Kulttuurinen kansalaisuus materiaalisen kulttuurin lävistäjänä: Näkyväksi tuleminen, mukana oleminen ja elämäntavat esineiden käyttämisen näkökulmasta tarkasteltuna
This article discusses cultural citizenship in terms of dignified representations of everyday life and lifestyles, and from a viewpoint of material culture. The research focuses on the interviewees’ stories about material everyday things, for instance, in relation to their own experiences of various borders they have encountered. Theoretical framework is based on scholarly discussion about cultural citizenship conceived in inclusionary forms of culture, and in relation to maintenance of cultural lifestyles and dignified representations as components of cultural citizenships. The aim is to examine how dignified representations intertwine with uses of objects, which are considered important, or otherwise carried with in peoples’ lives. Thus, the research question investigates the interviewees’ stories about the relationship between cultural-symbolic manifestations related to the material objects, and their everyday use in a variety of narrative contexts. The research material is based on the research interviews conducted in the project The Lost Mitten and Other Stories, and it is analyzed by means of content analysis and narrative methods. The results illustrate, how the material contexts of dignified representations and lifestyles link, in practice, to a variety of private and public contexts, such as homes, schools, workplaces, and other activities as sports and music. Hence, the discussion in this paper contributes to understandings not only of the plurality, but also of the challenges of the relations of cultural lifestyles, citizenship, and material culture.Artikkelissa pohditaan kulttuurista kansalaisuutta suhteessa ihmisten kertomuksiin heille tärkeiden tai muuten heidän elämässään mukana kulkevien esineiden käyttämisestä. Tutkimusaineistona on Kadonnut kinnas ja muita tarinoita -hankkeen teemahaastatteluja etenkin siltä osin, mitä haastateltavat kertovat esineiden käyttämisestä arvostetuksi, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen sekä kulttuuristen elämäntapojen kannalta. Aihetta lähestytään materiaalisen kulttuurin tutkimuksen näkökulmasta keskittyen siihen, mitä haastateltavat kertovat esineidensä käyttämisestä. Teoreettisena viitekehyksenä taas on kulttuurinen kansalaisuus ymmärrettynä yhtäläisten sosiaaliskulttuuristen oikeuksien ja erilaisten kulttuuristen elämäntapojen kannalta. Metodologisesti tutkimuksessa tukeudutaan temaattiseen sisällönanalyysiin ja narratiiviseen tutkimukseen. Keskeistä on kysymys siitä, miten yhteiskunnassa mukana oleminen, näkyväksi, kuulluksi ja arvostetuksi tuleminen sekä erilaisten elämäntapojen ylläpitäminen ilmenevät mukana kulkevien tai muuten tärkeiden esineiden käyttämisestä kertomisen kautta tarkasteltuna? Tutkimustulokset havainnollistavat materiaalisen kulttuurin kannalta sitä, miten kulttuuristen elämäntapojen sekä mukana olemisen, näkyväksi tekemisen ja ylläpitämisen kontekstit konkreettisesti ulottuvat kodin piiristä vaikkapa työ- ja koulumaailman piiriin. Lisäksi esiin tulee, miten kulttuurinen mukana oleminen ja elämäntapojen ylläpitäminen näyttäytyvät aineellisesti ja tilallisesti arjen käytäntöihin kietoutuneena, joskus myös ristiriitaisina asioina. Näin artikkeli valottaa esineiden käyttämisen ja kulttuurisen kansalaisuuden taustatekijöiden erilaisia kytkentöjä konkreettisesti ja teoreettisesti poikkitieteellisesti. Kulttuurien tutkimuksen kannalta tutkimus tarjoaa esimerkkejä niin kansalaisuuteen kuin kulttuuriperintöön liittyvien moniulotteisen aihepiirien tutkimiseen
