Makkonen, Elina

Kasvatus & Aika

Finnish

Journal.fi

Kasvatus & Aika 5 (2) 2011, 56–72nolla suomea eivätkä äidinkieltään. Jos näin käy, silloin joutuvat puntariin nykyiset kasva-tus- ja koulutustoimenpiteet, joiden tarkoitettuja ja tarkoittamattomia seurauksia emme ole osanneet ennakoida. Saamelaisten ja romanien menetysten hyvittäminen lienee ratkaistava vielä sitä ennen.* * * Marjut Anttosen  Menetetty koulunkäynti on saanut kanteensa graafikko Mirja Anttosen – liekö  tutkijan  sukua  –  tekemän  nostalgisen  kuvan  mustine  liitutauluineen  ja  kaunokir-joitettuine  otsikoineen.  Taulun oranssinruskeat  kehykset  ja  heleän  vihreä  tausta  antavat ripauksen  toivoa  oikeudenmukaisemmasta  tulevaisuudesta.  Julkaisun  kömpelö  ja  van-hahtava taitto vastannee Siirtolaisuusinstituutin raportti-sarjan nykyistä taittoa, jota voisi muokata houkuttelevammaksi. Jokaisesta kirjasta löytyy pieniä puutteita:  muutamasta taulukosta puuttuvat  summat; kartta auttaisi lukijaa paikantamaan niin ihmisiä kuin tapahtumiakin ja valokuvia aiheesta olisi varmasti löytynyt. Ehkä tässäkin on "säästetty"? Anttonen kirjoittaa helposti avautuvia virkkeitä, vaikka joutuu käyttämään lakitekstien ja viranomaiskielen pitkiä ja hankalia ilmaisuja. Tekstiä on ilo lukea. Tutkimuksen kielestä sekä  hallitusta  rakenteesta  ja  metodologiasta voisivat  ottaa oppia niin  kasvatustieteilijät kuin etnologit ja kulttuurihistorioitsijatkin. Julkaisu löytyy myös verkosta: http://www.migrationinstitute.fi/pdf/A33_2010_Menetetty_koulunkaynti.pdfLeena Rossi on kulttuurihistorian tutkija Turun yliopistossa. Monipuolinen tietopaketti haastattelun analyysistaElina MakkonenJohanna Ruusuvuori, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen (toim.) 2010. Haastattelun  analyysi. Tampere: Vastapaino. 469 s.Haastattelun analyysi sai toimittajiensa, Johanna Ruusuvuoren, Pirjo Nikanderin ja Matti Hyvärisen mukaan alkunsa siitä havainnosta, ettei haastattelua käsittelevä kirjallisuus anna tutkijoille välineitä konkreettisen laadullisen analyysin tekemiseen. Menetelmäkirjallisuu-dessa tarkastellaan kyllä aineistonkeruuseen liittyviä erilaisia ongelmia ja haastattelupro-sessia sekä haastateltavan ja haastattelijan välistä suhdetta, mutta aineiston kanssa työsken-telyä ja analyysin etenemistä samoin kuin tutkijan tekemiä analyyttisia välineitä ja valintoja koskevia ratkaisuja ei juurikaan käsitellä.Käsillä oleva kirja on jatkoa vuonna 2005 ilmestyneelle,  osittain samojen tekijöiden työstämälle teokselle Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tämä uudempi kir-ja keskittyy haastatellen kootun ja tuotetun aineiston käyttöön tutkimuksessa. Sen painopis-te on aineiston analyysissa, eri lähestymistapojen ja laadullisten analyysivälineistöjen esit-65Arvosteluttelyssä, mahdollisuuksissa ja rajoituksissa. Kirja sisältää johdanto mukaan lukien 19 artikkelia, joita kirjassa kutsutaan luvuiksi ja jotka toimivat hyvin itsenäisinä kokonaisuuksina. Kirjoittajat,  joita on yhteensä 21, ovat hyödyntäneet  omissa  tutkimuksissaan  haastattelumenetelmää.  He edustavat  erilaisia  tie-teenaloja, kuten yhteiskuntatieteitä, kulttuurintutkimusta sekä kieli-, kirjallisuus- ja terveys-tiedettä.  Tämä luonnollisesti  näkyy erilaisten lähestymistapojen ja näkökulmien kirjona, mitä pidän hyvänä asiana.Kirja on jaettu kahteen osaan. Niistä ensimmäinen, "Erilaiset menetelmät", on erittäin laaja. Siinä keskitytään analyyttisiin traditioihin ja käytännön analyysivälineisiin. Toinen osa, "Aineiston käsittelyn kysymyksiä", taas koostuu konkreettisemmista ja lyhyemmistä luvuista. Ihmettelin kirjan rakennetta, onhan kirjan ensimmäinen osa yli 300-sivuinen, kun taas toinen osa vain noin 60-sivuinen. Erilaisia menetelmiä käsittelevän laajan osan pilkko-minen pienempiin temaattisiin kokonaisuuksiin olisi mielestäni palvellut kirjan lukijoita.Johanna  Ruusuvuoren,  Pirjo  Nikanderin  ja  Matti  Hyvärisen  kirjoittama  johdantoluku "Haastattelun analyysin vaiheet"  taustoittaa hyvin teosta.  Siinä esitellään lyhyesti  kirjan luvut ja tarkastellaan esimerkkien kautta haastattelun luokitteluun, analysointiin ja tulkin-taan  liittyviä  kysymyksiä,  mutta  myös hahmotellaan  analyysiprosessia,  jonka tarkastelu syvenee muissa luvuissa.Kirjan  toimittajat  painottavat,  ettei  ole  olemassa  yhtä  yleispätevää  polkua  aineiston käsittelystä tulkintaan ja analyysiin, ja näin ollen käsillä oleva kirja ei pysty eikä edes pyri  vastaamaan kaikkiin haastatteluaineiston analyysiä koskeviin kysymyksiin. Tutkijan näkö-kulma ja aineiston lukemisen tapa samoin kuin tutkimuskysymykset ja -ongelma muovaa-vat ja ohjaavat aina lähestymistapaa. Se mitä aineistolle teemme, eli miten sitä puramme, luemme, kuuntelemme ja koodaamme, ei tapahdu tyhjiössä eikä ole analyyttisesti neutraa-lia, vaan pohjautuu esiymmärryksellemme siitä, millaisia ilmiöitä aineisto sisältää, mikä siinä on olennaista ja mihin analyysissa keskitytään.Etnografiaa ja kerronnallisuuttaEri menetelmiä käsittelevän osuuden aloittavat Laura Huttusen ja Anna Rastaan kirjoitta-mat, etnografista tutkimusta käsittelevät luvut. Huttunen tarkastelee aineiston muodostumi-seen samoin kuin aineiston analysointiin liittyviä kysymyksiä Suomessa asuvien bosnia-laisten keskuudessa tekemänsä kenttätyön kautta.  Hän esittelee konkreettisina analyysin välineinä aineistojen ristiinluennan ja teoreettisesta kirjallisuudesta ammennetun käsitteis-tön. Huttunen painottaa kirjoituksessaan haastattelujen huolellista kontekstointia, sillä etno-grafisessa tutkimuksessa haastattelu käsitetään osaksi havainnointiin perustuvaa kenttätyö-tä.Anna Rastas tarkastelee erilaisten haastatteluaineistojen käsittelyn ja analyysin etene-mistä sekä empirian ja teorian vuoropuhelua osana tutkimusprosessia, mutta pohtii myös etnografisen tutkimuksen poliittisia ja emansipatorisia ulottuvuuksia. Hän hyödyntää tar-kastelussaan kahdessa eri hankkeessa saamiaan kokemuksia. Näistä ensimmäisessä, Tieto-kirjojen  Afrikka -hankkeessa  tekstien  tutkimiseen  on  yhdistetty  toimintatutkimuksellista otetta. Toisessa hankkeessa taas on tutkittu rasismia lasten ja nuorten arjessa.Matti Hyvärisen, Tarja Aaltosen ja Anna Leimumäen sekä Jyrki Pöysän kirjoittamissa luvuissa perehdytään haastattelukertomukseen analyysiin ja kerronnallisuuteen. Hyvärisen mukaan haastattelukertomuksen tutkijan on tärkeä tunnistaa kertomus ja kerronnallisuus aineistostaan ja suhteuttaa analyysinsä kerronnallisuuteen. Aineistolähtöinen kertomuksen analyysi perustuukin kykyyn tehdä erotteluja erilaisten kertomisen tapojen välillä. 66Kasvatus & Aika 5 (2) 2011, 56–72Luku "Kokemus ja kerronnallisuus – kaksi luentaa" on kiinnostava, koska siinä sairastu-miseen ja sairauteen liittyviä kertomuksia käsitellään kahden erilaisen tieteenalan lähtökoh-dista. Anna Leimumäki tuo analyysiin kirjallisuustieteellisen ja Tarja Aaltonen vastaavasti sosiaalipsykologisen näkökulman. Esimerkkeinä kirjoittajat käyttävät omaelämäkerrallista sairauskertomusta ja antinarratiivista kokemuskertomusta, jonka afaatikko, hänen läheisen-sä ja puheterapeutti yhdessä rakentavat.Jyrki Pöysä puolestaan pohtii  asemointinäkökulman soveltuvuutta haastattelutilanteen ja haastatteluaineistojen analyysiin. Asemointiteoriaa ei kirjoittajan mukaan voi sinällään pitää konkreettisena analyysimallina, mutta sitä voidaan kuitenkin käyttää muiden analyy-sitekniikoiden tukena. Asemointinäkulma auttaakin näkemään sen, että haastattelutilanteen vuorovaikutus on jatkuvasti käynnissä olevaa peliä tai kamppailua, jossa osallistujat perfor-moivat omia roolejaan.Subjektiasemien analysoinnista jäsenkategoria-analyysiinJukka Törrönen keskittyy identiteettien ja subjektiasemien analysointiin, ja esittelee kolme erilaista analyysitapaa. Yhteiskunnallista, kulttuurista ja tilannekohtaista strategiaa voidaan kirjoittajan mukaan käyttää itsenäisesti tai yhdistellen. Luvussa käyttämänsä esimerkit Tör-rönen on poiminut nuorten aikuisten ravintolakäyttäytymistä käsittelevästä aineistosta. Hän muistuttaa kaikkia meitä laadullista tutkimusta tekeviä siitä, etteivät rikkaat ja monimerki-tyksiset  laadulliset  aineistot  suinkaan tyhjene yhteen tai  kahteen analyysiin.  Teoreettista taustamaisemaa ja  kysymyksenasettelua muuttamalla  voidaankin aineistosta  saada esille uusia piirteitä.Ilkka Pietilä perehdyttää lukijat ryhmä- ja yksinhaastatteluun diskurssiivisen tutkimuk-sen  ja  vuorovaikutuksen  näkökulmasta.  Mielestäni  Pietilän  ajatus  siitä,  että  ryhmä-  ja  yksinhaastattelu nähtäisiin toistensa peilauspintoina on oivaltava. Ne ovat erilaisia vuoro-vaikutuksen konteksteja ja esimerkiksi identiteettityö rakentuu niissä eri tavoin. Sen sijaan,  että näitä kahta haastattelumenetelmää ja niiden avulla koottuja aineistoja vain suoraviivai-sesti vertailtaisiin, voisi tutkija niitä toisiinsa peilaten havaita ja löytää aineistoistaan uusia  piirteitä.Pirjo  Nikanderin  kirjoittamassa  luvussa  lähtökohtana  ovat  haastattelun  kulttuuriset jäsennykset sekä jäsenkategoria-analyysi (JKA). Kirjoittaja esittelee sen yhtenä mahdolli-sena analyysimallina, kun halutaan eritellä, miten puhujat haastattelun kuluessa järjestävät ja  jäsentävät  kulttuurista  todellisuuttaan  tai  miten  he  sijoittavat  itsensä  ja  muut  osaksi sosiaalista  maailmaa.  Nikander  pohtii  myös,  miten  haastateltavat  tekevät  hienovaraisia erotteluja ja eri tavoin moraalisesti arvottavat ryhmiin ja kategorioihin kuulumista samoin kuin niihin liittyviä kulttuurisia normeja ja merkityksiä.Vuorovaikutuksen tarkasteluaViime vuosina haastattelua on yhä useammin alettu lähestyä vuorovaikutustilanteena. Tämä näkökulma tulee myös esille useissa Haastattelun analyysin luvuissa. Johanna Ruusuvuori lähestyy  vuorovaikutusta  keskusteluanalyyttisesta  näkökulmasta,  ja  tuo  tarkasteluun mukaan kysymyksen tiedollisesta vallasta ja kontrollivallasta. Kirjoittaja toteaa, että kun haastattelua  tarkastellaan  keskusteluanalyyttisesti,  tuotetaan  empiirisiä  havaintoja  siitä, miten vuorovaikutusprosessi etenee sekä millaisia tavoilla osallistujat toteuttavat meneil-lään olevaa toimintaa ja millaisiin säännönmukaisuuksiin he puhuessaan orientoituvat.Pirkko Nuolijärvi ja Liisa Tiittula analysoivat luvussaan mediahaastatteluja. Tutkimus- ja mediahaastattelulla on erilaisuudestaan huolimatta myös yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat 67Arvostelutennalta suunniteltuja sekä haastattelijan alullepanemia ja ohjaamia. Kummassakin haastat-telija tuntee roolinsa, kun taas haasteltava oppii sen haastattelun aikana, ellei sitten kysees-sä ole kokenut haastateltava, kuten politiikko. Kirjoittajat analysoivat  Ajankohtaisen kak-kosen rasismiin liittyvää keskustelua ja presidenttiehdokkaiden vaalitenttiä, ja yhdistävät tarkastelussaan etnografisen menetelmän keskustelunanalyysiin.Maria Rakkolainen ja Leena Ehrling puolestaan analysoivat päihdehuollon asiakastyötä käsittelevää aineistoa kahden eri menetelmän avulla. Motivoivan haastattelun koodauksella etsitään vastauksia siihen, missä määrin keskustelu noudattaa motivoivan haastattelun peri-aatteita ja lisää asiakkaan hoitoon sitoutumista, kun taas keskustelunanalyysin avulla tar-kastellaan, mitä työntekijän ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu ja mitkä vuorovaikutuksen piirteet luonnehtivat päihdehuollon ensimmäistä tapaamisia. Erilaisesta teoriaperinteestä nousevien ja lähtökohdiltaan erilaisten menetelmien yhdistäminen ei ole ongelmatonta ja helppoa, mutta kuten kirjoittajat osoittavat,  se voi  olla hedelmällistä ja  kiinnostavaa.Grounded theorya ja faktanäkökulmaaJari Luomanen käsittelee luvussaan grounded theory -menetelmää (GTM), joka on pitkälle  jäsennelty lähestymistapa laadullisen aineiston analyysiin. Luvussa esitetään erilaiset ana-lyysi- ja koodausvaiheet: avoin koodaus, pitkittäiskoodaus ja valikova koodaus. Menetelmä onkin jäsennelty lähestymistapa, jota ei kirjoittajan mukaan kannata kuitenkaan noudattaa orjallisesti. Huolimatta siitä, että grounded theory vaikuttaa mekaaniselta aineiston käsitte-lyn välineeltä, pitää kirjoittaja sitä aidosti luovuuteen kannustavana tutkimusmenetelmänä.Marja Alastalo ja Maria Åkerman käsittelevät asiantuntijahaastattelua. Haastateltava on siinä rajatun historiallisen prosessin  tai  ilmiökentän  tuntija.  Kirjoittajat  kyseenalaistavat laadullisen kulttuurintutkimuksen  mukanaan tuoman lukutavan  yleispätevyyden.  Heidän mukaansa faktanäkökulman ei tarvitse olla aineiston vajaakäyttöä, vaan siihenkin voidaan niveltää mukaan todellisuuden intersubjektiivisen rakentumisen huomioiva tulkinta. Asian-tuntijahaastattelun kohdalla on muistettava aineiston käytön tavoite eli pyrkimys ilmiöken-tän faktuaaliseen kuvaamiseen.Aineiston käsittelyäKirjan toisessa osassa perehdytään viiden luvun verran aineiston käsittelyn kysymyksiin. Outi Jolanki ja Sanna Karhunen tarkastelevat laadullisen aineiston kehitettyjä analyysioh-jelmia. He huomauttavat, ettei analyysiohjelma suinkaan tee tutkijalle valmista analyysia,  vaan on väline, joka vaatii  tutkijan ajattelua ja tietoisia valintoja. Parhaassa tapauksessa analyysiohjelma tukee systemaattista koodausta sekä helpottaa aineiston käsittelyä, hallin-taa ja käyttöä tutkimuksessa. Näin ollen se myös vapauttaa aikaa analyysin kehittelyyn. Oleellisinta analyysia suunnitellessa on pohtia, mitä ohjelmalla on tarkoitus tehdä ja tukee-ko ohjelma analyysin tekemistä.Ilkka Pietilä tarkastelee kansainvälistyvän tutkimusmaailman kannalta tärkeää aihepii-riä, nimittäin vieraskielisten haastattelujen analysointia ja raportointia. Hän pohtii,  miten vieraskielisen aineiston prosessointi analyysin eri vaiheissa poikkeaa tutkijan omalla äidin-kielellä toteutettujen haastattelujen analysoinnista. Samoin hän tarkastelee, millaisia ongel-mia vieraskielisen aineiston analysointiin liittyy. Pietilän toteamukseen siitä, että vieraskie-lisen aineiston kohdalla hyvä kielitaito ei riitä, vaan tutkijan olisi tunnettava myös kohde-maan historiaa,  kulttuuria  ja  kasvostusten tapahtuvaa vuorovaikutusta ohjaavien tapojen tuntemusta, on kulttuurintutkijan helppo yhtyä. 68Kasvatus & Aika 5 (2) 2011, 56–72Litteroinnille on kirjassa omistettu kaksi lyhyttä lukua. Niistä ensimmäisessä Johanna Ruusuvuori esittelee litteroijan muistilistan, kun taas Pirjo Nikander pohtii aineistokatkel-mien litterointiin, kääntämiseen ja validiteettiin liittyviä kysymyksiä. Sekä Ruusuvuori että Nikander painottavat sitä, että puheesta tekstiksi muunnettu litteraatio on jo kertaalleen tul-kittu versio analysoitavasta tilanteesta. Aineiston purkamista koskevat ratkaisut heijastavat tutkijan esiymmärrystä ja oletuksia tutkittavasta ilmiöstä samoin kuin sitä, miten ja millä tasolla aineistoa on mielekästä lähestyä.On hyvä, että Ruusuvuori nostaa esille haastattelunauhoitteen merkityksen tutkimusai-neistona, sillä suurin osa haastattelua käyttävistä tutkijoista käyttää analysoidessaan litte-raatiota. Myös käsillä olevassa kirjassa haastattelua kutsutaan usein tekstiksi eikä suinkaan puheeksi (esim. s. 11). Ruusuvuoren mukaan haastattelutilanteessa syntynyt nauhoite on keskustelunanalyysissa aina ensisijainen analysoitava aineisto. Litteraatio taas on muista-misen ja yksityiskohtien havaitsemisen apuväline, joka auttaa jäsentämään keskustelupu-hetta ja havaitsemaan puheen yksityiskohtia. Luonnollisesti se, mihin tarkoituksiin haastat-telua käyttää tai millä tarkkuudella sitä analysoi, vaikuttaa siihen, kannattaako tutkijan ana-lysoida nauhoitetta vai siitä tehtyä litteraatiota.Kirjan viimeinen luku on omistettu eettisille kysymyksille. Arja Kuula ja Sanni Tiitinen tarkastelevat tutkimusetiikkaa rajatusta, haastattelujen jatkokäytön näkökulmasta. Keskei-siä kysymyksiä haastattelujen jatkokäytön ja aineiston pidemmän elinkaaren kannalta ovat,  saako aineistoa ylipäätään käyttää uudelleen ja saako sen arkistoida. Kirjoittajat pohtivat luvussaan yleisemminkin haastattelututkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä samoin kuin käsittelevät kaikille haastatteluja tekeville hyödyllisiä ja tarpeellisia asioita, kuten aineisto-jen perustietojen merkitsemistä ja kysymyksiä anonymisoinnista.Mielestäni on harmillista, että aineiston litterointi ja eettiset kysymykset nousevat kun-nolla esille vasta kirjan lopussa; niitä myös käsitellään aika lyhyesti. Ne ovat kuitenkin laa-dullisessa tutkimuksessa tärkeitä eikä niitä voida käsitellä pelkästään aineiston käsittelyyn kohdistuvina kysymyksinä. Olisinkin toivonut, että erityisesti tutkimusetiikkaa olisi käsitel-ty laajemmin ja syvällisemmin.Monipuolinen (oppi)kirjaHaastattelun analyysi antaa monipuolisen kuvan erilaisista haastatteluista ja ennen kaikkea niiden käytöstä ja analysoinnista. Se sisältää paitsi tutkimushaastattelujen niin myös institu-tionaalisten  haastattelujen  ja  mediahaastattelujen  analyyseja.  Monia  kirjassa  esiteltyjä menetelmällisistä lähestymistapoja voi käyttää ja hyödyntää myös muunlaisen tutkimusai-neiston käsittelyssä ja analysoinnissa.Haastattelun analyysi on vankka tietopaketti, joka on pääsääntöisesti hyvin ja ymmär-rettävästi kirjoitettu. Kirjaa voi hyvin suositella eri tieteenalojan opiskelijoille, mutta myös jatko-opiskelijoille, tutkijoille ja opettajille. Se lunastaa hyvin paikkansa oppikirjana, onhan erilaisia  menetelmiä ja  metodisia  lähestymistapoja  käsittelevien lukujen loppuun koottu lähdekirjallisuuden lisäksi suositeltavaa kirjallisuutta, jonka avulla lukija voi vielä syventää lukemaansa.Elina Makkonen on kontiolahtelainen filosofian tohtori ja perinteentutkija.69

Monipuolinen tietopaketti
haastattelun analyysista.

https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/download/68400/29516

Monipuolinen tietopaketti haastattelun analyysista.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi