Jauhiainen, Annukka

Kasvatus & Aika

Finnish

Journal.fi

Kasvatus & Aika 3 (4) 2009, 85-96Mitä jokaisen yliopistotyöntekijän tulisi tietää uudestayliopistolaista ja sen taustoistaAnnukka JauhiainenTomperi, Tuukka (toim.) 2009. Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiistauudesta yliopistosta. Tampere: Vastapaino, 240 s.Akateeminen kysymys on keskustelukirja, jossa on viisitoistaerillistä tekstiä – puheenvuoroja, tilanneanalyysejä, lyhyitätunnelmakuvia sekä laaja yli viidenkymmenen sivun koulu-tuspoliittinen analyysi  yliopistolain  taustoista  ja  syntypro-sessista. Uusi, vuoden 2010 alusta voimaan astunut yliopis-tolaki muodostaa keskustelukirjan ytimen, mutta kirjan eritekstit avaavat ja kommentoivat yliopistokulttuurin muutos-ta laajemminkin kuin vain nimenomaiseen lakiuudistukseenliittyen. Kokonaisuuden toimittanut Tuukka Tomperi toteaakirjan syntysyyksi yksinkertaisesti, että se oli tehtävä.  Kirjaon suunnattu sekä yliopistojen ”sisäiselle, hiljaiselle enem-mistölle” että yliopistojen ulkopuolelta yliopistolakidebattiaseuranneelle yleisölle perustelemaan ja taustoittamaan yli-opistolain herättämää kritiikkiä. Kirjoittajista moni kuuluuyliopiston aktiiviseen vähemmistöön,  joka pyrki  pitämäänääntä  ja  vaikuttamaan  yliopistolain  sisältöön  erityisestikeväällä 2009.Esipuheessa  on osuvia  huomioita  yliopistolaitoksesta ja  yliopistoihmisten konfliktejavälttävästä keskustelukulttuurista. Tuukka Tomperi toteaa kirjan esipuheessa, että yliopisto-laisista kovinkaan moni ei loppujen lopuksi perehtynyt yliopistouudistukseen eikä ollut sii-tä erityisen kiinnostunut.Ajatellen yliopistotyön kriittistä ja valveutunutta ihannetta havainto oli häm-mentävä. On vieläkin vaikea keksiä toista ammattiryhmää, jota yhtä vähänhuolettaisi esimerkiksi virkasuhteidensa muuttaminen työsuhteiksi tai työor-ganisaationsa hallinto- ja esimiesjärjestelmän perusteellinen uudistus.Mahdollisia syitä siihen, että yliopistoväki on niin passiivinen tilanteessa, jossa työn hallin-nollisia ja organisatorisia reunaehtoja järjestellään uuteen uskoon, tulee kirjassa esiin usei-ta. Tomperi arvelee, että passiivisuus liittyy pikemminkin yliopistoväelle ominaiseen rau-hassa työtään tekemisen ideaaliin kuin epäpoliittisuuteen. Rauhassa tekeminen tarkoittaamahdollisuutta keskittyä  pitkäjänteiseen ja hidastempoiseen pohdiskelevaan elämänmuo-toon, joka asettuu vastakohdaksi työelämän organisatoriselle tehokkuudelle ja kvartaaliryt-mille. Toinen selitys löytyy Tomperin erinomaisesta yliopistolakia koskevasta koulutuspoliitti-sesta  katsauksesta. Suomessa  sekä  hallitus  että  ministeriöt  suhtautuvat laajaan julkiseenArvostelutkeskusteluun torjuvasti, valtiollisten asioiden hoitamista haittaavana epätoivottavana ilmiö-nä. On vaikea keskustella ja ottaa kantaa, kun lakiuudistuksia valmistellaan kabineteissaeikä suunnitelmista, niiden taustoista ja tavoitteista kerrota selkeästi  julkisuudessa.  Jopatoimittajat ovat joutuneet metsästämään yliopistolain ’ei julkisuuteen’ -leimalla varustettujaluonnoksia suppealta sisäpiiriltä. Katsauksesta käy ilmi, että yliopistolakiprosessi haluttiinviedä läpi tehokkaasti, nopeasti ja määrätietoisesti – avoimuuden ja moniäänisyyden kus-tannuksella. Kolmantena selityksenä yliopistoväen hiljaisuuteen voisi olla myös yliopistoyhteisöissäkytevä väsymys tai suoranainen nääntymys valtaisan työmäärän alla ja skeptisyys omiavaikutusmahdollisuuksia kohtaan tiheään tahtiin toteutettujen yliopistotyön uudistusten aal-lokossa. Rauhassa tekemisen ideaali on nyky-yliopistossa mahdollista varsin harvoissa työ-tehtävissä. Kirjan teksteistä Heikki Patomäen ja Emilia Palosen artikkelit  asettavat  suomalaisenyliopiston muutoksen kansainväliseen kontekstiin kirjoittajien omakohtaisten kokemustenkautta. Patomäki kuvaa kokemuksiaan uusliberalististen oppien mukaan ohjatuista yliopis-toista ensin Nottinghamin yliopistossa vuonna 1998 ja myöhemmin aurinkoisessa Austra-liassa Melbournen yliopistossa.  Erityisesti  kuvaus Melbournesta hyytää suomalaista yli-opistotyöläistä mahdollisena tulevaisuuden kuvana, onhan Australian uusliberalistinen kau-si alkanut noin kymmentä vuotta Suomea aikaisemmin. Onko meilläkin siis näköpiirissäläpeensä hyödykkeistetty ja kaupallistettu yliopistolaitos, jossa esimerkiksi tutkimus ja ope-tus on suurelta osin erotettu toisistaan. Erilaisia kursseja perustetaan rahan hankkimiseksi jamaksaville asiakkaille tuotetaan viihdyttäviä opetuspalveluja. Mikäli tulee talousvaikeuk-sia,  akateemista henkilökuntaa leikataan ja tuottamattomia tai muuten hankalia laitoksialakkautetaan. Tätä tekstiä kirjoitettaessa Oulun yliopistossa on jo aloitettu yt-neuvottelut jaopetusministeriöstä on viestitetty, että nyt odotetaan näkyviä tuloksia paljon puhutusta yli-opistojen rakenteellisesta kehittämisestä.Emilia Palonen kuvaa omassa artikkelissaan ”akateemista kiertolaismatkaansa” Iso-Bri-tannian, Unkarin, Itävallan ja Saksan yliopistomaailmoissa ja ihmettelee, miksi Suomessahalutaan omaksua epäonnistuneiksi todettuja kansainvälisiä trendejä yliopistoja uudistet-taessa. Palonen aloitti yliopisto-opiskelunsa lukion jälkeen Lontoon yliopistossa syksyllä1997 ja on suorittanut kaikki yliopistotutkintonsa Suomen ulkopuolella. Hänen oma akatee-minen kiinnostuksensa on ollut  paitsi  kansallisia  rajoja,  myös tieteenalarajoja  ylittävää.Hän on siis malliesimerkki akateemisen maailman uusista hyveistä, kansainvälistymisestäja  monitieteisyydestä.  Palonen  kuitenkin  toteaa,  ettei  tämäntyyppinen  tutkijaprofiili  olelainkaan sopiva ja toivottava brittiyliopistoissa vallalla olevan tutkimuksen arviointijärjes-telmän (Research Assesment Exercise- systeemin eli RAE) kriteerien kannalta.  RAE onohjannut tutkimusjulkaisemista pikemminkin akateemiseen kapea-alaisuuteen. Julkaisuilleon määritelty oma tieteenalakohtainen hierarkiansa, joka ohjaa omalla tieteenalalla pitäyty-miseen ja perinteisten näkökulmien vahvistamiseen. Parhaana kokemuksenaan kiertolais-elämästä Palonen nostaa esiin kahdeksan kuukauden vierailun Budapestissa yliopistoistariippumattomassa tutkimusinstituutiossa. Tuossa ympäristössä hän sai nauttia monitietei-syydestä  ja  akateemisesta  vapaudesta  sekä  toteuttaa  rauhassa  tekemisen  ideaalia  –  siiskokonaista kahdeksan kuukautta!Keskustelukirjassa on peräkkäin kolme puheenvuoroa, joita voisi luonnehtia kokenei-den ja yliopistomaailmaa pidemmän aikaa katsoneiden naistutkijoiden toisiaan täydentä-väksi analyysiksi siitä, mitä yliopistotyö on, sekä millaisena vanha ja uusi yliopisto näyt-täytyvät.  Oili-Helena  Ylijoki  kirjoittaa,  millainen  on  ollut  se  yliopiston  akateemisellavapaudella houkutteleva eetos, jonka perustalle rakentuvia innostuksen ja oivalluksen tari-86 Kasvatus & Aika 3 (4) 2009, 85-96noita olemme toisillemme toistelleet. Miksi tämä tarina on saanut rinnalleen tarinan, jossayliopistoelämä  näyttäytyy varsinaisena  kurjuuden pesänä,  täynnä  ahdistusta,  uuvuttavaakilpailua ja tehokkuusvaatimuksia?  Päivi Naskali kysyy, mitä erityisesti naistapaiselle ope-tustyölle on tapahtumassa tilanteessa, jossa opetuksesta on tullut tuotannon tekijä ja laadun-varmistusjärjestelmän  osa.  Opettamisen  ottaminen  vakavasti,  sydämen  asiana,  tuottaauudessa tehokkuuskulttuurissa riittämättömyyden ja häpeän tunteita. Haavoittuvuutemmevarjelemiseksi olemme siis valmiita alistumaan erilaisiin ohjaus- ja kontrollikäytäntöihin:Pyrimme kääntämään opetustapamme arviointikriteerien suuntaan, yritämmekiinnostua yliopiston strategisista painopisteistä ja pyrimme luopumaan yksi-tyiselämästämme, vanhemmuudestamme ja hoivavastuustamme voidaksemmetäyttää loputtomia ulkoa asetettuja vaatimuksia.Leena Koski kirjoittaa kuinka tehokkuuden diskurssi on muuttanut yliopiston sisäistä jär-jestystä sekä ajattelu- ja puhetapaa. Tieteen ja totuuden tilalle on tullut numeroita, indikaat-toreita, visioita ja strategioita. Yliopistosta ja tieteestä puhumisen sanasto ja kielioppi ovatvaihtuneet.  Kaikki  kolme kirjoittajaa  muistuttavat,  ettei  ”vanha” yliopistokaan ole  ollutmikään onnela, vaan täynnä professorikeskeisyyttä, sukupuolittuneita rakenteita ja kamp-pailua hierarkkisista asemista.Useampikin keskustelukirjan kirjoittajista ottaa kantaa yliopistolain keskeiseen peruste-luun: yliopistojen autonomian lisäämiseen. Thomas Wallgren väittää, että lupaus yliopisto-jen autonomian lisäämisestä oli syötti, jonka nielaisi ensimmäisenä vaikutusvaltainen reh-torien  neuvosto.  Neuvostohan oli  pitkään ajanut  yliopistolakiuudistusta,  joka  toisi  lisäävapautta  suhteessa  opetusministeriöön.  Tutkijakunta  taas  nielaisi  autonomia-syötin  siinämuodossa, että sen kuviteltiin vapauttavan tutkijat turhasta hallinnosta, kun sisäinen valtakeskitettäisiin johtamisen ammattilaisille. Tuloksena oli Wallgrenin mukaan laki, joka mer-kitsi autonomian menetystä: opetusministeriön ohjausvalta vain muutti muotoaan ja mark-kinavoimien ohjausvalta lisääntyi.  Martina Reuter  kysyy omassa kirjoituksessaan kenenautonomiasta on kyse ja kenen itsemääräämisoikeudesta puhutaan silloin,  kun puhutaanyliopiston autonomiasta. Entä sitten, kun henkilöiden itsemääräämisoikeudet ovat ristirii-dassa  toistensa  kanssa?  Millaisia  ristiriitatilanteita  on  odotettavissa  uusien  johtamis-  jaohjausmallien myötä?  Jussi  Vähämäki  vaatii  omassa artikkelissaan meitä  yliopistolaisiamäärittelemään  uudelleen  autonomia-käsitteen arvon ja  sisällön  tietokykykapitalismissa.Kysymys on tiedontuottajien ammattitaidosta ja työvälineistä – sekä siitä kuka tiedon tuo-tannosta lopulta hyötyy. Tiedon tulkitseminen myytäväksi, omistettavaksi ja vaihdettavaksikauppatavaraksi rikkoo tiedon erityisluonteen. Kuten Vähämäki asian ilmaisee:Jos annan kännykkäni toiselle, menetän sen ja minulla on jotain vähemmän.Jos sen sijaan jaan tietoa, opetan vaikka vieraan kielen toiselle ihmiselle, enmenetä tietoani ja kykyäni, vaan saan uuden keskustelukumppanin ja mahdol-lisesti lisää tietoa eli rikastunKaiken kaikkiaan Akateemista kysymystä voi suositella kaikille yliopistossa työtään tekevil-le ajankohtaisena, tärkeänä ja moniäänisenä analyysinä suomalaisen yliopistomaailman his-toriallisesta suunnanmuutoksesta. KT Annukka Jauhiainen toimii lehtorina Turun yliopiston kasvatustieteidenlaitoksella.87

Mitä jokaisen yliopistotyöntekijän tulisi tietää uudesta yliopistolaista ja sen taustoista.

http://elektra.helsinki.fi/oa/1797-2299/3/4/mitajoka.pdf

Mitä jokaisen yliopistotyöntekijän tulisi tietää uudesta yliopistolaista ja sen taustoista.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi