua siksi, että se on kirjoitettu ja omistettu kaikille yhteistyön tutkimuksesta kiinnostuneille »tieteen tien kulki· joille». Laajuudeltaan teos on 440 -sivuinen, ja se sisältää kattavankirjallisuusluettelon.Tematiikka, kohderyhmät ja tavoitteet Teemoitukseltaan Elorannan teos on voimakkaasti käsitteellis­ten välineiden merkitystä Ja ase• maa painottava. Tieteenfilosofi Stephen Toulminin ja fyysikko Al­bert Einsteinin ajatuksiin viitaten teoksen esipuheessa perustellaan uusien käsitteellisten välineiden, jäsentelyiden ja näkökulmien mer­kitystä tieteellisen ajattelun edis­tymiselle. Tätä ajatusta korostaen nimetään teoksen kohderyhmäksi tietojenkäsittelyoppineiden rinnal­la kollektiivista älyä ja yhteistyötä perinteisesti tutkineiden tieteen­alojen, kuten organisaatio- ja pien-ryhmätutkimuksen, organisaatio­viestinnän tutkimuksen sekä suun­nittelun ja päätöksenteon tutki­muksen edustajat. Tietojenkäsittelyopin edustajil­le teos on kirjoitettu hajautettua tekoälyä tietojenkäsittelyopin eri­tyisalueena esitteleväksi oppikir­jaksi. Muiden yhteistyötä tutkinei­den tieteenalojen edustajille teok­sessa pyritään tarjoamaan DAl­tutkimuksen piirissä yhteistyön laskennalliseen analyysiin kehitet­tyjä mikroteoreettisia käsitteitä, jä­sennyksiä, malleja ja lähestymis­tapoja. Näiden ainesten avulla kir­joittaja pyrkii helpottamaan yhteis­työtä mikroteoreettisella tasolla tutkivien teoriasuuntausten kehit­tymistä mm. hallinto- ja organisaa­tiotutkimuksen alueella. Rakenne ja pääsisältö Rakenteellisesti teos jakautuu kaikkiaan kahteentoista päälu­kuun. Luvuista ensimmäisessä kir­joittaja johdattelee lyhyesti hajau­tettuun tekoälytutkimukseen yleensä. Tutkimusalue määrite!· lään ja esitellään lyhyesti sen kes­keiset pääsuuntaukset; tarkastel­laan tutkimusta ohjaavia keskeisiä motiiveja ja teemoja sekä tehdään rajanvetoa yhteistyön tutkimuksen muihin alueisiin. Lopuksi luodaan lyhyt katsaus hajautetun tekoäly· tutkimuksen kymmenvuotiseen historiaan, tutkimuskeskuksiin se­kä tutkimusta esittelevään kirjalli­suuteen. Teoksen toisessa pääluvussa kirjoittaja esittelee DAl-tutkimuk• sen tärkeimpänä alueena pitä­määnsä hajautettua ongelmanrat­kaisua. Kooperoivien agenttien metaforan pohjalta tarkastellaan hajautetun ongelmanratkaisun eri­laisia motiiveita ja tavoitteita sekä esitellään hajautetun ongelmanrat­kaisun tutkimuksen keskeisimpiä perusideoita. Reid G. Smithin ja Randall Davisin kirjoitusten pohjal­ta esitellään lisäksi kooperoinnin päämuodot, tehtävien- ja tulok­sienjako, joita valittujen esimerk­kimallien avulla täsmällisemmin tarkastellaan teoksen kolmannes­sa ja neljännessä pääluvussa. Teh­tävienjaon mallina esitellään koi• mannessa pääluvussa Smithin väi· töskirjaan pohjautuva urakkaverk­kokehys, ja tuloksienjaon mallina esitellään kirjan neljännessä luvus­sa Hearsay-11 -järjestelmän ohjaus­rakenteen abstrahoinnin pohjalta kehitetty työtaulu- eli blackboard­malli. 69 Viidennessä ja kuudennessa lu­vussa tuodaan esiin kaksi hajaute­tun tekoälytutkimuksen luonnetta täydentävää yleistä näkökulmaa. Viidennessä luvussa luonnehdi­taan hajautetun tekoälytutki muk­sen kehittämistä laskennallisten teorioiden kehittämisenä, kun taas kuudes pääluku korostaa yhteis­työn tekniikoiden tilannesidonnai­suutta: sitä, ettei ole olemassa mi­tään yleispätevästi tehokkaita yh• teistyön strategioita, vaan että eri tilanteet vaativat myös erilaisia tekniikoita. Teoksen neljässä seuraavassa pääluvussa esitellään eräitä hajau­tetun tekoälytutkimuksen keskei­siä tutkimusalueita. Seitsemäs lu­ku tarkastelee hajautettua hakua, kahdeksas_ pääluku hajautettua suunnittelua ja yhdeksäs luku ha­jautettua tilannearviointia. Kym­menennessä pääluvussa esitel­lään Willian Kornfeldin ja Carl Hewittin kehittämää ideaa tarkas­tella tiedeyhteisön toimintaa ha­jautettuna ongelmanratkaisuna se­kä käyttää tiedeyhteisöä tekoäly­järjestelmän analyysin ja suunnit­telun metaforana Oppikirjan kahdessa viimeises­sä pääluvussa palataan lopulta ta· kaisin tutkimuksen esittelyn ylei­selle tasolle. Yhdennessätoista lu­vussa· esitellään joitakin tekoäly­tutkimuksen piirissä kehitettyjä kokeellisen tutkimuksen apuväli­neitä, ja viimeinen luku pyrkii an­tamaan lukijalle kokonaiskuvan hahmotteluun tarkoitettuja viitteitä alan nykytilasta ja lähivuosien ke­hitysnäkymistä. Hallinnon tutkijoiden kannalta mielenkiintoisina teemoina käsi­tellään teoksen viimeisessä päälu­vussa muun muassa kysymyksiä hajautettujen asiantuntijajärjestel­mien luomisesta, DAl-tutkimuksen merkityksestä tietotyön vahvista­misessa, tietämyspohjaisen malli­tuksen ja simuloinnin mahdolli­suuksista sekä mahdollisuuksista kehittää yleinen yhteistyön tai or­ganisaation tiede rinnan muiden yhteistyötä tutkivien tieteenalojen kanssa. Merkitys hallinnon ja yhteistyön tutkijoille Yhteistyön tutkimuksen perin­teisiä alueita edustavan hallinnon tutkijan luettavaksi Elorannan teos lienee suhteellisen vaikea. Vaikka teosta ei olekaan kirjoitettu pel­kästään tietojenkäsittelyopin asi­antuntijoille, on sen painotus kiis-70 tatta tietojenkäsittelyopillisella puolella. Sielläkin teos on tarkoi­tettu lähinnä syventävien ja Jatko­opintojen tasolle, joten tietojenkä­si ttelyopin perusteisiin perehty­mättömälle lukijalle sen sisältö on vaikeasti omaksuttavissa. Osittain teos voi tällaiselle lukijalle olla jo­pa ylivoimaisen vaikea, sillä varsi­naisia luku- tai tulkintaohjeita ei johdanto- ja päätösluvun lisäksi yhteistyön perinteisten tutkimus­alojen edustajille tarjota. Kirja on kirjoitettu tietojenkäsittetyopin eh­doilla vaikkakin tietojenkäsittely­oppineita laajemmalle lukijakun­nalle. Teoksen vaativuudesta huoli­matta tutustuminen sen sisältöön on suotavaa kaikille yhteistyön mikroteoreettisen analyysin kehit­tämisestä kiinnostuneille tutkijoil­le. Koska hajautetun tekoälyn pii­rissä kehitetyt käsitteet, jäsentelyt ja mallit sekä tekoälypohjaiset tie­tokoneohjelmat ovat täsmällisiä ja hyvin spesifisiä mikrotason ku­vauksia, voisi niiden laajempi käyt­tö tarjota nykyistä tehokkaampia käsitteellisiä välineitä myös perin-teisen yhteistyön tutkimuksen ja analyysin avuksi. Samalla saatet­taisiin välttää perinteiselle hal­linto- ja organisaatioteoreettiselle ajattelulle ominaisia käsitemäärit­telyn ja viestinnän ongelmia. Tieteenalojen välisen vuorovai­kutuksen lisääminen voisi siis mo­nin eri tavoin edistää yhteistyön perinteistä tutkimusta. Tämä näkö­kulma on OAl-tutkimuksen piiris­sä tullut esille voimakkaasti: Ha­jautetun tekoälyn lopulliseksi ta­voitteeksi on esitetty muun muas­sa kooperoinnin ja tiimityön yleis­ten periaatteiden kehittäminen. Onpa puhuttu jopa pyrkimyksestä luoda yhteistyön yleinen teoria. Esitetyissä luonnehdinnoissa on hajautetun tekoälyn toivottu tar­joavan yhteistyön tutkimukselle samanlaisia välineitä ja virikkeitä kuin mitä tietojenkäsittelyoppi ja perinteinen tekoälytutkimus on tarjonnut yksilön psyykkisten toi­mintojen analyysille mm. kognitii­visen psykologian (ns. informaati­on käsittelyn psykologian), kasva­tustieteen (mm. erilaisten kognitii­visten oppimisteorioiden) ja kieli-tieteen (esim. laskennallisen ling­vistiikan) piirissä. Sen, tulevatko saatavien virikkeiden vaikutukset olemaan samaa luokkaa kuin esi­lT!erkiksi psykologiassa, näyttää aika. Vaikka uskoisimmekin hajaute­tun tekoälyn hallinnon tutkimuk­selle tarjoamien virikkeiden merki­tykseen, on korostettava sitä tosi­asiaa, ettei käsitteellisten välinei­den, jäsentelyiden tai mallien siir­täminen alalta toiselle ole helppoa tai ongelmatonta. Mitään valmiita malleja ei Elorannan kirjasta ole hallinnon tutkimukseen otettavis­sa. Hallinnon tutkijoille teos voi antaa lähinnä perusvalmiuksia ym­märtää hajautetun tekoälyn piiris­sä käytyä keskustelua sekä kes­kustelun yhteydessä esitettyjä ideoita. Lisäksi siirrettävät mallit vaativat aina tilannekohtaista so­vittamista sekä molempien tutki­musalueiden hyvää hallintaa Juuri tätä tavoittelevan tiedonvälityksen ja koulutuksen tarpeisiin nyt jul­kaistu teos on sopiva. Matti Mälkiä 

Aineksia yhteistyön mikroteoreettisen tutkimuksen kehittämiseksi : Kari T. Eloranta: Hajautettu tekoäly. Acta Universitatis Tamperensis. Ser B. Voi 26. Tampereen yliopisto 1987, 438 s. Saatavana Tampereen yliopiston julkaisujen myynnistä, PL 617, 33101 Tampere, 47 mk.

https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/download/102967/60104

Aineksia yhteistyön mikroteoreettisen tutkimuksen kehittämiseksi : Kari T. Eloranta: Hajautettu tekoäly. Acta Universitatis Tamperensis. Ser B. Voi 26. Tampereen yliopisto 1987, 438 s. Saatavana Tampereen yliopiston julkaisujen myynnistä, PL 617, 33101 Tampere, 47 mk.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi