This article presents the work and pedagogical ideas of Stéphanie Félicité Ducrest (1746–1830), known as Madame de Genlis, especially to the Finnish audience. She was a French educator, a prolific writer and a talented harpist. Before the Revolution, she worked as the ‘governess’ of the children of Louis Philip Joseph (1747–1793), Duke of Chartres. The article focuses on her pedagogical ideas and modern teaching methods: for example, she used the magic lantern to teach history and geography, native speakers to teach foreign languages, 1:8 scale models of workshops presenting different trades and professions, and taught her pupils to observe their surroundings. The models were based on picture plates published in Diderot’s and d’Alembert's Encyclopédie, although Genlis was a devout Catholic and otherwise contested the perceived atheism of the philosophers. She was well known in Europe in her own time, but her ideas did not reach Finland, and the article reflects upon the reasons for this.Madame de Genlis (17461830) oli ranskalainen pedagogi ja tuottelias kirjailija. Genlis omaksui 1700-luvun puolivälin esivalistuksen aatteita ja ajatuksia ja laati niistä erityisesti opetuskäyttöön sovelluksia, joiden vaikutukset ilmenivät vasta viipeellä 1800-luvulla. Vuosisata-ajattelu jättää helposti siirtymävaiheiden ilmiöt tarkastelujen pimentoon. Genlisin kohdalla katveeseen jäämistä aiheutti naiseus, hänen kirjallisen tuotantonsa monialaisuus ja valtatutkimuksen keskittyminen usein vain alan suuriin nimiin ja klassikoihin. Genlisin tekee kuitenkin merkittäväksi ja ajankohtaiseksi hänen uudistava pedagogiikkansa myös tiedeopetuksen alalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on esitellä häntä pedagogina suomalaiselle lukijakunnalle ja tarkastella erityisesti hänen opetusmenetelmiään, esimerkkinä eri ammatteja esittelevät pienoismallit. Tutkimuksen päätulokseksi nousee Genlisin pedagogiikan nojautuminen valistuksen luonnontieteelliseen perustaan ja siitä laadittuihin kokeellisiin opetussovelluksiin, jotka levisivät myös kansainvälisesti hänen kirjallisen tuotantonsa ja sen käännösten välityksellä. Tutkimus pohjautuu Pariisin Conservatoire National des Arts et Métiersn (CNAM) arkiston ja sen museon kokoelmiin sekä Ranskan kansalliskirjaston aineistoihin
