Eva-Marita Rinne-Koistinen: Perceptions of health – water and sanitation problems in rural and urban communities in Nigeria. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 240. University of Jyväskylä 2004

Kamppinen, Matti

Journal.fi

T I E T EESSÄ TAPAHTUU72TIETEESSÄ TAPAHTUU 8/2004Trivers, Robert (2002): Natural Selection and Social Theo-ry. Oxford University Press. 345 s.Trivers, Robert (2004): ”Mutual Benefi ts at All Levels of Life”. Science. Vol 304. 14 May 2004.Tudge, Colin (1998): Neanderthals, Bandits and Farmers. Weidenfeld & Nicolson. Lontoo. 53 s.Valste, Juha (1991): Ihmisen kehitys. Kirjayhtymä. Rau-ma. 186 s.Weiss, E., Wetterstrom, W., Nadel, D. & Bar-Yosef, O. (2004): ”The broad spectrum revisited: Evidence from plant remains”. Proc.Natl.Acad.Sci USA. 2004. June 21.Kirjoittaja on elintarviketieteiden maisteri ja Darwin-seuran puheenjohtaja sekä luonnontietei-siin keskittynyt vapaa toimittaja.Eva-Marita Rinne-Koistinen: Perceptions of health – water and sanitation problems in rural and urban communities in Nigeria. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 240. University of Jyväskylä 2004. Tulevaisuuden systemaattinen luotaaminen edellyttää, että käytössä on tarpeeksi tarkka ja kokonaisvaltainen kuva luodattavasta todelli-suudesta. Erityisen tärkeäksi kuvan kokonais-valtaisuus tulee silloin, kun yritetään vaikuttaa systeemien tulevaisuuspolkuihin, siihen mihin suuntaan asiat etenevät. Näinhän tilanne on ke-hityshankkeissa. Sosiaaliset systeemit ovat hankalasti luo-dattavia, niissä kun on monia eri tekijöitä joita pitäisi ottaa huomioon. Biologiset ja geologiset reunaehdot rajaavat potentiaalisten tulevai-suuspolkujen kirjoa, tästä sosiaalitieteilijätkin ovat ilahduttavan yksituumaisia. Jos asuinalu-eella ei ole järviä, niin siellä ei niitä ole, tai jos ilmasto ei sovellu kalankasvatukseen, niin se ei sovi, oli poliittinen orientaatio mikä tahansa. Teknologisilla innovaatioilla näitä reunaehto-ja voidaan pyrkiä venyttämään, ja esimerkiksi tehdä järviä sinne missä niitä tarvitaan, tai jalos-taa kalakantoja haluttuun suuntaan. Terveydelliset ja taloudelliset reunaehdot otetaan niin ikään pääsääntöisesti huomioon. Hankkeissa pyritään välttämään terveydellisiä tai taloudellisia katastrofeja, ja edetä sellaisia tulevaisuuspolkuja pitkin, jotka vievät astetta optimaalisempaan suuntaan, eli kohti parem-paa terveyttä ja parempaa, kestävämpää talo-utta. Reunaehtojen jäljittämisessä ja optimaalis-ten tulevaisuuksien yksilöimisessä tarvittavat indikaattorit ovat haluttua tavaraa – eli miten tiedämme että hanke on pitkällä aikavälillä luonnon kestokyvyn rajoissa tai että hanke tuottaa aivan oikeasti parempaa terveyttä, tai vielä haastavampaa, että hanke on kulttuurises-ti kestävä, sellainen että se säilöö ja vahvistaa kehitettävän kohteen kulttuurista erityislaatua, esimerkiksi selkeää työnjakoa miesten ja nais-ten välillä, tai suullisen perinteen erityisarvoa suhteessa kirjoitettuun kulttuuriin.  Paikallinen näkökulma eli laajasti ottaen se mitä paikalliset toimijat ajattelevat asioista on keskeinen tekijä jonka perusteella tutkittava tai kehitettävä systeemi liikkuu tulevaisuuspolku-ja pitkin. Sosiaalisia systeemejä konstituoivat ihmiset vaikuttavat siihen mitä systeemeille tapahtuu. Ihmisten uskomukset, arvostukset ja teot siirtävät systeemejä tilasta toiseen.Kehityshankkeille tyypillisessä riskiajatte-lussa on vastaavasti ryhdytty puhumaan pai-kallisista riskikäsityksistä, toimijan, asiakkaan tai potilaan näkökulmasta, yhteisöperustei-sesta manageroinnista ja emic-näkökulman tutkimuksesta. Tutkimus- ja kehitysongelmien identifi ointi samoin kuin systeemien luotaa-minen kohti haluttua tulevaisuutta edellyttää, että riskien paikallinen tulkinta saadaan esiin ja artikuloiduksi. Onhan paikallinen näkökulma, sikäli kuin sillä viitataan toimijoiden uskomuk-siin, arvostuksiin ja tekoihin, olennainen osa tutkittavaa ja kehitettävää systeemiä.Paikallisen näkökulman artikulointi on tul-lut tärkeäksi myös siksi, että osallistamises-ta on tullut perustutkimuksen ja kehitystyön normi. Ihmistutkimuksen ja kehitystyön pitää olla monen toimijan luoma sinfonia, neuvotte-luprosessi, jossa ongelmat ja ratkaisut muotou-tuvat usean toimijan kontribuution perusteella. Tutkimus- ja kehityskohdetta osallistetaan on-gelmien muotoiluun ja ratkaisuyrityksiin, ta-voitteena perinteisessä insinöörihengessä saada ongelmat paremmin haltuun ja löytää niille pa-remmat ratkaisut.Seisovasta vedestä odota myrkkyä...Matti KamppinenTIETEESSÄ TAPAHT UU73TIETEESSÄ TAPAHTUU 8/2004Paikallinen näkökulma länsimaiseen terveydenhoitoonTässä yhteydessä Eva-Marita Rinne-Koistisen väitöskirja Perceptions of Health on äärimmäi-sen relevantti artikuloiden paikallista näkökul-maa muutamassa nigerialaisessa yhteisössä, joissa erilaisia kehityshankkeita on runsaasti. Paikallisten riskikäsitysten perusteella varsinai-set kehittäjät tietävät ainakin sen, millainen on se strateginen toimintaympäristö, jossa asioita yritetään muuttaa, ja mitä todennäköisiä vaiku-tuksia kehitystoimenpiteillä on. Paikallisen näkökulman tutkimus ei ole tuo-nut pelkkää autuutta, vaan se on myös moni-mutkaistanut tilannetta. Miten itse asiassa pai-kallinen näkökulma pitäisi ottaa huomioon? Ei kai tavallisten ihmisten väärinkäsityksistä ja epäluuloista pitäisi tehdä yleisiä normeja? Entä millainen osallistaminen on hyväksi? Kai terve-ydenhoidon tai vesihygienian puolella asian-tuntijan – siis meidän asiantuntemuksemme – pitäisi olla se viimeinen sana? Osallistaminen on sekin tuonut mukanaan ongelmia. Keiden tulisi osallistua prosesseihin ja miten? Kehitettävät kohteet ovat harvemmin niin harmonisia hei-moja, että kaikkien osallistuminen on taattua, ja toisinaan ensi näkemältä auvoisissa heimoissa on itsessään monia kulttuurisia presuppositioi-ta – koskien esimerkiksi naisten osallistumista päätöksentekoon – joita me emme ole valmiita hyväksymään. Esimerkiksi Suomen kehitysyh-teistyön keskeisenä normina on naisten aseman parantaminen, vaikka se ei olisikaan kulttuuri-sesti kestävää kehitystä itse kehityksen kohtee-na olevan heimon tai yhteisön näkökulmasta katsottuna.Paikallinen näkökulma on erityisen relevant-ti elämänalueilla, joissa on vahva konstruktiivi-nen komponentti, kuten terveyden, sairauden ja hyvinvoinnin alueella. Sairauksien osalta on toki olemassa vastaansanomattomat diagnoosit ja prognoosit, joissa meidän kulttuurimme ja lääketieteemme on ylivertainen, mutta koko-naisuuteen kuuluu myös koettu terveys, ja et-nomedisiiniset taksonomiat joiden perusteella paikallinen terveyden etsijä tunnistaa oireita ja valitsee terapioita.Eva-Marita Rinne-Koistisen väitöskirja liik-kuu näillä alueilla. Se pyrkii artikuloimaan paikallista näkökulmaa riskien, terveyden ja sairauden maailmaan, erityisesti silmälläpitäen seikkoja jotka ankkuroituvat veden käyttöön. Perusluonteeltaan työ on etnografi nen, ja se kontribuoi sosiaalitieteelliseen vaikutusten ar-viointiin, ennakointiin ja kehityshankkeiden perustan luomiseen. Etnografi asta on moneksiVäitöskirja koostuu viidestä artikkelista ja laa-jasta johdannosta. Artikkeleista yksi on julkais-tu referoidussa pohjoismaisessa sarjassa, yksi kansainvälisessä toimitetussa kirjassa, kaksi tutkimusprojektin omissa raporteissa, ja yhtä on tarjottu kehitystutkimuksen kansainväliseen julkaisusarjaan. Tekijän tavoitteena on ollut saa-da tutkimustuloksensa julki ja kansainväliseen tiedeyhteisön tietoisuuteen, mikä sellaisenaan lisää väitöskirjan arvoa. Nykyään huolestuttavan moni humanisti ja sosiaalitieteilijä kirjoittaa väitöskirjansa ja sii-hen liittyvät erillisjulkaisut kokonaan suomek-si, ja töistä, joilla ei ole minkäänlaista kansain-välistä vaikutusta,saa astronomisen korkeita arvolauseita. Tiedehän on aidosti kansainvälis-tä toimintaa, kuten aina silloin tällöin on syytä muistuttaa.Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografi sin menetelmin kohdeyhteisöistä, ja avaininfor-manttien käyttö samoin kuin paneelikeskustelu-jen hyödyntäminen on mahdollistanut semant-tisesti tiuhan aineiston keräämisen suhteellisen lyhyessä ajassa. Aineiston suhteuttaminen laa-jempaan projektikehykseen on niin ikään vah-vistanut aineiston ja tulkinnan validiteettia.Tutkimuksen perusvirityksenä oleva etno-grafi nen ongelmanasettelu on hyvin suunnitel-tu ja etnografi seen peruskysymykseen ”Miltä todellisuus näyttää näiden ihmisten näkökul-masta?” vastataan perusteellisesti.Yksi mielenkiintoinen löydös koskee veden havaittuja riskejä. Tutkimuskohteina olevat kyläläiset tietävät saman minkä Nietzsche ai-koinaan: seisovasta vedestä odota myrkkyä. Virtaava vesi on perinteisen yoruba-kansan-uskon mukaan jumalten lahja, ja sellaisenaan hyvä asia. Yorubojen jumalat tahtoivat alun alkaen ihmisille hyvää, mikä sellaisenaan on mielenkiintoista. Monien kulttuuritraditioiden jumalathan eivät ole piitanneet ihmisestä tuon taivaallista, vaan puuttuneet peliin vasta kun ihmiset töpeksivät. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä käy-tetty Maru Douglasin kulttuurinen riskiteoria on joiltakin osin ohuesti muotoiltu. Douglasin riskiteoria on työssä toki ymmärretty ja käy-tetty, mutta erilaisten riskikäsitysten selittä-misessä olisi ollut perusteltua käyttää erilaisia T I E T EESSÄ TAPAHTUU74TIETEESSÄ TAPAHTUU 8/2004selitysperusteita, ja verrata tutkittuja tapauksia muihin douglasilaista mallia käyttäneisiin tut-kimuksiin. Tutkimuksen fundamentaalisena presuppositiona toimiva riskisykli jää tekstissä ohuen käsittelyn varaan. Riskisyklin teoreettis-metodologinen status olisi ollut syytä artikuloi-da selvemmin.Tutkimustulosten teoretisoinnissa olisi voi-nut jatkaa syvemmälle. Esimerkiksi tautiseli-tysten kulttuurista logiikkaa, veden etnome-kaniikkaa ja ylipäänsä tutkitun todellisuuden kausaalisia piirteitä olisi voinut kuvata syste-maattisemmin ja niiden perusteella olisi ollut mahdollisuus myös rakentaa tutkittua todelli-suutta kuvaavia malleja. Tähän liittyen työssä olisi voinut hyödyntää paremmin esimerkiksi systemaattisen etnografi an menetelmiä.Rinne-Koistisen väitöskirja tuo arvokkaan lisän etnografi seen kehitystutkimukseen, ja osoittaa mihin kaikkeen etnografi asta onkaan. Onnistuneen ongelmanasettelun ja aiheen kä-sittelyn lisäksi tutkimus tuo esille relevantteja yksityiskohtia tutkituista nigerialaisista yhtei-söistä. Kehitysyhteistyön korostaessa entistä enemmän paikallisen osallistumisen roolia, et-nografi silla taidoilla on kasvava kysyntä. Kirjoittaja on Turun yliopiston uskontotieteen lehtori ja toimi vastaväittäjänä Eva-Marita Rinne-Koistisen puolustaessa väitöskirjaansa. Snellman, Hanna: Sallan suurin kylä – Göte-borg. Tutkimus Ruotsin lappilaisista. SKS 2003, 295 s.Sanomalehti Koillis-Lapin pakinoista jäi aika-naan elämään sanonta ”sallalainen muiste-lee menneitä”. Nykyään hokema saatetaan livauttaa keskusteluissa sopivaan paikkaan, kun joku keskustelijoista uppoaa liian syvälle menneisyyden syövereihin. Syvälle sukelta-vasta menneiden muistelusta on kyse myös Hanna Snellmanin kirjassa Sallan suurin kylä – Göteborg.Snellman tarkastelee kansatieteellisessä tut-kimuksessaan 1960- ja 1970-luvulla Lapista Göteborgiin muuttaneiden sopeutumista uu-delle kotiseudulle. Snellman selvittää, miten lappilainen tausta näkyi muuttajien elämänta-voissa uudessa kotimaassa. Hän pohtii myös, mitkä ovat keskeiset göteborginsuomalaisuu-teen liittyvät kokemukset.Tutkimuksessa Salla edustaa yleisemmin Lappia, Göteborg yleisemmin suurkaupunkia. Kuten kirjoittaja huomauttaa, Salla ei ehkä kui-tenkaan ole kovin hyvä lappilaisuuden kuva: Sallan tekee erityiseksi se, että kunta menetti toisessa maailmansodassa puolet pinta-alastaan ja rajan taakse jääneet kylät asutettiin kyläkun-nittain uuteen Sallaan.Kansatieteellinen näkökulma tarkoittaa Snellmanin mukaan sitä, että tutkimuksessa ovat keskeisiä yksilön ajatukset ja kokemukset. Analyysissa tavoitellaan tutkittavien tapaa kat-soa maailmaa. Kansatieteelliseksi tutkimuksen tekee Snellmanin mielestä myös kiinnostus jo-kapäiväiseen, siis arkiseen.Tutkimus pohjautuu göteborginsuomalais-ten, muidenkin kuin sallalaisten, keskuudessa tehtyihin elämäkertahaastatteluihin. Haastat-telujen lisäksi käytössä on muun muassa yksi päiväkirja, josta Snellman seuraa sallalaisen ty-tön vaiheita kymmenen vuoden ajan.”No minä pääsin sinne paanalle...””No minä pääsin sinne paanalle jotakin osaa pane-maan autoon. Se oli semmosta, aina yks osa panna paikalleen siinä kolmessa ja puolessa minuutissa. Ja taas tuli uusi auto ja sama osa paikalleen”Näin muistelee Akseli uransa alkua Volvolla, liukuhihnan äärellä. Autotehdas oli monen sal-lalaisen ensimmäinen työpaikka Göteborgissa. Yksittäisten muistelusten avulla Snellman ra-kentaa monipuolista ja yleispätevää kuvaa siitä, miten elämä uudessa kotimaassa pikkuhiljaa asettui uomiinsa. Toiset jaksoivat ja pärjäsivät, toiset eivät. Kaikille haastateltaville Ruotsiin muutto merkitsi niin suurta elämänmuutosta, että he jakavat elämänkaaren aikaan ennen ja jälkeen muuton.Haastateltavien kasvuympäristöä Lapissa Sydämeltään sallalaisia: tutkimus Ruotsin lappilaisistaVesa Heikkinen

Finnish

Seisovasta vedestä odota myrkkyä...

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/kamppinen.pdf

Seisovasta vedestä odota myrkkyä...

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi