Virta, Arja

Kasvatus & Aika

Finnish

Journal.fi

Kasvatus & Aika 2 (2) 2008, 77-107Edistyskertomuksesta epävarmaan tulevaisuuteenArja Virtavan den Berg, Marko 2007. Yksi historia monimutkaistuvassa maail assa. Histo-rian olemus ja historian suuret kertomukset luokanopettajaopiskelijoid n historia-tietoisuudessa. Helsingin yliopisto, Soveltavan kasvatustieteen laitos. Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja 9.309 s. Marko van den Berg tarkastelee väitöskirjassaan luokanopettajaopiskelijoiden historiatie-toisuutta  ja heidän käsityksiään historian merkityksestä.  Keskeinen kysymys on,  missämäärin nämä nuoret aikuiset kokivat historian suurena kertomuksena ja yhtenä selväpiirtei-senä kokonaislinjana ja miten he sen pohjalta suhtautuivat om an aikaansa ja tulevaisuu-teen. Otsikossa käytetty yhden historian käsite kuvaa historian ymmärtämistä lineaarisenakehityskulkuna. Tämä käsite sisältyi vahvana erityisesti valistuksen ajan edistysuskoon jamyöhempään länsimaiseen historialliseen ajatteluun. Viime vuosikymmenten keskustelussataas on väitetty, että suuret kertomukset ovat hajoamassa eivätkä hmiset sitoudu niitä kan-taviin perususkomuksiin. Työn pääotsikko ”Yksi historia monimutkaistuvassa maailmassa”kuvaa hyvin tätä ongelmakenttää – tehoa olisi voinut lisätä lait amalla pääotsikon jälkeenkysymysmerkin.Työn teoreettisena kulmakivenä on historiatietoisuuden käsite, joka on ymmärrettävälaajemmin kuin vain käsitykseksi menneestä. Kysymys on ajatusmallista, jo sa mennyt, ny-kyinen ja tuleva aika yhdistyvät samaksi jatkumoksi. Näin tapamme ymmärtää menneisyyson yhteydessä siihen, miten ajattelemme omasta ajastamme ja tul vaisuudesta sekä muu-toksesta ja kehityksestä. Tässä työssä tarkastelu ulottuu opiskelijoiden historiakuvasta hei-dän maailmantilaa, globalisaatiota, länsimaiden asemaa sekä tul vaisuuden kehityssuuntiakoskeviin  käsityksiinsä.  Kun  pohditaan  tulevaisuuteen  vaikuttavia tekijöitä,  päädytäänedelleen demokratian ja kansalaisvaikuttamisen kysymyksiin. Historiatietoisuus avartuu tä-ten käsitteeksi,  jonka alla tarkastellaan mitä moninaisimpia maailmankuvaan ja tulevai-suuskuvaan liittyviä asioita. Tämä on periaatteessa johdonmukaista peruskäsitteen laveu-den vuoksi, mutta tutkimuksen rakenteen kannalta on olennaista, että ajatusrakennelma mo-nitahoisuudestaan huolimatta on kiinteä. Käsillä oleva tutkimus olisi epäilemättä hyötynytsiitä, että tarkastelunäkökulmaa olisi kavennettu.Haasteellista  tässä tutkimuksessa on pyrkimys yhdistää historianteoreettinen lähesty-mistapa puhtaasti empiiriseen haastattelututkimukseen. Peilataan siis tiettyjen historianfilo-sofisten ajatusmallien ilmenemistä  nuorten aikuisten ajattelussa.  Näkökulman laajuudenvuoksi tutkimustehtävä on ollut suuritöinen. Tekijän laaja lukeneisuus ilmeneekin tutki-muksen taustaosuudessa. Tutkimuksen tieteenfilosofiset ja historianfilosofiset lähtökohdaton selvitetty teorialuvuissa asiallisesti mutta jossakin määrin laajasti. Sosiaalisen konstruk-tivismin ja fenomenologian lähtökohdat ovat perusteltuja, mutta ne olisi voinut esittää sup-peammin ja tämän työn näkökulmaan pureutuen.81ArvostelutTutkimuksen keskeiseksi teoreettiseksi käsitteeksi on määritelty historiatietoisuus, jota tar-kastellaan etenkin saksalaisen teoreetikon Jörn Rüsenin pohjalta. Tämän avainkäsitteen fi-losofisia perusteita olisi voinut käsitellä analyyttisemminkin. Lisäksi van den Berg analysoiperusteellisesti sitä historianfilosofista ja samalla historiandidaktista peruskäsitteistöä, jokalimittyy historiatietoisuuden käsitteen kanssa (muun muassa kollektiivista muistia, historia-kulttuuria, identiteettiä ja historian käyttöä). Empiirisen tutkimustehtävän kannalta käsittei-den analysointi on tarpeettoman laveaa ja perusteellista.Pääluku 4 käsittelee historian suurta kertomusta eli luo pohjan niin sanotun yhden histo-rian käsitteelle. Kirjoittaja on perehtynyt aiheeseen syvällisesti mutta jää paikoin referoi-maan tarpeettoman tarkoin erilaisia ajatussuuntia. Luku 5 rakentuu paitsi globalisaatiota,myös yhteiskuntafilosofiaa käsittelevien teoreetikoiden keskeisten ajatusten esittelystä. Sa-moin varsin laajasti selvitetään maailmantilannetta – globalisaatiota ja konfliktien yhteis-kuntaa. Koska tutkimuksen tavoitteena on selvittää historianfilosofisten käsitysten edustumistanuorten ajatusmaailmassa, olisi ollut syytä luoda perusteellinen katsaus myös nuorten ajat-telua koskevaan tutkimukseen, ei vain historianfilosofiseen tausta n. Aikaisempi empiiri-nen tutkimus ei tosin tarjoa näiltä osin yhtenäistä teoreettista pohjaa, mutta jonkin verrantutkimustietoa on olemassa. Tekijä viittaa johdantoluvussa muutamiin lähinnä kotimaisiintutkimuksiin, joissa on tarkasteltu nuorten käsityksiä historiasta ja tulevaisuudesta. Viimevuosina on kansainvälisissä aikakauslehdissä julkaistu useita kiintoisia tutkimusartikkeleitanuorten historiaa koskevista käsityksistä. Näistä olisi voinut löytyä vertailukohtia tulostentulkintaan.Kysymyksenasettelu on perinteinen ja johdonmukainen, ja se jakautuu moneen alaongel-maan. Lukija jää miettimään, olisiko ollut turvallisempaa pitäytyä hiukan suppeammassaongelmanasettelussa ja porautua syvällisemmin itse historiakäsitysten ja historiatietoisuu-den tutkimiseen. Globalisaatioon ja tulevaisuuteen liittyvien käsitysten kartoitus on laven-tanut tutkimustehtävää melkoisesti, joskin nämäkin näkökohdat voidaan perustella historia-tietoisuuden käsitteen avulla. Tutkimuksen kulku, aineistonkeruu ja analyysitavat on esitelty asianmukaisen yksityis-kohtaisesti, joskin käsikirjamaisesti ja referoiden. Haastateltavien esittely on upotettu osit-tain johdantoon, osittain menetelmien kuvaukseen, vaikka se olisi v inut olla omana alalu-kunaankin. Tutkimusjoukon kuvaus olisi voinut myös olla seikkaperäis mpi. Tekijä huo-mauttaa aivan oikein, että näiden opiskelijoiden kuva historiasa saattaa heijastaa osittainsitä kuvaa, jota suomalainen lukio on rakentanut, joskin vaikutusta ilman muuta on myösmuulla historiakulttuurilla.Tutkimuksessa haastateltiin 22 luokanopettajaopiskelijaa. Määrää voidaan sinänsä pitääriittävänä. Tekijä viittaa aineiston kyllääntymisen periaatteeseen eli siihen, miten aineistolakkaa tuottamasta lisää uusia näkökohtia. Kyllääntymispisteeseen vaikuttaa varmaan ainase, miten homogeenista joukkoa haastateltavat ovat: jos he vat ajatusmaailmaltaan hyvinsamantyyppisiä, aineistostakin tulee epäilemättä yhdenmukaisempaa. Erityisesti tältä kan-nalta haastateltujen vapaaehtoisuudella on voinut ajatella olleen vaikutusta ilmaistujen kä-sitysten luonteeseen. Tulososuudessa tekijä käy läpi aineistosta esiin nousseita seikkoja. Tulokset ovat kiin-nostavia, ja esimerkiksi monet jaottelut ovat onnistuneita (esimerkiksi suureen kertomuk-seen samaistujat vs metanarratiiveista etääntyneet). Tulosten raportointi on selkeää ja ha-vainnollista. Sitaatteja on käytetty runsaasti, ja ne toki elävöitt ä  kuvaa ja samalla antavat82 Kasvatus & Aika 2 (2) 2008, 77-107mahdollisuuden seurata tutkijan päättelyketjuja. Tulokset  kootaan  yhteen  laajahkossa  ja  seikkaperäisessä  loppupohdinnassa.  Varsinyleistä näyttää olleen, että nuoret ymmärsivät historian laja- laisemmin kuin pelkästäänhistoriatietona, myös maailmankuvan elementtinä.  Historiaa ei yksituumaisesti enää miel-letty suoraviivaiseksi edistyskertomukseksi, vaan monet näkivät ehityksen syklisenä taisattumanvaraisena. Suomen historia taas nähtiin varsin yleisesti selviämistarinana tai edis-tyskertomuksena. Kiintoisa tulos mielestäni on esimerkiksi se, että suuret kertomukset ky-seenalaistettiin sitä selvemmin, mitä lähemmäs nykyaikaa tarkastelussa tultiin. Loppupoh-dinnassa päädytään myös tarkastelemaan kansalaisvaikuttamista j demokratiaa.Marko van den Bergin väitöskirjan aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Se liittyy kiinteästi teo-reettiseen keskusteluun historian läsnäolosta ja merkityksestä nykypäivän maailmassa jatuo historiallisen aspektin keskusteluun globalisaatiosta ja ihmisen vaikutusmahdollisuuk-sista. Se on myös tervetullut lisä maassamme vielä kapeaan mpiiriseen historiatietoisuu-den tutkimukseen.Arja Virta toimii historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan professorina Turunyliopiston Turun opettajankoulutuslaitoksella.Feminististä etnografiaa ja sensitiivistä toisin tekemistäMari KäyhköLappalainen, Sirpa, Hynninen, Pirkko, Kankkunen, Tarja, Lahelma, Elina & Tolo-nen, Tarja (toim.) 2007. Etnografia metodologiana. Lähtökohtana koulutuksen tut-kimus. Tampere: Vastapaino. 283 s.Etnografia on laaja, monin eri tavoin ymmärretty ja sovellettu tu kimuksellinen lähestymis-tapa, jolla haetaan kokonaisvaltaista näkökulmaa inhimilliseen elämään. Tarkasteltavassaartikkeliantologiassa etnografiaa lähestytään nimenomaan metodologiana, vahvasti  femi-nistisellä ja kriittisellä otteella. Teoksessa käytetäänkin runsaasti määritettä feministinen et-nografia.  Etnografiaa  lähestytään  monitieteisesti:  kirjoittajakunta  koostuu  sosiologeista,kasvatustieteilijöistä ja taidekasvattajista. Kuten jo kirjan alaotsikko osin paljastaa, kirjoit-tajia yhdistävät kiinnostus kasvatuksen, koulutuksen ja sukupuolen tutkimukseen sekä vah-va omakohtainen kokemus etnografisen tutkimuksen tekemisestä nimenomaan institutio-naalisen kasvatuksen, lähinnä peruskoulun ja päiväkodin, konteksteissa. Kasvatusinstituu-tioihin kohdistuvan kriittisen, feministisen etnografian yhtenä keskeisenä tavoitteena onpaljastaa ja analysoida niitä prosesseja, joissa tuotetaan ja ylläpidetään erilaisia eroja – täs-sä erityisesti sukupuolieroa – ja valtasuhteita.Artikkelikokoelma rakentuu johdannosta sekä kymmenestä neljän osion alle jäsentyväs-tä artikkelista. Teoksen rakenne mukailee kevyen kronologisesti etnografisen tutkimuksenetenemistä,  vaikkakin  etnografiselle  tutkimukselle  ovat  nimenomaan ominaisia tutkimus83

Edistyskertomuksesta epävarmaan tulevaisuuteen

https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/download/68165/29048

Edistyskertomuksesta epävarmaan tulevaisuuteen

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi