Niiranen, Elina

Finnish

Journal.fi

Elore (ISSN 1456-3010), vol. 27 –2/2020. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.https://doi.org/10.30666/elore.98695Kirja-arvioAlkusoittoja-teos haastaa suomalaisten musiikin historioiden kansallisen katseenKärjä, Antti-Ville. 2020. Alkusoittoja. Musiikin menneisyydet monikulttuurisessa Suomessa. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura. 242 sivua.Elina NiiranenVa ltaa, identiteettejä ja vähemmistöjä koskevista näkökulmista on tullut viime vuosikymmenten aikana olennainen osa moninaisen musiikintutkimuk-sen kenttää. Tutkimus elää keskellä maailmaa, jossa kes-kustellaan kiivaasti eroihin, identiteetteihin ja valtaan liittyvistä kysymyksistä: maahanmuutosta, paperitto-mien oikeuksista, #metoo-kampanjasta, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemasta sekä alkuperäiskan-sojen oikeuksista. Uudenlainen avoimuus aiemmin piilossa olleista tai vaietuista aiheista ja näkökulmista edellyttävät näiden teemojen käsittelyä myös tutkimuk-sissa. Musiikin ymmärtämisen läpikotaisin kulttuurisena ja usein myös poliittisena ilmiönä ovat nostaneet kes-kiöön uusi ja kriittinen musiikkitiede (new musicology, critical musicology) sekä jo ennen näiden tutkimussuun-tausten syntyä etnomusikologia. Professori Antti-Ville Kärjän Alkusoittoja-teos lukeutuu valtaa ja vähemmistö-näkökulmaa käsitteleviin etnomusikologisiin tutkimuksiin. Sen tavoitteena on tutkia Suo-messa kirjoitettua musiikin historiaa jälkikoloniaalisen teorian ja metodologisen nationalis-min tutkimuskehyksissä sekä suhteessa monikulttuurisuuskeskusteluun.Teos on kunnianhimoinen ja poleeminen avaus suomalaisen musiikin historian tarkasteluun monikulttuurisesta näkökulmasta. Käsitys poleemisuudesta syntyy siitä, että Kärjä pyrkii vakuuttamaan lukijan uudenlaisen historiankirjoituksen tarpeesta. Kun aiemmin Suomessa tehtyjä musiikillista menneisyyttä koskevia tekstejä tarkastellaan uusista näkökulmista, monet itsestään selvinä pidetyt tavat kuvata kirjoituksen kohteita ja rakentaa musiikillisille ilmiöille historiaa näyttävät vanhakantaisilta. Tavat vaikuttavat kansallisen menneisyyden rakentamisen tarpeen sanelemilta.Elore (ISSN 1456-3010), vol. 27 –2/2020. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.Elore 2/2020: Elina Niiranen https://doi.org/10.30666/elore.98695 126Poleeminen vaikutelma syntyy myös Kärjän tavasta kirjoittaa. Tämä tulee esiin esimerkiksi alalukujen väliotsikoista, jotka hän on nimennyt räväkkään tyyliin karttaen tiedekirjoitta-miselle ominaista hillittyä asiallisuutta. Esimerkiksi poleemisuudesta käy välitosikko ”Naa-mioinnin kerrostumia musiikkikulttuurin kehitysmaassa nimeltä Suomi”. Otsikko lainaa suoraan suomalaisen populaarimuusikon Mikko Alatalon Suosikki-lehdessä julkaistusta haastattelusta, jossa hän kutsui Suomea musiikkikulttuurin kehitysmaaksi. Kärjä viljelee siis teoksessaan provokatiivisiakin otsikoita, ja hän käsittelee teoksessaan viimeaikaista suo-malaista musiikinhistorian kirjoitusta ja ei-akateemisia musiikin historioita kritiikkiä kaihta-matta. Värikkäästä tavasta kirjoittaa syntyy vaikutelma, että teos on tarkoitettu akateemista lukijakuntaa laajemmalle yleisölle. Tähän viittaisi myös se, että lukija ei pääsääntöisesti joudu kahlaamaan vaikeaselkoisessa tieteellisessä ryteikössä, vaan kirjoittaja kirjoittaa elä-väistä suomea ja avaa lukijalle käyttämänsä käsitteet informatiivisesti. Tällaisen yleistajui-sen linjan olisi suonut jatkuvan läpi kirjan, mutta jostain syystä kirjan keskivaiheilla (s. 86) kirjoitustyyli muuttuu vaikeaselkoisemmaksi. Esiin marssii uusia käsitteitä kuten esimerkiksi jälkikoloniaalinen dekonstruktio, rodullistettu toiseus, rodullinen ja etninen valtadynamiikka, joita kirjoittaja ei avaa lukijalle. Kirja on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa ja sen teksteistä suuri osa on alun perin ollut artikkelimuotoisia, minkä vuoksi monografialle ominainen tyylillinen yhtenäisyys on ymmärrettävästi kärsinyt.Teokseen valitut musiikilliset aihepiirit liikkuvat laajalla skaalalla. Kärjä tarkastelee esimer-kiksi sitä, miten erilaisista musiikkiperinteistä lähtöisin olevia aineksia on kansallistettu musiikin historiassa. Kirjoittaja pohtii muun muassa orientalismin (Said 1995) käsitteen avulla sitä, miten taidemusiikista kirjoittavat historioitsijat ovat suhtautuneet vieraiksi kut-suttuihin elementteihin suomalaisten säveltäjien teoksissa. Myöhemmin hän tarkastelee mustan musiikin historiankirjoitusta Suomessa sekä sitä, miten suomirapista on kirjoitettu ja millaisena sen historia on hahmottunut kansallisuusdiskurssin huomioon ottaen. Näistä jälkimmäinen tulee esiin esimerkiksi siinä, miten suomirapin musiikillista menneisyyttä kos-kevasta oikeasta tiedosta on kiistelty. Kansallinen lähtökohta ilmiöiden hahmottamiselle näkyy esimerkiksi (s. 116) musiikin markkinoinnissa, koulutuksessa ja musiikkijournalismissa, joissa Kärjän mukaan yhdistetään tietyt musiikinlajit etnisyyteen ja varsinkin ihonväriin. Kir-jan loppupuolella kirjoittaja pohtii laajemmin, miten toiseutta ja erityisesti mustaa toiseutta on käsitelty tai miten se on sivuutettu suomalaisessa populaarimusiikin historiankirjoituk-sessa. Kirjan osittain melko kaukanakin toisistaan olevia aihepiirejä sitoo yhteen kirjoittajan lähiluvun metodi: hän tarkastelee tutkimuskohteitaan erityisesti jälkikoloniaalisen teorian viitekehyksessä. Tutkimuksen aineistona ovat useat erilaiset lähdeaineistot Suomen musiikin historia -teossarjasta kaupallisten kustantajien julkaisemiin historiikkeihin ja eri medioissa julkaistuihin artikkeliaineistoihin. Kirjoittaja ei tukeudu vain kirjallisiin lähteisiin, vaan on käynyt läpi myös laajan audiovisuaalisesta materiaalista ja äänitteistä koostuvan aineiston.Metodologisen nationalismin kritiikkiKirjan kantavana metodina on metahistoriallinen tutkimusote, jossa historiankirjoituk-sen perustavanlaatuisia valintoja tarkastellaan kriittisesti valitun teoreettisen näkökulman kautta. Metahistorian käsite on peräisin historioitsija Hayden Whitelta (1973) ja se viittaa historiatieteen oman historian kriittiseen tarkasteluun. Lähtökohtana on ymmärrys histo-riankirjoituksen ja menneisyyden erillisyydestä: menneisyys koostuu kaikista mahdollisista tapahtumista, mutta historia on noiden tapahtumien valikointia ja niiden välisten syy-seu-raussuhteiden hahmottelua. Historian kirjoittamista ohjaavat aina valitut päämäärät. Siksi Elore (ISSN 1456-3010), vol. 27 –2/2020. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.Elore 2/2020: Elina Niiranen https://doi.org/10.30666/elore.98695 127historian luominen voidaan nähdä vallan käyttönä. Erityisesti Kärjä kyseenalaistaa ajatus-tapaa, jossa musiikki koetaan epäpoliittisena esteettisenä ominaispiirrejoukkona. Kirjoitta-jan argumentaation voi ymmärtää tarkoittavan, että musiikin hahmottaminen osana histo-riallista jatkumoa on poliittinen teko. Hän nojaa tässä argumentaatiossaan foucault´laiseen perusajatukseen siitä, että kaikki sosiaaliset ja kulttuuriset suhteet ja kohtaamiset heijasta-vat valta-asetelmia ja tuottavat niitä. Valtasuhteista kertoo se, mitkä musiikinlajeista ja näkö-kulmista on valittu historiankirjoituksen kohteiksi. Suomalaisessa akateemisessa musiikin historiankirjoituksessa ovat jääneet huomiotta monet merkittävät populaarimusiikin ilmiöt. Myös tavat kuvata musiikillisia ilmiöitä ovat kirjoittajan mukaan olleet epätasa-arvoisia. Suo-men ja suomalaisten musiikin historian rakentumisen kriittinen tarkastelu onkin kantava teema läpi teoksen. Kirjoittaja pohtii aihetta toisaalta kansallisen menneisyyden rakentami-sen tarpeen näkökulmasta, mutta myös valaisten taustalla vaikuttaneita muita pyrkimyksiä, kuten esimerkiksi tutkijoiden kulttuurisia taustaoletuksia tutkimuskohteistaan.Kärjä näkee metodologisen nationalismin leimanneen suomalaista musiikinhistorian kirjoit-tamista. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kansallisvaltio on otettu itsestään selvänä asiayhtey-tenä ja rajausperiaatteena suomalaisen musiikin menneisyyttä eriteltäessä. Nationalismiin kohdistunutta kriittistä tulkintaa ovat aiemmin tehneet musiikin historian osalta myös muut, kuten esimerkiksi professori Vesa Kurkela (ks. esim. 2010, 2011) mutta hiukan eri painotuk-sin. Kärjän kritiikki kohdistuu ennen kaikkea siihen tapaan, jolla vähemmistöjen musiikista on kirjoitettu. Kirjoittajan mukaan kansallisen menneisyyden rakentamisen tarve on ohjan-nut suomalaista musiikin historian kirjoittamista kirjoittajan mukaan myös viime vuosikym-meninä, ei vain 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. Kärjä pyrkii valaisemaan tehtyä tutkimusta ja tieteen ulkopuolella harjoitettua musiikkiin liittyvää historiankirjoitusta poh-timalla, mikä jää huomaamatta tai vaiennetuksi, kun ilmiö merkityksellistetään suhteessa kansallisuusvaltioon. Kritiikki antaa ajattelemisen aihetta esimerkiksi siitä, miten musiikilli-set vaikutteet on nähty itsestään selvästi kansallisen tradition jatkeina tai vieraina mausteina kansallisessa sävelkielessä.Metodologisen nationalismin voi ymmärtää osaltaan yhtenä ulottuvuutena kansallisessa katseessa, mutta hyvin laajasti vaikuttavana ilmiönä, joka näyttäytyi muun muassa pro-tektionistisena kulttuuripolitiikkana (Rautiainen-Keskustalo 2015, 12) Professori Tarja Rau-tiainen-Keskustalon mukaan: ”[…] metodologinen nationalismi ajattelutapana oli viime kädessä toiminnan kehys koko suomalaiselle hyvinvointivaltiolle aina 1980-luvulle saakka ja sen jälkeenkin, vaikka globalisaatio on ajanut sen monin tavoin kriisiin.” Rautiainen-Keskus-talo (2015) viittaa globalisaatiotutkija Pauli Kettuseen: ”Käsitteenä metodologinen nationa-lismi kuulostaa helposti kritiikiltä, jopa halventavalta, mutta kuten Kettunen (2008) toteaa, se tulisi ymmärtää ajan olosuhteista käsin: kansallisvaltiollinen viitekehys oli toiminnan itsestään selvä ja kyseenlaistamaton lähtökohta.” Kyseinen ajattelutapa ei siis koskenut vain musiikin historiankirjoitusta, vaan se edustaa laajempaa Suomessa ollutta ajattelun kehystä, joka on vasta viime aikoina alkanut väistyä. Suomen musiikin historia -teoksen kirjoittajien tapa kuvata suomalaista musiikinhistoriaa saa Kärjältä kritiikkiä sen suhteen, miten kansal-lisuuslähtöisesti he tarkastelevat musiikillisia ilmiöitä. Ymmärrys siitä, että esimerkiksi eri etnisyyksien kulttuurimuotojen kuvaus vaatii erityistä sensitiivisyyttä, on nykyään itsestään selvää. Mutta näin ei ole aina ollut. Alkuperäiskansojen kulttuurien tutkimiseen liittyvä eri-tyisosaaminen on myös Suomessa verrattain uusi ilmiö. Alkuperäiskansojen tutkimus, sel-laisena kuin se nykyään ymmärretään, käynnistyi Suomessa vasta 1990-luvun lopulla ja on vakiinnuttanut asemansa vasta 2010-luvun jälkeen. Siten monet niistä näkökulmista, joita Elore (ISSN 1456-3010), vol. 27 –2/2020. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.Elore 2/2020: Elina Niiranen https://doi.org/10.30666/elore.98695 128Kärjä peräänkuuluttaa suomalaiseen musiikinhistoriankirjoitukseen, eivät olleet valtavirtaa silloin, kun kritiikin kohteena olevia tekstejä kirjoitettiin. Kärjän teos päivittääkin omalta osal-taan sitä, miten musiikinhistoriankirjoituksen tulisi jatkossa tiedostaa se, miten vähemmistö-jen musiikeista kirjoitetaan eli miten kulttuurisia ilmiöitä voidaan kuvata tasa-arvoisemmin.Globaalimman näkökulman esiinmarssiGlobaali näkökulma musiikinhistorian kirjoittamisessa tarkoittaa Kärjän mielestä monikult-tuurisuuden huomioon ottamista, mutta myös kansallisen kehyksen kriittistä tarkastelua. Musiikkilajit kirjoittaja näkee rajoiltaan epäselvinä ja huokoisina jo niiden käsitteellisen ole-muksen vuoksi. Siten voidaan ajatella, että musiikista kirjoittaminen on aina monikulttuuri-suuden parissa toimimista. Miten sitten toteuttaa monikulttuurista näkökulmaa musiikin-tutkimuksessa käytännössä? Siihen Alkusoittoja-teos antaa joitakin vaihtoehtoja. Voidaan tarkastella esimerkiksi monikulttuurisia jännitteitä, vaikkapa sitä miten suomirapin tekijät puhuvat musiikinlajiinsa sisältyvästä kulttuurisesta pääomasta. Tutkimus voi myös ottaa huomioon kolmannen maailman musiikkien olemassaolon teollistuneissa ja kaupungistu-neissa yhteyksissä. Kolmannen maailman musiikkeja voidaan tarkastella esimerkiksi tekno-logian ja verkottumisen perspektiiveistä. Keskeisiksi voivat nousta ne uudenlaiset tulkinnat kansalaisuudesta, jotka aiheutuvat maailmanlaajuisen muuttoliikkeen myötä. Esimerkiksi Suomessa asuva somalivähemmistö voi tuottaa uudenlaista tulkintaa suomalaisuudesta. Voidaan myös pohtia sitä, miten Eurooppa-keskeiset ajattelutavat vaikuttavat historiankir-joitukseen ja muihin tapoihin tuottaa tietoa menneisyydestä.Kärjä toteuttaa näistä teemoista ennen kaikkea viimeistä eli pohtii sitä, miten Eurooppa-kes-keisyys näkyy suomalaisissa musiikkihistorioissa. Miksi musiikinhistorioitsijat valitsevat perspektiivikseen eurooppalaisuuden, vaikka musiikilliset vaikutteet ovat globaaleja? Miksi esimerkiksi suomalaisen populaarimusiikin emoperinteitä pohdittaessa ulkoeurooppalaisia perinteitä ei oteta huomioon (s. 72)? Kärjän ylirajainen näkökulma ei siis seisahdu Euroo-pan rajoille, vaan laajenee kohti globaalia tarkastelua. Globaali näkökulma onkin varsin perusteltu ja pintapuolisen tutkiskelun perusteella vaikuttaa siltä, että se ei ole suomalai-sen musiikin historiantutkimuksen kentällä tällä hetkellä keskeinen trendi (vrt. Heikkinen, Kurkela, Mantere, Rantanen 2017). Kirjoittaessaan mustan musiikin historiankirjoituksesta Suomessa Kärjä kiinnittää huomionsa siihen, että tietyt musiikinlajit puuttuvat virallisesta historiankirjoituksesta. Erityisesti mustasta musiikista kirjoitettaessa autenttisuuden käsite on Kärjän mielestä ollut keskeinen tapa arvottaa ja kuvata musiikkia. Samanlainen autent-tisuuden kaipuu on toki näkynyt myös esimerkiksi karjalaista musiikkia koskevassa histo-riallisessa tutkimusperinteessä. Autenttisuuden rinnalla myös ”suomalaistaminen” eli kan-salliseksi tekeminen näkyy muun muassa suomirapissa. Suomirapin alkuperä on haluttu ”kansallistaa” sijoittamalla keskustelun keskiöön kansalliset esikuvat, sen sijaan että suomi-rapin kehitystä ja tyylilajeja olisi ensisijaisesti paikannettu globaaleihin esikuviin. Kärjän teos tuokin esiin, että etnosentrinen ja kansallinen näkökulma ovat olleet keskeisiä silloinkin, kun on kirjoitettu ulkoeurooppalaisista musiikkiperinteistä Suomessa.Kirjoittaja tuo Alkusoittoja -teoksessaan esiin näkökulmia, jotka ovat suomalaisessa musiikin historian kirjoittamisessa jääneet aiemmin huomiotta. Ne ovat tärkeitä näkökulmia, jotta voi-taisiin kirjoittaa tasa-arvoisempaa ja monikulttuurisempaa musiikin historiaa. Jälkikoloniaa-linen teoria valaisee aiemmin tehtyä tutkimusta uudella tavalla. Tällä tutkimussuuntauksella on myös ongelmansa. Ilmiöiden taustalla vaikuttavat monet erilaiset tekijät eli ilmiöt ovat Elore (ISSN 1456-3010), vol. 27 –2/2020. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.Elore 2/2020: Elina Niiranen https://doi.org/10.30666/elore.98695 129intersektionaalisia. Jälkikoloniaalinen teoria valaisee tietynlaisia historiallisia kehityskulkuja, mutta sen kautta näyttäytyvät ilmiöiden ja kehityskulkujen valikoidut puolet. Se toimii siis kuten teoreettisilla näkökulmilla on tapana toimia: rajaa ilmiöiden tarkastelua. Kärjä pääsee-kin kirjansa loppupuolella intersektionaalisuuden teemaan ja pohtimaan myös esimerkiksi sukupuolen vaikutusta siihen, miten musiikista on kirjoitettu. Alkusoittoja -teos onkin varsi-nainen runsauden sarvi, joka avaa tutkimuspolkuja moniin eri suuntiin.KirjallisuusDahlström, Fabian ja Erkki Salmenhaara. 1995. Suomen musiikin historia 1. Ruotsin vallan ajasta romantiikkaan. Helsinki: WSOY.Heikkinen, Olli, Vesa Kurkela, Markus Mantere ja Saija-Leena Rantanen 2017. “Esipuhe.” Musiikki  1-2/ 2017. 3–10.Jalkanen, Pekka ja Vesa Kurkela. 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Helsinki: WSOY.Kettunen, Pauli. 2008. Globalisaatio ja kansallinen me. Kansallisen katseen historiallinen kritiikki.Tampere: Vastapaino.Kurkela, Vesa. 2010. ”Kansallisen musiikinhistorian varjo – Suomessa ja Pohjanmaalla.” Teoksessa Varpusen Weisu. Pohjanamaan musiikin historiaa. Toim. Vesa Kurkela, Heikki Laitinen & Saijaleena Rantanen. Tampere: Juvenes. 11–43.Kurkela, Vesa. 2011. ”Kansallismielisyys Suomen musiikin historiankirjoituksessa.” Musiikki1/2011. 24–42.Rautiainen-Keskustalo, Tarja. 2015. “Kansalliset tieteet, etnomusikologia ja liikkuvan maailman problematiikka.” Elore 22(2). 1–19.  https://doi.org/10.30666/elore.79220Said, Edward W. 1995. Orientalism. Reprinted with a new Afterword. New York: Pantheon Books.Salmenhaara, Erkki. 1996a. Suomen musiikin historia 2. Kansallisromantiikan valtavirta: 1885–1918. Helsinki: WSOY.Salmenhaara, Erkki. 1996b.  Suomen musiikin historia 3. Uuden musiikin kynnyksellä: 1907–1958. Helsinki: WSOY.White, Hayden. 1973. Metahistory. The Historical Imagination in Nineteenth-Century Europe. Baltimore & London: The Johns Hopkins University Press.Filosofian tohtori Elina Niiranen toimii tutkijatohtorina Karjalan tutkimuslaitoksella Itä-Suomen yliopistossa. Hän työskentelee Suomen Akatemian hankkeessa Venäjä kent-tänä ja arkistona – 1800 ja 1900-luvun perinteentutkijat suomalaisuutta konstruoimassa sekä Koneen säätiön hankkeessa, jossa tutkitaan Helmi ja Pertti Virtarannan Neuvos-to-Karjalassa tekemää kenttätyötä.

Alkusoittoja-teos haastaa suomalaisten musiikin historioiden kansallisen katseen: Kärjä, Antti-Ville. 2020. Alkusoittoja. Musiikin menneisyydet monikulttuurisessa Suomessa.

https://journal.fi/elore/article/download/98695/58853

Alkusoittoja-teos haastaa suomalaisten musiikin historioiden kansallisen katseen: Kärjä, Antti-Ville. 2020. Alkusoittoja. Musiikin menneisyydet monikulttuurisessa Suomessa.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi