Junnila, Maijaliisa

Finnish

Journal.fi

KIRJA-ARVIO KIRJA-ARVIO AKKREDITOINTI -PROFESSIOTA VAI ASIAKKAITA VARTEN? Scrivens, Ellie: Accreditation -Protecting the professional or the consumer Mitä akkreditoinnilla tarkoitetaan Terveydenhuollon akkreditointi­ohjelmien katsotaan käynnistyneen 1917, kun USA:n kirurgiyhdistys halusi yhdessä sairaaloiden johtaji­en kanssa luoda standardit (kritee­rit), joilla määritellään lääkärin työn hyvä hoitoympäristö. Tuohon ai­kaan akuuttipotilaita alettiin yhä useammin hoitaa sairaalassa. Käynnistynyttä akkreditointiohjel­maa johtaa nykyisin USA:ssa mo­nopolioikeudella Join! Commission on the Accreditation of Health Care Organisations. Vastaavanlaiset oh­jelmat käynnistyivät 50-luvulla muun muassa Kanadassa ja Australiassa. Englannissa ja Espanjassa käynnis­tettiin akkreditointiohjelma! 80-luvun alkupuolella ja 90 luvulla arviointi­ohjelmia on perustettu hyvin run­saasti eri puolilla maailmaa ja lähes jokaiseen Euroopan maahan. Suo­messa akkreditointiohjelma käyn­nistyi 1993 englantilaisen King's Fund Organisational Audi! and Ac­creditation -ohjelman pohjalta aluk­si nimellä Sairaala-auditointi ja myöhemmin ohjelman laajetessa nimellä Sosiaali- ja terveydenhuol­lon auditointi ja laaduntunnustus. Ellie Scrivensin Akkreditointi -kirja on hyvin ajankohtainen Suomessa, koska erilaiset ulkoisen arvioinnin menettelyt ovet yleistymässä myös terveydenhuollossa. Akkreditointi -nimen alla tehdään terveydenhuol­lossa paljon erilaisia arviointiin liit­tyviä asioita. Tästä johtuu, että ak­kreditointi -sanan »oikeasta» käy­töstä on viime vuosina taitettu peis­tä sekä kansainvälisessä keskuste­lussa että Suomessa. Akkreditointi tarkoittaa ensinnäkin vaatimusten (asetettujen standardien ja kriteeri­en) mukaisuutta, jolloin kyseessä on terveydenhuollon akkreditointi (Health Care Accreditation), eli Suo­messa käytössä oleva Sosiaali- ja terveydenhuollon auditointi- ja laa-duntunnustusmenettely, jonka taus­toja ja historiaa tässä kirjassa valo­tetaan. Toiseksi akkreditoinnilla tar­koitetaan pätevyyden toteamista, jolloin arvioinnin kohteena on esi­merkiksi laboratorio, ammatinhar­joittaja tai sertifioiva elin. Tätä ko­konaan erilaisista perusteista lähte­vää arviointimenettelyä ei kirjassa käsitellä. Ellie Scrivens määrittelee kirjas­saan akkreditoinnin »ulkoisen arvi­oinnin järjestelmäksi, jossa määri­tellään toimiiko organisaatio asetet­tujen standardien mukaisesti». Hä­nen mukaansa akkreditoinnin filoso­fia perustuu olettamaan, että »hy­vän terveydenhuollon organisaation tulee täyttää tietyt piirteet ja niistä tärkeimmät ovat potilaiden ja hen­kilökunnan suojelu». Akkreditointia varten tarvitaan kriteerit, joiden avulla henkilöstö ja ulkoiset arvioi­jat voivat arvioida onko toiminta asetettujen vaatimusten (kriteerien) mukaista. Akkreditointi on keino osoittaa sekä rahoittajalle että poti­laille, että terveydenhuollon organi­saatio toimii hyväksyttyjen, sujuvaa toimintaa, hyviä hoitokäytäntöjä ja riskien minimointia heijastavien standardien mukaisesti. Kirjan ja sen tekijän taustaa Kirjan kirjoittaja, Ellie Scrivens toimii terveyspolitiikan professorina Keelen yliopistossa Englannissa. Aikaisemmin hän on johtanut terve­ydenhuollon kehittämisyksikköä Bathin yliopistossa, opettanut Lon­don Business Schoolissa ja toimi­nut yksityisenä terveydenhuollon hallinnon konsulttina. Ellie Scrivens on myös toiminut aktiivisena asian­tuntijana EU:n rahoittamassa Ex­PeRT (External Peer Reveue Technics)-projektissa, jonka tehtä­vänä oli kartoittaa Euroopan terve­ydenhuollossa käytössä olevat ul­koisen arvioinnin menettelyt. Ki�an aineisto perustuu Englan­nin terveysministeriön 1990-luvun alussa teettämään tutkimukseen, joka toteutettiin Keelen ja Bathin yliopistoissa. Tutkimuksen tavoittee­na oli selvittää akkreditoinnin mer­kitys Englannin terveydenhuollossa. Tutkimuksessa kartoitettiin akkredi­toinnin sisältö ja levinneisyys Eng­lannissa ja muualla sekä sen mer-275 kitys laadunvarmistajana. Tutkimuk­sessa haastateltiin suuri joukko akkreditointimenetelmää eri tavoin hyödyntäneitä asiantuntijoita Eng­lannista, USA:sta, Kanadasta ja Australiasta. Kirja on merkityksellinen Suo­messa, koska se käsittelee seikka­peräisesti englantilaisen King's Fund akkreditointiohjelman rakenta­misen ja sisällön. Suomessa laajasti käytetty Sosiaali- ja terveydenhuol­lon auditointi- ja akkreditointimenet­tely on alun perin käynnistynyt King's Fund menettelyn pohjalta. Kirjan tavoite ja sen sisällöstä Kirjan tavoitteena on antaa kat­tava kuva mitä asioita akkreditoin­nissa arvioidaan ja miten akkredi­tointiohjelma! tukevat terveyden­huollon organisaatioita saavutta­maan asettamansa hyvän hoidon tavoitteet. Kirja ottaa kantaa myös akkreditoinnin terveyspoliittiseen merkitykseen ja nostaa lopussa esille kehittämissuosituksia, joilla järjestelmää voitaisiin kehittää. Kirjan alussa Scrivens perustelee akkreditoinnin terveyspoliittista tar­peellisuutta ja valottaa historiatieto­jen avulla miksi terveydenhuollon akkreditointimenettely on syntynyt ja millaisia eri maiden akkreditointi­ohjelmat ovat. Akkreditointiohjelmia käsitellään Englannin ja niin sanot­tujen vanhojen akkreditointimaiden, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Austra­lian kannalta. Myös akkreditointi-sanan ongel­mallisuus englannin kielessä tuo­daan esille ja samalla puututaan englannin kielen moninaisuuteen ja epäselvyyteen. Tekijä käsittelee ly­hyesti määritellen termit joihin ak­kreditointi sekoitetaan, mutta jättää asian tavallaan kesken, koska ak­kreditoinnin myöhemmin käyttöön tullut merkitys (pätevyyden toteami­nen) jää käsittelemättä. Kirja onkin otettava vain terveydenhuollon or­ganisaatioiden akkreditointimenetel­mien esittelynä. Kirjan ensimmäisessä osassa raportoidaan laajasti Englannin eri akkreditointiohjelmia ja tutkimuk­sessa haastateltujen englantilaisten tuottajien, rahoittajien ja kuluttajien näkemyksiä ja kokemuksia akkredi­toinnista. Koska akkreditointi on 276 voimakkaasti sidoksissa kunkin maan terveydenhuollon järjestämis­tapaan, edellyttää erityisesti tämän osan ymmärtäminen lukijalta Eng­lannin terveydenhuollon tuntemus­ta. Kirjan toisessa osassa valotetaan asioita, joita tulee ottaa huomioon, kun akkreditointijärjestelmää perus­tetaan Ja kehitetään. Akkreditointi­järjestelmään oleellisesti kuuluvia kriteerejä käsitellään vertailemalla Yhdysvaltojen, Kanadan ja Austra­lian sekä Englannin akkreditointioh­jelmien kriteerejä ja niiden kehittä­mistapaa toisiinsa. Tärkeinä asioina nostetaan esil­le kriteerien luonteen määrittely Donabedianin rakenne-prosessi­tulos - kehikossa ja millä tavalla kriteerit aluksi ovat olleet rakenne ja prosessi kriteerejä ja miten tulos­kriteerejä on lähdetty kehittämään. Tämä osa kirjasta antaa hyödyllisiä ajatuksia arviointikriteerien laatijoil­le. Mielenkiintoisia ovat myös poh­dinnat arviointiraporttien julkisuu­desta. Kirjan kolmannessa osassa käsi­tellään akkreditoinnin terveyspoliit· tista merkitystä terveydenhuollon palvelujen tuottajan, rahoittajan, kuluttajan ja poliitikon näkökulmas­ta. Luvussa käsitellään arviointime­netelmän ja kriteerien kehittämistä, arviointia ja standardointia sekä tuodaan painokkaasti esille akkre­ditoinnin yhteys terveyspalvelujen rahoittamistapaan. Lopuksi käsitel­lään vielä kirjallisuudessa esiin noussutta akkreditointia koskevaa kritiikkiä ja akkreditoinnin tulevai­suutta. Tekijä nostaa esille miten vanho­jen akkreditointimaiden kriteerit ovat alun perin varmistaneet terveyden­huollon henkilöstön etuja ja miten niitä on kehitetty asiakaskeskeisem­miksi. Oletuksena on että asiakas­keskeisyyttä heijastavat kriteerit muuttavat palvelua asiakaskeskei­semmäksi. Lopussa vastataan myös kirjan nimessä esitettyyn ky­symykseen tehdäänkö akkreditoin­teja professiota vai asiakkaita var­ten. Kirjan mukaan akkreditointipro­sessi täydennettynä kliinisen hoidon prosessi- ja tulosmittareilla antaa organisaatiosta riittävän avoimen ja luotettavan kuvan sekä kuluttajille että päättäjille. Kirja päättyy kuiten­kin näkemykseen, että ehkä terve­ydenhuollossa kannattaisi kantaa vähemmän huolta palvelujen laa­dusta ja keskittyä siihen että henki­lökunnalla on oikea asenne potilai­siin ja potilaiden hoitamiseen. Kirjan kolmas osa vaikuttaa irral-liselta, eikä toimi edellisten osien jatkeena. Siinä pohdiskellaan akkre­ditointia mallintamalla sitä politiikan teorian kontekstissa. Samalla pala­taan uudelleen aikaisemmin läpi käytyihin asioihin. Kirjan tavoittee­na olleet kehittämissuositukset ja tulevaisuuden tarkastelu jäävät vai­suiksi. Hieman yllättäen nostetaan esille prosessi- ja tulosmittareiden tarpeellisuus, vaikka asia ei erityi­semmin nouse esille muualla kirjas­sa. Kirjan merkityksestä Kirjassa on kuvattu terveyden­huollon akkreditointimenetelmää monipuolisesti ja tutkimukselliseen tietoon nojautuen. Kirjan ehdoton anti on, että sitä varten on suoritet­tu runsaasti haastatteluja ja niitä raportoidaan sekä mielenkiintoisesti että monipuolisesti. Myös teoreetti­nen puoli on kirjassa esitetty selke­ästi. Kirja on helppolukuinen, siinä on käytetty paljon väliotsikoita ja se sisältää hakusanaluettelon. Nämä kaikki helpottavat tiedon etsintää myös silloin, kun lukija ei välttämät­tä halua lukea koko kirjaa. Nämä myös auttavat lukijaa, koska sa­maan asiaan palataan kirjassa use­aan kertaan eri yhteyksissä. Kirja on kirjoitettu ennen kaikkea Englannin tarpeita varten ja muiden maiden kokemuksia on kartoitettu, jotta saataisiin vertailupohjaa oman toiminnan arviointiin. Käsittelytapa antaa myös suomalaiselle lukijalle hyvän mahdollisuuden vertailla eri maiden akkreditoinliohjelmien sisäl­töjä, organisoimistapoja ja peruste­luja eri valinnoille. Kirja on sellaisenaan arvokas terveydenhuollon organisaatioiden akkreditointimenetelmien esittely. Sen merkittävyyttä lisää, että ai­heesta on toistaiseksi kirjoitettu erit­täin vähän. Scrivensin tavoitteena oli valottaa akkreditoinnin esiintymistä eri mais­sa, mutta kirjassa käsitellään vain niin sanottujen vanhojen akkredi­tointimaiden käytäntöjä. Koska kir­jan taustalla oleva tutkimus on teh­ty 90-luvun alussa, jää akkreditoin­nin nykyinen levinneisyys kokonaan käsittelemättä. Terveydenhuollon akkreditointi­kentän nopeaa kehitystä viime vuo­sina kuvaa hyvin se, että kirjan jul­kaisuajankohtana 1995 se antoi vie­lä melko kattavan kuvan akkredi­toinlitoiminnasta. Nyt kun menetel­mää käytetään kaikkialla maailmas-HALLINNON TUTKIMUS 3 • 1999 sa ja useimmissa Euroopan mais­sa, sitä voi pitää lähinnä merkittä­vänä osaesityksenä englanninkielis­ten maiden akkreditointitoiminnas­ta. Kirjaan voikin pitää eräänlaise­na historiakirjana kaikkein vanhim­masta terveydenhuollon ulkoisesta arviointimenetelmästä. Alussa esiin nostetun akkreditoin­titermin puutteellisen käsittelyn li­säksi kirjan ilmeinen heikkous on, ettei siinä ole lainkaan kerrottu muista terveydenhuollon organisaa­tioiden käytössä olevista ulkoisen arvioinnin menetelmistä, kuten ISO 9000 arvioinnissa. Pohdittavaksi jää perustuvatko terveydenhuollon laadunhallinnan ajatukset juuri kirjassa esitetyille, jo vuosisadan alussa esiin nostetuille perusteille, vai onko niillä mitään tekemistä nykyisin niin keskeisesti tärkeinä pidettyjen laadunhallinnan vaatimusten kanssa. Maijaliisa Junnila SUURI LAMA Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu Kiander, Jaakko & Vartia, Pentti: Suuri Lama. Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu (s.404). Julkaisija: Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, ETLA. Kustantaja: Taloustieto Oy, Helsinki 1998. Dosentti Jaakko Kianderin ja toi­mitusjohtaja Pentti Vartian kirjoitta­ma kirja: "Suuri Lama, Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu" käsittelee kautta alueen keskustelua aiheesta: Suomi talous­kriisissä. Kirjoittajat pohtivat kysy­myksiä, jotka edelleen askarruttavat monia päättäjiä ja talouselämän tutkijoita. Miksi talous ylikuumeni 1980- ja 1990-luvuilla? Veikö Neu­vostotalouden romahtaminen Suo­men lamaan? Mitä voimme oppia 1990-luvun suuresta lamasta? Suomi ajautui 1990-luvun alku­vuosina lamaan, joka oli syvempi kuin muissa läntisissä teollisuus­maissa toisen maailmansodan jäl­keen. Laman vaikutukset kosketti­vat monia kansankerroksia toisin sanoen laman vaikutuksilta eivät välttyneet ns. hyväosaisetkaan. Laman alkulähteet sijoittuvat 1990-luvun alkuun, jolloin alkoi kysynnän heikkeneminen läntisissä teollisuus-

AKKREDITOINTI - PROFESSIOTA VAI ASIAKKAITA VARTEN? : Scrivens, Ellie: Accreditation - Protecting the professional or the consumer

https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/download/101876/59306

AKKREDITOINTI - PROFESSIOTA VAI ASIAKKAITA VARTEN? : Scrivens, Ellie: Accreditation - Protecting the professional or the consumer

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi