Vanttaja, Markku

Kasvatus & Aika

Finnish

Journal.fi

Kasvatus & Aika 5 (1) 2011, 61–65AVAUKSIAPakkohaku toimii huonostiMarkku VanttajaSuomalaisten nuorten koulutususko  on  tunnetusti  vahvaa.  Suurin  osa  nuorista  suorittaa peruskoulun jälkeen toisen asteen tutkinnon ja yhä useammat jatkavat opintojaan vielä yli-opistoissa ja korkeakouluissa. Vain pieni osa ikäluokasta päättää koulunkäyntinsä oppivel-vollisuuden suorittamiseen ja heidän koulutushaluttomuuttaan pidetään vakavana ongelma-na. Toisen asteen koulutuksesta on käytännössä tullut osa oppivelvollisuutta, josta on vai-kea kieltäytyä. (Järvinen & Vanttaja 2012.) Koulutuksen ja oppimisen tärkeyttä julistavien koulutuspoliittisten ohjelmien taustalla näyttääkin vaikuttavan kaksi toisilleen ristiriitaista periaatetta. Yhtäältä korostetaan oppimista oikeutena ja toisaalta velvollisuutena. Oppimi-sen oikeuden korostaminen merkitsee sitä, että yksilö voi itse määritellä, mitkä asiat ovat hänen elämässään tärkeitä asioita, joihin oppiminen ja mielenkiinto kohdistuvat. Koulutus-velvollisuutta korostettaessa yksilön omat motiivit ja tarpeet saatetaan sitä vastoin helposti  unohtaa, jolloin ihmisiin ei suhtauduta itsenäisinä kansalaisina, jotka asettavat omia pää-määriä elämälleen. (Jokisaari 2004.)Koulutusvelvollisuudesta esimerkkinä on niin sanottu pakkohaku, jonka mukaan amma-tillista koulutusta vailla olevien nuorten on 25-vuotiaiksi asti työmarkkinaetuuksien menet-tämisen uhalla haettava yhteishaussa toisen asteen ammatilliseen koulutukseen tai korkea-kouluun. Työmarkkinatuen piirissä olevia nuoria yhdistää siis se, että he eivät ole suoritta-neet ammatillista tutkintoa, mutta muilta osin kyseessä on varsin heterogeeninen joukko nuoria, joiden taustat, elämänhistoria, nykyinen elämäntilanne sekä tulevaisuuden näkymät ja  suunnitelmat voivat  olla  hyvin erilaisia.  Samassa tilanteessa voivat  periaatteessa olla vaikkapa  peruskoulunsa  keskeyttäneet  ”kouluallergikot”  tai  ylioppilastutkinnon suoritta-neet koulumenestyjät, jotka eivät syystä tai toisesta ole vielä suorittamassa jatko-opintoja tai sijoittuneet työelämään. Taustansa vuoksi nuorten suhtautumisessa koulutukseen ja työ-hön voi olla varsin suuriakin näkemyseroja. Silti heitä kohdellaan ikään kuin yhtenäisenä ryhmänä.Syksyn yhteishaku tuottaa ongelmiaTyömarkkinatukioikeuden menettäminen hakuvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi koskettaa varsin monia 18–24-vuotiaita nuoria. Vuonna 2009 noin 19 000 nuorta menetti oikeuden työttömyysaikaiseen  työmarkkinatukeen,  koska  ei  ollut  noudattanut  hakuvelvoitetta. Oikeus  työmarkkinatukeen  palautuu,  kun  henkilö  on  ollut  työssä,  työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa,  työkokeilussa,  työelämävalmennuksessa  tai  työharjoittelussa  vähin-tään viisi kuukautta. Pakkohaulla pyritään nuorten aktivointiin, mutta tosiasiassa pakote ei  tehoa etenkään kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleviin nuoriin. Käytännössä nuoret pää-tyvät työmarkkinatuen menettämisen myötä toimeentulotuen asiakkaiksi. (Aho & Pitkänen 61Avauksia& Vanttaja 2012.)Tällä hetkellä koulutukseen hakeutumisvelvoitteeseen liittyy joustamattomia ja tarkkoja sääntöjä, jotka rajaavat liikaa nuorten valinnanmahdollisuuksia hakukohteiden määrän ja oppilaitostyypin  suhteen.  Jos  nuori  ei  ole  onnistunut  saamaan  opiskelupaikkaa  kevään yhteishaussa, hänen on työmarkkinatuen säilyttääkseen osallistuttava myös syksyn yhteis-hakuun. Syksyn yhteishaun pakollisuus tulee monelle nuorelle yllätyksenä ja lisäksi ongel-mia aiheuttaa erityisesti se, että valittavana on huomattavasti vähemmän koulutusvaihtoeh-toja kuin kevään yhteishaussa. Kouluttautumisvelvoitteen piirissä oleville nuorille tehtyyn verkkokyselyyn vastanneista suurin osa (71 %) katsoi kevään yhteishaussa olleen riittävästi heitä kiinnostavia koulutusvaihtoehtoja. Syksyn yhteishaun tarjontaan oli sen sijaan tyyty-väisiä  vain  noin  kolmannes  (35  %)  vastaajista.  Vaihtoehtojen  niukkuuden  seurauksena monet joutuvat hakemaan koulutusaloille, jotka eivät heitä kiinnosta ja joille he eivät tunne soveltuvansa. Joutuessaan valintatilanteeseen, jossa ei ole edes tarjolla sopivia vaihtoehtoja, huomat-tava osa nuorista pyrkii taktikoimaan ja turvaamaan työmarkkinatukioikeutensa hakeutu-malla oppilaitoksiin, joihin pääseminen on tiukan karsinnan vuoksi heille hyvin epätoden-näköistä.  Verkkokyselyyn  vastanneista  lähes  kolmannes  (29  %)  oli  tietoisesti  hakenut kevään yhteishaussa koulutukseen, johon pääsemiseksi hänellä ei ollut riittävästi pisteitä. (Aho & Pitkänen & Vanttaja 2012.) Vihreiden nuoriso- ja opiskelijajärjestö ViNO on käyn-nistänyt jopa provokatiivisen kampanjan yllyttääkseen nuoria hakeutumaan tiukan seulan oppilaitoksiin.  Opiskelupaikan välttelyn helpottamiseksi  järjestö on listannut kymmenen ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmaa, joihin on erityisen vaikea päästä. Järjestö pitää pahimpana epäkohtana sitä, että yliopistoon pyrkivätkin velvoitetaan hakemaan ammatti-korkeakouluihin, mikä helposti johtaa virheellisiin valintoihin ja ammattikorkeakoulujen suosituilla aloilla estää motivoituneempien hakijoiden pääsyn edes pääsykokeisiin. (ViNO 2012.) Turhat koulutushaut aiheuttavat ylimääräistä työtä ja kustannuksia koulutusta järjestä-ville oppilaitoksille, koska ne joutuvat järjestämään pääsykokeita ja testejä myös sellaisille  opiskelijoille, jotka eivät ole vakavissaan hakemassa alalle. Lisäksi pakkohakukäytännön ylläpito  ja  valvonta  vaatii  huomattavia  resursseja,  jotka  olisi  tarkoituksenmukaisempaa suunnata esimerkiksi nuorten ohjauksen ja palvelujen parantamiseen. Sekä nuorilta, oppi-laitoksilta että työvoimaviranomaisilta saadun palautteen perusteella kouluttautumisvelvoi-tetta olisi syytä lieventää huomattavasti ja muuttaa nuoren yksilöllisen tilanteen paremmin huomioivaksi. (Ks. Aho & Pitkänen & Vanttaja 2012.)Työttömyys houkuttelee harvoja Nykyiseen pakkohakukäytäntöön päädyttiin aikoinaan 1990-luvun laman seurauksena kas-vaneen nuorisotyöttömyyden myötä. Nuorisotyöttömyyden arveltiin aiheuttavan ongelmia nuoruudesta  aikuisuuteen  siirtymisessä.  Lähtökohtana  oli  ajatus  siitä,  että  koulutukseen osallistuminen  on  nuorelle  aina  työttömyyttä  parempi  vaihtoehto.  (Aho  &  Vehviläinen 1997.) Merkittävin syy nuorten työttömyyteen ei kuitenkaan ole heikko koulutus tai työmo-tivaation puute, kuten usein kuulee väitettävän. Väestön koulutustason noususta huolimatta työttömyys ei  ole vähentynyt. Työtön voi koulutuksen avulla parantaa omaa asemaansa suhteessa muihin työttömiin, mutta varsinaiseen ongelmaan eli työn puutteeseen koulutus ei juuri  auta.  Niin kauan kuin työpaikkoja on vähemmän kuin työntekijöitä,  joutuu osa väestöstä tyytymään työttömän osaan. Työttömyysongelman juuret ovat työelämän raken-teellisissa muutoksissa. Teknologian kehityksestä ja automatisoinnista johtuva työvoiman 62 Kasvatus & Aika 5 (1) 2011, 61–65supistaminen sekä globalisaatiokehityksen myötä kiihtynyt työtehtävien siirtyminen hal-vemman työvoiman maihin ovat  länsimaissa keskeisiä  työn puutetta  selittäviä  tekijöitä.  Tämä seikka on kaikkien tiedossa, mutta silti työttömyyden syitä etsitään edelleenkin lähin-nä työttömien henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten vähäisestä koulutuksesta ja taito-jen tai työmotivaation puutteesta.Työasenteita koskeviin tutkimustuloksiin nähden huoli työhaluttomuuden ja työtä vie-roksuvan elämäntavan yleistymisestä on saanut suhteettoman paljon huomiota mediassa. Nuorten asenteita työtä ja koulutusta kohtaan on selvitetty säännöllisesti 1990-luvun puoli-välistä saakka ja tutkimusten mukaan asenteet ovat pysyneet yllättävän muuttumattomina vuodesta toiseen. Valtaosa nuorista arvostaa koulutusta ja työtä. Enemmistö nuorista ottaisi mieluummin tilapäistäkin työtä kuin eläisi  työttömyyskorvauksella,  vaikka  käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri. (Myllyniemi 2009, 106.) Vaikka yleisesti ottaen työn arvostuksen suh-teen ei ole tapahtunut pelättyä muutosta, asettavat nykynuoret silti aiempaa suurempia vaa-timuksia työn laadulle ja sisällölle. Eräs keskeinen koulutuspoliittinen ongelma on se, että nuoria ei tunnu kiinnostavan ammatit ja alat, joiden uskotaan lähivuosina kärsivän työvoi-mapulasta. Kiinnostus kohdistuu sen sijaan aloille, joilla on jo nyt ylitarjontaa työntekijöis-tä. Esimerkiksi siivousalan koulutukseen on ollut vaikea löytää riittävästi hakijoita. Kiin-nostuksen  puute  johtuu  osin  siitä,  että  työvoimapulasta  kärsivien  alojen  palkkataso  on matala samanaikaisesti kun niiden työehdoissa ja -oloissakin voi olla toivomisen varaa.Nuorten vaatimuksilla työn suhteen voi olla parhaassa tapauksessa myönteisiä seurauk-sia, jos niiden pohjalta ryhdytään kohentamaan työurien pidentämisenkin kannalta ratkaise-via seikkoja kuten työoloja ja viihtyvyyttä. Toisaalta on muistettava, että nuorten näkemyk-set  eri  ammateista eivät välttämättä perustu faktatietoon tai kokemukseen. Enemmänkin kysymys on  siitä,  millainen  mielikuva heillä  on eri  ammateista.  Mielikuvat  puolestaan muotoutuvat usein median välityksellä ja oppilaitoksetkin ovat koulutusohjelmiaan kaupa-tessaan alkaneet hyödyntää mainostoimistojen palveluja ja mielikuvamarkkinointia. Nuor-ten houkuttelu mielikuvamainonnan keinoin heikot uranäkymät tarjoaville koulutusaloille on lyhytnäköistä ja kallista puuhaa. Sen vuoksi viime aikoina onkin alettu yhä enemmän vaatia oppilaitosten ottavan vastuuta myös opiskelijoiden työllistymisestä.Työministeri on peräänkuuluttanut valtiovallan, yritysmaailman ja työmarkkinajärjestö-jen laajaa yhteistyötä, jotta ensimmäisen työpaikan saamisen kynnystä voitaisiin madaltaa. Erityisen tärkeää hänen mielestään on löytää uusia keinoja, joilla helpotettaisiin pienyritys-ten  mahdollisuuksia  työllistää  nuoria.  Yrittäjät  eivät  ole  nähneet  mielekkäänä  maksaa ammattitaitoa ja työkokemusta vailla olevalle nuorelle selvästi työpanosta parempaa palk-kaa, ja sen vuoksi yhtenä keinona on jo kokeiltu työttömän nuoren palkkaavalle työnanta-jalle maksettavaa palkkatukea. Korkeiden palkkakustannusten lisäksi toisena nuorten työl-listämistä vaikeuttavana ongelmana yrittäjät ovat pitäneet byrokraattista järjestelmää. Suo-men Yrittäjien puheenjohtajan mukaan tällä hetkellä tilanne on se, että nimenomaan vai-keimmassa  työmarkkina-asemassa olevien työhönotto on tehty  yritykselle  paljon tavan-omaista monimutkaisemmaksi. (Ihalainen 2012; Simolinna 2012.)Nuorten työttömyyden nujertamiseksi on esitetty myös mahdollisuutta maksaa nuorille työehtosopimuksien määräyksiä alhaisempaa palkkaa. Vastaava menettelytapa oli käytössä 1990-luvulla, mutta kokemukset osoittivat jo tuolloin, ettei palkkojen alentamisella ollut työllistävää  vaikutusta.  Nuorisoasiain  neuvottelukunnan mielestä  alepalkoilla  lisättäisiin ainoastaan eri väestöryhmien välistä eriarvoisuutta ja nuorten taloudellista ahdinkoa. Mata-la palkkataso yhdistettynä nuorille yleisiin pätkätöihin pitkittäisi entisestään nuorten itse-näistymistä  ja  perheen perustamista.  (Nuora  2012.)  Korkeaan nuorisotyöttömyyteen voi olla yhteydessä sekin, että palkattoman työharjoittelun tekeminen on lisääntynyt 1990-lu-63Avauksiavun lopulla toteutetun toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistuksen jälkeen. Tälläkin hetkellä tuhannet ammattiin opiskelevat nuoret suorittavat opintoihinsa kuuluvaa työhar-joittelua tekemällä palkatonta työtä yrityksissä. Vastaavanlaista halpatyövoimaa valuu jat-kuvana virtana työmarkkinoille myös työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen kautta. Miksi yritykset palkkaisivat työttömiä nuoria, jos tarjolla on ilmaista työvoimaa tai ainakin jous-tavaa ja edullista opiskelijatyövoimaa?Vaikka  nuorten  tukityöllistäminen  ja  koulutukseen  ohjaaminen  ovat  kannatettavia tavoitteita,  ei  nuorten  syrjäytymisen  ongelmaa pelkästään  niillä  keinoilla  ratkaista.  Osa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista on huomattavasti suuremman avun tarpeessa, mutta he eivät välttämättä osaa itse sitä hakea. Sosiaalisesta elämästä eristäyty-neisiin, masentuneisiin ja internetin virtuaalimaailman koukkuun jääneisiin nuoriin eivät perinteiset aktivointitoimet tehoa. Hallitus onkin luvannut ottaa etsivän nuorisotyön keinot entistä laajempaan käyttöön. Lisäksi se on sitoutunut toteuttamaan syrjäytymisen ennalta-ehkäisemiseksi  ja vähentämiseksi  nuorten yhteiskuntatakuun,  joka on tarkoitus toteuttaa vuoden 2013 alusta. Sen mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka vii-meistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta. Nähtäväksi jää, muistaako hallitus noudattaa lapsi-  ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan (OKM 2012) kirjattua periaatetta, jonka mukaan: ”Yhteiskuntatakuuta suunniteltaessa ja toteutettaessa on kuiten-kin estettävä nuorison käyttö ilmaistyövoimana sekä koulutus- tai työpaikan pakkovalinnat. Tarjotusta paikasta on oltava mahdollisuus myös kieltäytyä.” Ainakaan toistaiseksi kyseistä periaatetta ei ole noudatettu. LähteetAho, Simo & Pitkänen, Sari & Vanttaja, Markku 2012. Nuorten työmarkkinatukioikeus ja koulutukseen hakeutuminen. Työmarkkinatuen saamisen edellytyksenä olevan koulut-tautumisvelvoitteen arviointitutkimus.  Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja,  Työ ja yrittäjyys 3/2012.Aho, Simo & Vehviläinen, Jukka 1997. Keppi ja porkkana. Tutkimus alle 20-vuotiaita akti-voivan työvoimapoliittisen uudistuksen vaikutuksista ja koulutuksen ulkopuolelle jää-vistä nuorista. Helsinki: ESR-julkaisut 3/97. Ihalainen,  Lauri  2012.  Yhteiskuntatakuu  vaatii  kansallisia  talkoita.  Helsingin  Sanomat 3.3.2012Jokisaari, Olli-Jukka 2004. Elinikäinen oppiminen – häpeä ja menetetty vapaus. Aikuiskas-vatus 24 (1), 4–16.Järvinen, Tero & Vanttaja, Markku 2012. The Consequences of Dropout – a Longitudinal Study on the Later Life Courses of Finnish Early School Leavers. Teoksessa Kivirauma, Joel  & Jauhiainen,  Arto  & Seppänen,  Piia  & Kaunisto,  Tuuli  (toim.),  Koulutuksen yhteiskunnallinen ymmärrys.  Social  Perspectives on Education.  Suomen kasvatustie-teellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 59. Myllyniemi,  Sami  2009.  Taidekohtia.  Nuorisobarometri  2009.  Nuorisotutkimusverkosto /nuorisotutkimusseura, julkaisuja 97. Helsinki: Yliopistopaino.Nuora 2012. Nuorten yhteiskuntatakuu toteutettava. Nuorisoasiain neuvottelukunnan tie-dotteet  ja  kannanotot.  [www-lähde].  <  http://www.minedu.fi/OPM/Nuoriso/nuoriso-asiain_neuvottelukunta > (Luettu 28.5.2012).OKM 2012. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012–2015. Helsinki: Opetus- ja 64 Kasvatus & Aika 5 (1) 2011, 61–65kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:6.Simolinna,  Mikko  2012.  Paperisota  ei  kannusta  oppisopimuksiin.  Helsingin  Sanomat 29.2.2012. ViNO 2012. Vihreät nuoret opiskelijat: Nuori, hae näihin kohteisiin jos et halua tulla vali-tuksi! Kannanotto 5.3.2012. [www-lähde]. < http://www.vino.fi/ > (Luettu 28.5.2012).KT Markku Vanttaja toimii erikoistutkijana Turun yliopiston kasvatustieteiden  laitoksella.65

Pakkohaku toimii huonosti

https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/download/68332/29380

Pakkohaku toimii huonosti

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi