Kallio, Eeva

Kasvatus & Aika

Finnish

Journal.fi

ArvostelutFilosofit perusteidensa kimpussa ja ripaus bysantin mystiikkaaEeva KallioHenrik Rydenfelt & Heikki A. Kovalainen (toim.) 2010. Mitä on filosofia? Helsinki:  Gaudeamus. 308 s.John Haldon 2010. Bysantin historia. Helsinki: Gaudeamus. 254 s.Metafilosofiaa?Filosofian perusteiden oppikirjoja on julkaistu Suomessa koko joukko. Yleensä perusteisiin johdattavat  teokset  ovat  perustaltaan  varsin  samankaltaisia.  Niissä  eritellään  filosofian perusteemat – epistemologiset ja ontologiset kysymykset sekä moraalin perusteiden oleelli-suus.  Näin filosofian kentästä muodostuu kuva hyvinkin systemaattisena rakennelmana, jossa tutkimuskysymykset ovat ikään kuin selkeästi valmiiksi paketoituna ja avattavissa. Rydenfeltin ja Kovalaisen toimittama kirja on kuitenkin poikkeuksellinen. Se ei asetu val-miiseen muottiin eikä seuraa viitattua perinnettä. Kirjoitukset on jaettu viiteen pääkappa-leeseen: filosofisten kysymysten luonteesta, filosofien vastauksia, tiede ja uskonto, minuus, ihminen ja elämä sekä yhteiskunta ja ihmiskunta. Kirjoittajina on koko joukko maamme kärkikaartiin kuuluvia alan tutkijoita.Teoksesta saa kuvan, että sen on annettu rönsyillä suhteellisen juohevasti eri suuntiin, ja kuitenkin tuloksena on suhteellisen ehyt kokonaisuus. Teosta voisi luonnehtia metafilosofi-seksi kontribuutioksi, jossa filosofit itse kyselevät sitä, mitä filosofia on. Todetaanhan teok-sen alkukappaleessa, että metafilosofia on tällä hetkellä muodikasta.Teos on perustavasti pohtiva, kyse on erilaisten näkökulmien esittelystä ja leikittelystä eri-laisilla ajatusmalleilla. Samalla teoksessa on jonkinlainen humanistinen perusvire ja toive modernin yhteiskunnan suunnan muutoksesta. Aikamme ihminen on "vapaa ja rikas, mutta onneton", toteaa Mikko Yrjönsuuri. Johdannossa tuodaan esille kirjan tarkoituksen olevan kysymyksen siitä, mikä on filosofian merkitys ja tehtävä ajassamme. Voiko filosofia perus-tella  enää olemassaoloaan,  kun moderni tiede katsoo ratkaisevansa monet  aiemmin sen alueelle kootut ongelmat? Onko filosofointi oikeaa työtä, tarvitaanko sitä enää? Mikä on filosofian ja erityistieteiden suhde?Kuten eräs teoksen kirjoittaja toteaa: aidon filosofian on varjeltava ongelmien ratkaise-mattomuutta. Mutta kestämmekö hermostuneessa ajassamme sitä, että ongelmallisten kysy-mysten lopullista ratkaisua ei ehkä ole olemassakaan? Onko filosofia tuomittu katoamaan? Tämä kysymys näyttää askarruttavan useaa kirjoittajaa. Miksi pitää filosofoida? Onko siitä mitään hyötyä (aikaamme sopiva kysymys!)? Mutta tuoko tavaraan takertuminen ja elin-olojen helpottuminen automaattisesti suurempaa onnea – vai onko asia toisinpäin, olemme-ko sitä onnettomampia, vaikka teknologinen kehitys etenee vauhdilla?Teos on hyvin toimitettu, jäntevä, selkeä ja kokonaisuutena koherentti, vaikkakin kirjoitta-jia on lukuisisa. En välty siltä vaikutelmalta, että kyse on metafilosofian alaan kuuluvasta 118 Kasvatus & Aika 5 (1) 2011, 114–143kontribuutiosta – filosofit pohtivat oman alansa perusteita, kukin omalta näkökannaltaan. Tässä mielessä teos soveltuu mielestäni hyvin filosofian perusteokseksi ja oppikirjaksi esi-merkiksi akateemisiin perusopintoihin.Tuntematon BysanttiTeos Bysantin historiasta on mielenkiintoinen uutuus.  Bysantin kulttuuri  on kukoistanut Rooman hajoamisen jälkeen lähes tuhat vuotta ja sen pääkaupunki Konstantinopoli on ollut hyvin merkittävä kulttuurikeskus, seikka joka usein jää unohduksiin latinalaisen lännen his-toriaa  opiskellessa.  Läntisen  kulttuurin  oppikirjat  ohittavat  usein  Bysantin  merkittävän kulttuurin lyhyellä huomautuksella. Siksikin tämä teos on enemmän kuin tervetullut lisä historiankirjoitukseen.  Bysantin hajoamisen jälkeen sen suojissa kehittynyt ortodoksinen kristinusko jatkoi leviämistään itäisenä kirkkokuntana ja se vaikuttaa edelleen. Bysantin aikakausi  on  ajanlaskullisesti  sijoitettavissa  300–1450 jaa.  väliselle  jaksolle.  Kirjoittaja toteaa osuvasti, että käsitteeseen Bysantti on liitetty läntisen kulttuuripiirin alueella merki-tyksiä kuten mystiikka, rappeutunut kristinuskon muoto, tai kristinuskon itämainen muoto. Näistä piilevistä, ja usein kielteisistä konnotaatioista on todellakin hyvä olla tietoinen.Teos on yleisesitys. Tämän kirjoittaja tuo selvästi esille teoksessaan. Teos jakaantuu sel-keisiin osalukuihin. Aluksi teoksessa kuvataan aikakauden yleisiä historiallisia muutoksia Rooman valtakunnan murroksesta keskiaikaiseen keisariaikaan. Sanaa "Bysantti" ei tunnet-tu tuona aikana vaan tämä kulttuuri mielsi itsensä Itä-Roomaksi, ja asukit pitivät itseään roomalaisina (käsite Bysantti on otettu käyttöön vasta 1600-luvulla). Kreikka muodostui valtion pääkieleksi, samalla kun entisen entisen Länsi-Rooman alueen pääkieleksi muodos-tui latina.Teos piirtää varsin pikkutarkan kuvan Bysantin elämän joistakin osa-alueista. Kirjan kuvitus  on  runsas  esimerkiksi  karttojen  osalta.  Niistä  muodostuu  hyvin  havainnollinen kuva valtion laajuudesta. Kyse on todellakin ollut aikansa suurmahdista. Bysantin keisari-kunnan historia sisältää nousuja ja laskuja, sotien aiheuttamien valtion rajojen supistumista ja laajenemista. Erityinen kultakausi ajoittuu noin 900-luvulle, tätä aikakautta kuvasi talou-dellinen vauraus, vahva armeija ja tehokas byrokratia.Teoksessa kuvataan hyvin selkeästi valtion hallinnollisia rakenteita, verotusta, rahalii-kennettä,  elinkeinoja,  armeijaa,  eri  kansoja  ja  kirkon sekä  valtion suhdetta.  Bysantissa,  ainakin sen huippukausina, kyettiin luomaan vankka taloudellinen perusta,  jonka avulla kyettiin esimerkiksi ylläpitämään armeijaa valtion puolustamiseksi.Keisarikunnan ja ortodoksisen kirkon välinen suhde on ollut aina vahva, mutta ajoittaisesti jännitteinen. Kreikkalaiskatoliset pitivät omaa uskontoaan aitona kristinuskon jatkumona, kuten latinalaisessa lännessä ajattelivat roomalaiskatoliset. Kirkko oli Bysantissa huomatta-va valtiomahti, joka kykeni ajoittain puuttumaan maallisiin päätöksiin. Kaikesta huolimatta kyse oli valtiosta, joka koostui useista erilaisista kansoista, se oli mosaiikinomainen raken-nelma johon kuului  useita  erilaisia  kulttuureja  ja  kieliä.  Suuruuden aikoinaankin  se  oli maantieteellisesti  varsin  hajanainen.  Silti  sillä  oli  tarpeeksi  yhtenäistävää  voimaa pitää koossa nämä heterogeeniset ainekset ainakin keskiajalle saakka. Bysantin kulttuuriset vai-kutukset  ovat  olleet  kauaskantoiset.  Sillä  on  ollut  esimerkiksi  vaikutuksia  1600-luvun eurooppalaiseen renessanssiin,  puhumattakaan kreikkalaiskatolisen uskon leviämisestä  ja juurtumisesta itä-Eurooppaan.Teos on johdanto- ja oppikirjaksi hyvin osuva. On silti harmillista, että rajauksen ulko-puolelle on jätetty esimerkiksi taiteen lähempi kuvaus (tätä kirjoittaja perustelee sillä, että 119Arvostelutao. alueen teoksia on julkaistu äskettäin). Teokseen on sisällytetty laaja liiteosa, jossa esi -tellään tarkempia lähteitä tutustuttavaksi. Teokseen olisi kuitenkin voinut liittää enemmän kuvitusta, jota kautta lukija saisi havainnollisen, konkreetin käsityksen Bysantista. Jäin esi-merkiksi kaipaamaan kuvia rikkaasta ikoniperinteestä, koska materiaalia siltä alueelta aina-kin olisi löydettävissä. Lisäksi teoksessa on vain vähän syvempää, filosofista pohdiskelua Bysantin kulttuurielämästä,  kuten arvoista,  sivistyksestä ja oppineistosta.  Teos painottuu taloudellisten, hallinnollisten ja poliittisten tekijöiden kuvailuun. Lukijana jäin kaipaamaan visuaalisia  elementtejä  ja  kulttuurin  laajempaa  esittelyä,  jotka  olisivat  antaneet  ainakin minulle elävämmän kuvan Bysantista.Dosentti Eeva Kallio toimii erikoistutkijana Jyväskylän yliopiston Koulutuksen  tutkimuslaitoksella.Supersankarien pyörittämä tuotantolaitos: kuva Amerikan koulureformista.Tuure TammiDavis Guggenheim 2010. Waiting for 'Superman'. USA. 111 min.Davis Guggenheimin Waiting for 'Superman' tarkastelee amerikkalaisen julkisen koulutus-järjestelmän kriisiä. Guggenheimin mukaan ongelmana on, että peruskoulutuksen tuloksel-lisuus ei ole noussut, vaikka rahoitusta on lisätty tasaiseen tahtiin viimeisen neljän vuosi-kymmenen ajan. Oppilaat eivät saavuta kansainvälisesti kilpailukykyistä tasoa akateemisis-sa tiedoissa. Tästä kertovat standardisoitujen testien tulokset, joita ohjaaja esittelee animaa-tion keinoin.  Erityisen kalliiksi  kansantaloudelle tulevat  koulupudokkaat,  joita julkisissa lukioissa (high school) koulunsa aloittaneista on Guggenheimin mukaan yli puolet. Määräl-lisen tutkimustiedon esittämisen ja asiantuntijoiden haastattelun lomassa elokuva seuraa viiden perheen tuskaisaa taivalta heidän tavoitellessaan lapselleen mahdollisuutta menestyä elämässä. Sekä julkisilla että yksityisillä varoilla rahoitettuun (vaikkakin yksityisten orga-nisaatioiden johtamaan)  Charter-kouluun pääseminen koetaan ainoana keinona selviytyä, mutta  koska  hakijoita  on  enemmän  kuin  paikkoja,  on  lasten  osallistuttava  arvontaan.  Ohjaaja toteaa,  ettei  hyvän koulutuksen saaminen saa perustua tällaiseen "supersankarin odottamiseen", vaan sen pitäisi  kuulua kaikille. Mikä sitten on syynä julkisten koulujen menestyksettömyydelle?Eroon sitruunoistaPyrkiessään  tuomaan  esiin  koulutuksellisuuden  epätasa-arvoisuuden  syitä  Guggenheim tulee tehneeksi muutamia harmillisia yksinkertaistuksia. Ensimmäinen niistä on yksi eloku-120 

Filosofit perusteidensa kimpussa ja ripaus Bysantin mystiikkaa.

http://elektra.helsinki.fi/oa/1797-2299/5/1/filosofi.pdf

Filosofit perusteidensa kimpussa ja ripaus Bysantin mystiikkaa.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi