Aarnikoivu, Melina

Finnish

Journal.fi

LECTIO34 TIEDEPOLITIIKKA 3/2020Vuonna 2016 Tiedebarometri (Tieteen tiedotus, 2016) pyysi suomalaisia nimeämään suoma-laisia tutkijoita. Puolet vastaajista ei tuolloin osannut nimetä yhtä-kään. Niistä, jotka osasivat, valta-osa pystyi nimeämään vain tähti-tieteen professori Esko Valtaojan. Tämä oli melko yllättävää, sillä eivät tutkijat kuitenkaan mikään harvinaisuus ole: Suomessa on täl-läkin hetkellä kymmeniätuhansia tutkimustehtävissä työskenteleviä henkilöitä.Vaikkei kaikkiin tutkimustehtä-viin välttämättä tarvitse tohtorin-tutkintoa, eikä tutkija-nimikkeen käyttöön ole virallisia kriteerejä, pidetään tohtorintutkinnon suo-rittamista yleensä sinä virallisena väylänä akateemiseen tutkijuu-teen. Tohtorintutkintojen suorit-taneiden määrä on tuplaantunut Suomessa tällä vuosituhannella. Kun vuonna 2000 tohtorintutkin-non suorittaneita oli Suomessa 23 000, oli heitä vuonna 2016 jo 44 000. Väitöskirjatutkijoiden, eli toh-torikoulutettavien määrä on sen si-jaan jopa nelinkertaistunut vuosi-tuhannen vaihteesta. Tällä hetkellä vuosittain valmistuu vajaa 2000 uutta tohtoria työelämän moninai-siin tarpeisiin – sekä yliopistoihin että niiden ulkopuolelle.Alussa mainitsemani Tiedeba-rometrin tulosten perusteella vai-kuttaisi siltä, että tutkijat ja heidän työnsä ovat suomalaisille kuiten-kin melko tuntemattomia, siitä-kin huolimatta, että suomalaisten luottamus tieteeseen ja yliopistoi-hin on varsin hyvä. Syitä mysti-syyteen on varmasti monia, mutta pidän huolestuttavana etenkin sitä, että osa tutkijoista on vetäytynyt pois julkisuudesta sen vuoksi, että heidän tekemäänsä tutkimusta on vähätelty tai he ovat kohdanneet sosiaalisen median kanavissa suo-ranaista vihapuhetta. Vihapuhe ei toki ole vain tutkijoiden kokema ongelma, vaan myös muiden jul-kisten toimijoiden. Olisi kuiten-kin tärkeää, että tutkijat kertoisivat työstään julkisuudessa, yleistajuis-taisivat tiedettä ja osallistuisivat yhteiskunnalliseen keskusteluun, sillä tutkijoiden tuottamaa tietoa tarvitaan yhteiskuntamme kehit-tämiseksi ja sitä kohtaavien ongel-mien ratkaisemiseksi – nyt ehkäpä enemmän kuin koskaan aiemmin.Omassa väitöstutkimuksessa-ni päätin tutkia tohtorikoulutus-ta sosiaalisena toimintana, eli sitä, millaista väitöskirjatutkijoiden, eli aloittelevien tutkijoiden arki on. Oma kiinnostukseni aihee-seen ei kuitenkaan syntynyt siitä, etten olisi tiennyt, millaista tutki-joiden työ on – päinvastoin. Kun vuonna 2012 aloitin työt Jyväsky-län yliopistossa, havainnoin sekä aloittelevien että kokeneempien tutkijoiden arkea varsin läheltä viestintätehtävissä ollessani. Aka-teemisen maailman kummalliset kiemurat tulivatkin hyvin nopeasti tutuiksi ystävien ja työkavereiden jakamien kokemusten ansiosta. Minusta oli varsin ongelmallista, että lupaavat, fiksut ja ahkerat nuo-ret tutkijanalut joutuivat jatkuvasti pelkäämään töiden päättymistä, ja toisinaan myös kokemaan arvos-tuksen puutetta sitä työtä kohtaan, jota he yliopistolle tekivät. Jatku-va epävarmuus vaikeutti myös tu-levaisuuden suunnittelua: Uskal-lanko ottaa asuntolainan? Voinko perustaa perheen ilman vakinaista työpaikkaa? Viimein vuonna 2015 toinen tu-levista väitöskirjaohjaajistani eh-dotti minulle, että miksi en alkaisi tutkia nuorten tutkijoiden koke-maa epävarmuutta hieman tarkem-min, sillä – kuuluisaa amerikka-laista sosiologia Howard Beckeriä lainatakseni — yksittäisistä, omas-sa elämässä tehdyistä havainnoista ei pysty sanomaan maailmantilasta mitään sen tarkemmin. Havainnot ovat vain tarinoita, yksittäisten ih-misten kokemuksia. Tällaiset ha-vainnot ja tarinat ovat kuitenkin erinomainen lähtökohta isom-malle tutkimusprojektille (Bec-ker, 2014) – esimerkiksi väitöstut-kimukselle, jonka päätin aloittaa vuoden 2015 syksyllä.Rajasin alun perin tutkimus-aiheeni varovaisesti väitöskirja-tutkijoihin ja akateemisen uran epävarmuuteen, vaikka aihe muokkautui vielä myöhemmin. Ongelmana kuitenkin oli: miten tutkia väitöskirjatutkijoita siten, että tutkimukseni tarjoaisi jotain tuoretta olemassa olevaan tutki-muskirjallisuuteen? Aiempaa tut-kimusta tohtorikoulutuksesta tai väitöskirjatutkijoiden haasteista ei nimittäin puutu. Suurin osa tutki-muksesta keskittyy kuitenkin var-Lectio Tohtorikoulutus sosiaalisena toimintana:  Miten muuttaa syvään juurtuneita rakenteita ja käytänteitä?Melina AarnikoivuTIEDEPOLITIIKKA 3/2020 35LECTIOsin kapeisiin ilmiöihin, kuten oh-jaukseen tai kirjoittamiseen. Tämä ei ole yllättävää, sillä usein tutki-muksen aiheet tulee rajata tarkas-ti, jotta tiettyyn aiheeseen pystyi-si pureutumaan mahdollisimman syventävästi. Sen sijaan yllättävää oli, ettei tohtorikoulutuksen tut-kimukseen ollut juurikaan kehitel-ty laajempia teorioita tai malleja, jotka yrittäisivät selittää tohtori-koulutusta sen eri osista koostuva-na kokonaisuutena. Muutamia tä-mänkaltaisia malleja löytyy (ks. Cumming, 2010; Holdaway, 1996; McAlpine & Norton, 2006; Thor-lakson, 2005), mutta niissäkään ei oteta huomioon tohtorikoulutuk-sen kaikkia ulottuvuuksia, kuten virallisen tohtorikoulutuksen ul-kopuolelle ulottuvaa aikaa ja paik-koja. Lisäksi näissä tutkimuksissa ei ollut käytetty kielentutkimuk-sen käsitteitä tai lähestymistapoja. Vaikka soveltava kielentutkimus on yleensä kiinnostunut nimenomaan kieleen liittyvien yhteiskunnallis-ten ongelmien ratkomisesta, tuli-si meidän laajentaa tutkimusalan fokusta. Kuten emeritusprofessori Bernard Spolskykin on todennut, voimme löytää yhteyksiä kielen ja ympäröivän yhteiskuntamme vä-liltä melkein mihin tahansa kat-somme (Spolsky, 2008). Spolskyn ideaa seuraten, myös kieli ja tohto-rikoulutus ovat yhteydessä toisiinsa monin eri tavoin, kuten tutkimuk-senikin osoitti. Tutkimusotteekseni valikoitui lopulta neksusanalyysi (Scollon & Scollon, 2004), jonka lähtökohtana on nimenomaan yksittäisen tutki-jan halu saada jonkinlaista muu-tosta sellaiseen ilmiöön, jonka kes-kellä hän elää ja jota hän on ehkäpä seurannut huolestuneena jo pi-demmän aikaa. Tämä on varmas-ti yhteistä suurimmalle osalle hu-manistista, yhteiskuntatieteellistä sekä kasvatustieteellistä tutkimus-ta. Neksusanalyysissä se on kuiten-kin sisäänrakennettu osa kolmivai-heista tutkimusprosessia. Mitä neksusanalyysi sitten käy-tännössä tarkoittaa? Koska sen mo-nituiset käsitteet eivät välttämättä ole kaikista yksinkertaisimpia ko-keneemmillekaan kielitieteilijöil-le, olen päättänyt havainnollistaa neksusanalyysiä sellaisen esimer-kin avulla, johon varmasti ainakin täällä salissa paikalla olevat pysty-vät jollakin tavalla samastumaan: Kuvittele, että olet lähdössä mat-kalle – siis joskus kauan sitten, kun matkustelu oli vielä jokseenkin normaalia. Saavut aamulla Hel-sinki–Vantaan lentokentälle. Mitä teet? Mitä siellä näet? Luultavasti teet lähtöselvityksen, tai mikä-li olet tehnyt sen jo verkossa, viet matkalaukun lähtöselvitystiskille ja kävelet turvatarkastuksen läpi tax free -myymälään. Ehkä ostat sieltä salmiakkia tai ruisleipää matkaevääksi tai tuliaisiksi. Myy-mälästä ulosselviytymisen jälkeen suuntaat lähtöporteille. Jos olet tul-lut kentälle ajoissa, saatat vielä pis-täytyä myymälöissä ostoksilla, tai Oak Barrelissa nauttimassa lasin huurteista. Jos sinulla sen sijaan on kiire, saatat ottaa muutaman juok-suaskeleen ehtiäksesi lähtöportille ennen kuin se sulkeutuu. Matkan jälkeen palaat samaan paikkaan, mutta toimit eri tavalla kuin ennen matkaa. Suuntaat ensimmäisek-si matkalaukkuhalliin, odotat saa-puvaa laukkuasi, ja vasta laukun saatuasi kävelet joko vihreää tai punaista tullikaistaa pitkin kentän tuloaulaan. Tiedät, että näin tulee toimia, sillä olet oppinut sen joskus aiemmin. Tai jos olet lentokentäl-lä ensimmäistä kertaa elämässäsi, seuraat miten muut toimivat.Jotta lentokenttä saataisi mah-dollisimman toimivaksi kaikille sen kautta kulkeville matkustajille, on lentokentän suunnittelijoiden otettava huomioon sinun ja mil-joonien muiden ihmisten tarpeet. Kaikki he tulevat jostain, kaikki he ovat menossa jonnekin, ja kaikki he toimivat kentällä hieman eri ta-voin. He puhuvat useita eri kieliä, matkustavat erilaisissa seurueissa, ostavat erilaisia tuotteita tai palve-luita, ja osallistuvat erilaisiin vuo-rovaikutustilanteisiin. Lentokenttä on siis eräänlainen neksus, jossa kaikki nämä ihmiset, heidän taus-tansa, ja erilaiset toiminnot kie-toutuvat yhteen. Mikäli lentoken-tän suunnittelijat eivät ottaisi tätä kaikkea huomioon, seuraisi siitä todennäköisesti väärinymmärryk-siä, kaaosta, eikä kukaan ehtisi len-nolleen ajoissa.Omassa tutkimuksessani en kuitenkaan tutkinut Helsinki-Van-taan lentokenttää ja sen toimivuut-ta, vaan tohtorikoulutusta. Kuten lentokenttämatkustajilla, myös väitöskirjatutkijoilla sekä muilla tohtorikoulutuksen tärkeillä toi-mijoilla on oma taustansa. Meillä jokaisella on omat syymme siihen, miksi aloitamme tohtoriopinnot. Meillä on myös omat, yksilölli-set toiveemme siitä, mitä tohto-rintutkinnolla haluamme saavut-taa. Yksikään tohtoripolku ei ole samanlainen. Toteuttaakseni neksusanalyysin tohtoriopinnoista päätin kerätä ai-neistoa kahdessa eri paikassa, joi-hin minulla oli sisäpiiriläisen omai-nen pääsy. Ensimmäinen näistä oli Euroopan hiukkasfysiikan tut-kimuslaitos CERN, joka sijaitsee Sveitsin ja Ranskan rajalla lähellä Geneveä. Siellä seurasin kahdek-san fyysikon ja insinöörin elä-mää viidentoista kuukauden ajan. Haastattelin heitä, tein kenttä-muistiinpanoja, otin valokuvia, ja osallistuin eri tutkimusryhmien 36 TIEDEPOLITIIKKA 3/2020LECTIOkokouksiin tarkkailijan roolissa. Toisen aineistonpuolikkaani kerä-sin sen sijaan omassa laitoksessani SOLKIssa kielentutkijoita havain-noiden. Koska en asunut Jyväsky-lässä, piti tässä kohtaa käyttää hie-man luovuutta. SOLKI-aineistosta tulikin suureksi osaksi etäetnogra-fia. Osallistuin SOLKIn tilaisuuk-siin etänä ja havainnoin niitä sitä kautta. Täydensin etäaineistoani aineistonkeruun loppupuolella, kun muutin takaisin Jyväskylään kolmeksi kuukaudeksi ja pääsin te-kemään haastatteluja ja havaintoja SOLKIssa paikan päällä. Ainestoa kerätessäni havaitsin, että vaikka fyysikoiden ja insinöö-rien sekä kielentutkijoiden arki koostuu hyvin erilaisista toimin-noista, oli toiminnassa myös pal-jon yhteistä. Teki väitöskirjatutkija tohtoriopintoja sitten millä alalla hyvänsä, kukaan ei voi paeta esi-merkiksi väitöskirjan kirjoittamis-ta. Muita yhteisiä toimintoja olivat tutkimuskirjallisuuden lukeminen, konferensseihin osallistuminen, yhteistyöverkostojen rakentami-nen, erilaisten vaihtoehtojen tark-ka punnitseminen ja useiden vuo-sien aherrus (ks. Barry ym., 2018; Levecque ym., 2017; Woolston, 2017). Tässä vaiheessa jollakulla tilai-suutta seuraavalla tai lektiota lu-kevalla tutkijalla on varmasti he-rännyt kysymys, mitkä sitten olivat tutkimukseni tarkemmat tutki-muskysymykset. Tässä joudun valitettavasti tuottamaan petty-myksen. Neksusanalyysille on ni-mittäin tyypillistä, ettei tutkimus-prosessin aikana luoda välttämättä lainkaan tarkkoja tutkimuskysy-myksiä. Sen sijaan tutkija lähtee kentälle silmät auki, mahdolli-simman avoimin mielin ja ilman ennakkoluuloja. Tämä varmistaa sen, ettei tutkija tee vahvoja olet-tamuksia jo ennen kuin aineistoa on kerätty ja siten jätä jotain tär-keää huomioimatta. Systemaatti-nen ja kattava analyysi syntyy sen sijaan neksusanalyysin teoreetti-sista käsitteistä, joita jo aiemmin lentokenttäesimerkilläkin havain-nollistin. Näiden käsitteiden avul-la tutkija niin sanotusti sukeltaa tutkittavan ilmiön pinnan alle, ja havainnoi, mitä pohjasta on nousemassa pinnalle. Mikäli vesi muuttuu liian sameaksi, voi tutkija piipahtaa välillä pinnalla haukkaa-massa happea, koota ajatuksensa, ja sukeltaa sitten uudestaan.Tämä sukelteluni kuvitteelli-sessa tohtorikoulutuksen meressä johti yhteensä neljään erilliseen osatutkimukseen, jotka kaikki kä-sittelivät tohtorikoulutusta sosiaa-lisen toiminnan ja kielen näkökul-masta. En tässä erittele tutkimuksia ja niiden tuloksia sen tarkemmin, mutta niiden sekä väitöskirjani yhteenvedon perusteella näyttäisi siltä, että kaikista yksinkertaisim-piin ja pienimpiinkin tohtorikou-lutuksen toimintoihin liittyy aina jollain tavalla valta ja valtasuhteet, jotka säätelevät väitöskirjatutkijoi-den elämää niin hyvässä kuin pa-hassa. Kaikista huomionarvoisinta keräämäni aineiston ja tekemäni analyysin perusteella oli kuitenkin se, että päätöksiä erilaisista tohto-rikoulutukseen liittyvistä tilanteis-ta ja laajemmista kokonaisuuksista tekivät yleensä jotkut muut, kuin väitöskirjatutkijat itse.Jatkotutkimusta inspiroidak-seni kehottaisinkin tohtorikoulu-tuksen parissa toimivia henkilöitä arvioimaan kriittisesti, ketkä toh-torikoulutusta koskevia päätöksiä tällä hetkellä Suomessa ja muual-la Euroopassa tekevät. Kenties ne, joilla on omakohtaista kokemus-ta tohtorikoulutuksesta? Ne, joilla on tutkimustietoa tohtorikoulu-tuksesta? Ne, joilla on molempia? Vai tekevätkö päätöksiä ne, joilla ei ole kumpaakaan? Väitän, että mitä useampi toimijoista kuuluu ensimmäiseen kolmeen ryhmään, sitä tehokkaammin tohtorikoulu-tuksen haasteita voitaisiin ratkoa, niin Suomessa kuin muualla. Kuten lektion alussa totesin, neksusanalyysin lähtökohtana on jokin tutkijan omaa elämää kos-keva ilmiö, johon hän haluai-si muutosta. Juuri muutos onkin neksusanalyysin tärkein tehtävä. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut omalta osaltani muut-tamassa tohtorikoulutusta sellai-seen suuntaan, jota pidän oman tutkimukseni ja kokemusteni sekä muiden tekemän ansiokkaan tut-kimuksen perusteella toivottava-na. Jäykkien rakenteiden muutta-minen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä – kuten kuuluisa yliopistoa-nalogiakin toteaa – muutoksen aikaansaaminen on kuin yrittäisi siirtää hautausmaata – apua siellä asuvilta ei tule (analogian histo-riasta, ks. Brankovic, 2020).Siksi olenkin joutunut hyväk-symään sen, ettei tohtorikoulu-tuksen muutos tapahdu yhdes-sä yössä eikä yhden artikkelin tai väitöskirjan avulla. Siksi rohkai-senkin muita tohtorikoulutusta tutkivia kokeilemaan neksusana-lyysin kaltaisia tutkimusotteita, jotka mahdollistavat tutkijan ak-tiivisen roolin tutkimassaan nek-suksessa. Näin voisimme välttää sen, ettemme tutkisi samoja asioita vuodesta ja vuosikymmenestä toi-seen, koskaan löytämättä ratkaisu-ja niihin haasteisiin, joiden keskel-lä elämme.nTIEDEPOLITIIKKA 3/2020 37LECTIOLähteetBarry, K. M., Woods, M., Warnecke, E., Stirling, C., & Martin, A. (2018). Psychological health of doctoral candidates, study-related challen-ges and perceived performance. Higher Education Research & De-velopment, 37(3), 468–483. DOI:10.1080/07294360.2018.1425979Becker, H. S. (2014). What about Mozart? What about murder? rea-soning from cases. The University of Chicago Press.Brankovic, J. (2020). “Changing a university is like moving a gra-veyard”: a history of an analogy. ECHER blog. https://www.echer.org/changing-a-university-is-li-ke-moving-a-graveyard/ Cumming, J. (2010). Doctoral en-terprise: A holistic concepti-on of evolving practices and arrangements. Studies in Hig-her Education, 35(1), 25–39. DOI:10.1080/03075070902825899Holdaway, E. A. (1996). Current is-sues in graduate education. Jour-nal of Higher Education Policy and Management, 18(1), 59–74. DOI:10.1080/1360080960180106Levecque, K., Anseel, F., De Beuc-kelaer, A., Van der Heyden, J., & Gisle, L. (2017). Work organiza-tion and mental health problems in PhD students. Research Policy, 46(4), 868–879. DOI:10.1016/j.respol.2017.02.008McAlpine, L., & Norton, J. (2006). Reframing our approach to docto-ral programs: An integrative fra-mework for action and research. Higher Education Research & Development, 25(1), 3–17. DOI:10.1080/07294360500453012Spolsky, B. (2008). Introduction: What is educational linguistics? Teoksessa B. Spolsky & F. M. Hult (Toim.), The Handbook of Edu-cational Linguistics (pp. 1–24). Blackwell Publishing Ltd.Scollon, R., & Scollon, S. B. K. (2004). Nexus analysis: Discour-se and the emerging internet. Routledge.Thorlakson, L. (2005). Models of doctoral training in European po-litical science. European Political Science, 4(1), 82–94. DOI:10.1057/palgrave.eps.2210010Tieteen tiedotus (2016). Tiedeba-rometri 2016. Tutkimus suoma-laisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. http://www.tieteentiedotus.fi/files/Tiedebarometri_2016.pdfWoolston, C. (2017). Gradua-te survey: A love–hurt relation-ship. Nature, 550(7677), 549–552. DOI:10.1038/nj7677-549a

Tohtorikoulutus sosiaalisena toimintana: Miten muuttaa syvään juurtuneita rakenteita ja käytänteitä?

https://journal.fi/tiedepolitiikka/article/download/97968/58739

Tohtorikoulutus sosiaalisena toimintana: Miten muuttaa syvään juurtuneita rakenteita ja käytänteitä?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi