Valtonen, Timo

Finnish

Journal.fi

72Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 1/2009 (7. vsk.)KNOWLEDGE MANAGEMENT -TUTKIMUSKENTÄN MÄÄRITTELYÄAntti Lönnqvist, Kirsimarja Blomqvist,  Mika Hannula, Aino Kianto, Hannu Kärkkäinen,  Marjatta Maula & Pirjo Ståhle (toim.)  Tietojohtaminen tutkimusalueena.  Tampere, Pilot-kustannus 2007. 141 s.Nykyisen tietotulvan aikana tiedon johtaminen ja sen hallinta on noussut arvoonsa niin yritysmaa-ilmassa, julkishallinnossa kuin yksityiselämänkin piirissä. Tietojohtaminen tutkimusalueena -teok-sessa luodaan katsaus tietojohtamisen (know-ledge management) tut-kimuskenttään suomalai-sessa kontekstissa. Kirja perustuu Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistyöhön.Erityisen haasteelliseksi teok-sessa nousee uuden tutkimusalu-een käsitteiden määrittely. Tämä on tärkeää, jotta asianomaiset ymmärtäisivät puhuvansa samas-ta asiasta. Käsitteiden lopullinen merkitys jää lukijalle tosin osittain epäselväksi, koska kirjoittajat käyttävät esimerkiksi englannin-kielisiä ja suomenkielisiä termejä toisistaan poiketen. Knowledge management -termin voi nimittäin käsittää teoksen alkulehdillä kir-joittavan Antti Lönnqvistin mukaan eräänlaisena tietojohtamisen kään-nössynonyyminä ja kattokäsitteenä tai esimerkiksi vain tietoteknisenä informaation hallintana. Teoksessa todetaankin yleisesti, ettei yksimie-lisyyttä määrittelyistä välttämättä tarvitsekaan löytyä, mutta tutki-musalueen kehittymiselle käsitteis-tä käytävä keskustelu on hyväksi.Julkishallinnon organisaation tietojohtamisesta kirjoittava Harri Jalonen määrittää tietojohtamisen tietämyksen hallinnaksi (know-ledge management). Tietämyksen hallinta on vaihtoehtojen ja ideoi-den tuottamista sekä organisaation kehittämistä ja uudistamista. Tie-donhallinnalla (information mana-gement) taas tarkoitetaan tiedon tehokasta levittämistä ja hyödyn-tämistä organisaation ongelman-ratkaisussa ja päätöksenteossa. Myöskään teoksen loppusanat kirjoittaneen Lönnqvistin mukaan knowledge management ei ole yhtä kuin tietojohtaminen vaan termi viittaa käytännössä tietämyk-sen hallintaan.Tietojohtamista tuotantotalou-den näkökulmasta tarkastelevan Hannele Lampelan mukaan tie-tojohtamisen termistö vaihtelee nykyään vielä paljon kyseisen näkökulman mukaan. Tietojohta-misesta puhutaan englanninkie-lisillä termeillä kuten knowledge management, intellectual capital management tai information ma-nagement. Lampelan käyttämässä määrittelyssä tietojohtaminen ”käsittää sekä organisaation sisällä olevan tiedon että sen ulkopuolella saatavilla olevan tiedon”.Knowledge ja information -sa-nojen ero selittyy ehkä parhaiten yhteiskunta-sanan kautta: Jalonen mainitsee muun muassa Manuel Castellsin käyttämän tietoyh-teiskunta -käsitteen (knowledge society) painottavan tiedon ja osaamisen merkitystä yksilöiden, organisaatioiden ja kansakuntien tuottavuudelle ja kilpailukyvylle, kun taas informaatioyhteiskunnan (information society) käsitteellä viitataan informaation ja proses-soinnin teknologiaan. Silloin ”tie-toyhteiskunta ymmärretään luon-nolliseksi jatkoksi jälkiteolliselle yhteiskunnalle, jossa palvelusekto-rin kasvua seuraa informaatiosek-torin kasvu”. Kiteytetysti ilmaisten informaatio on tietoa, jolla on merkityssisältö, käyttöyhteys ja uutuusarvo. Tiedoksi informaatio muuttuu siinä vaiheessa, kun vas-taanottaja tulkitsee informaatiota.Harri Jalonen tarjoaa mielenkiintoisen ja tärke-än sivupolun tiedonhallin-taan kirjoittaessaan hil-jaisen tiedon (tacit infor-mation) tallentamisesta ja jakamisesta organisaation sisällä: ”Usein kriittisin ja olennaisin tieto on si-säänrakennettuna toimin-taprosesseihin ja ilmenee yksilöiden osaamisena”. Käsittääkseni yhtenä rat-kaisuna hiljaisen tiedon näkyväksi tekemiseen on tämän tiedon hallittu ja systemaattinen keruu tiettyyn tarkoituksen-mukaiseen tietojärjestelmään. Hiljaisen tiedon tuottajana ovat nimenomaan organisaation sisällä toimivat yksilöt, joiden hallusta ”piilevää” ja luovaa sekä hajanaista tietoa kerätään.Organisaatioon sisäänraken-netun hiljaisen tiedon johtaminen ja sen hallinta sekä näkyväksi te-keminen on ehkä tiedonhallinnan muodoista haasteellisinta. Hiljaisen tiedon hallinta liittyy tietojohtami-sen luonteen määrittelyyn, jossa korostetaan organisaation luovuut-ta ja eriarvoisuutta. Luonteeltaan juuri hiljaiseen tietoon sisältyy ehkä suurin luovuuden aspekti.Uuden tutkimusalueen historias-ta kirjassa todetaan, että Suomessa tiedon johtamista on tutkittu 1980-luvun lopulta lähtien, mutta vasta kymmenisen vuoden ajan osana kansainvälistä kehitystä. Yliopistota-son koulutus aloitettiin Tampereen teknillisessä yliopistossa vuonna 1999, mutta omaksi opetusalakseen se kehittyi varsinaisesti vasta 2000-luvun puolella. Aki Jääskeläisen mu-kaan jonkinlainen konsensus vallit-see siitä, ettei tietojohtamisesta ole vielä tarpeen puhua omana tieteen-alanaan. Lisäksi Jääskeläinen esittää, että tietojohtamisen tutkimusta ei tulisi rajata vain yhteen kapeaan aihealueeseen. Jääskeläisen mielestä tietojohtaminen voi nykyisellään tuoda paljon lisäarvoa useiden eri alojen tutkimukseen.kirjasto73Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 1/2009 (7. vsk.)Opinnäytetöiden näkökulmasta kirjoittavat Lassi Köppä ja Vilma Vuori toteavat, että myös tieto-johtamisesta tehdyt väitöskirjat perustuvat useampaan kuin yhteen teoreettiseen viitekehykseen ja että ”tietojohtamisen tutkimusalu-eelle on tyypillistä monitieteiset tutkimuskysymykset ja -ongelmat”. Sama näkemys kattaa myös tutki-musprojekteista kirjoittavien Miia Kososen ja Paavo Ritalan osuuden, jossa todetaan tietojohtamisen kentän olevan laaja ja sisältävän sekä yhteneväisyyksiä että ero-avaisuuksia tutkimuslaitoksesta ja projektista riippuen.Teoreettisia näkökulmia asi-aan on siten monia ja ne myös sallitaan uudella monialaisella tutkimusalueella. Jääskeläinen mainitsee kolme keskeistä tie-tojohtamisen näkökulmaa, jotka ovat peräisin tietojohtamisen professorilta Aino Kiannolta: 1) informaationhallinta (informati-on management), 2) sosiaalinen vuorovaikutus (knowledge mana-gement) ja 3) tietopääoma (ainee-ton pääoma, intellectual capital).Tietojohtaminen tutkimusalu-eena -teos on selkeästi esitetty kokonaisuus. Se on myös virkis-tävän itsekriittisesti kirjoitettu. Tietojohtamista ei yritetäkään nostaa vielä tässä vaiheessa omaksi tieteenalakseen vaan sen tode-taan olevan linkittynyt moneen eri tieteenalaan ja sitä voidaan tarkastella hyvin monesta eri teo-reettisesta sekä käytännöllisestä näkökulmasta. Tästä todisteena kirjassa on kattavasti tarkasteltu teokseen valittujen Lappeenrannan ja Tampereen teknillisten yliopis-tojen opetuksen, tutkimuksen ja opinnäytetöiden kautta tietojoh-tamisen tutkimusaluetta. Teoksen lopuksi Lönnqvist esittää vielä kokoavasti, että tietojohtaminen on käsitteenäkin niin nuori, että menee vielä aikaa, ennen kuin sen voidaan katsoa lopullisesti vakiin-nuttaneen asemansa.Teokseen sisältyvää analyysia ja pohdiskelua eri aihealueiden suhteen olisi ollut mielekästä ja toivottavaa viedä pitemmälle-kin. Pienenä miinuksena pidän myös teoksen paikoittaista lu-ettelonomaisuutta. Toisaalta jo alkusanoissa kirjan toimittajat toteavat selvitysten tekoon liit-tyneen tiettyjä käytännön rajoi-tuksia, kuten resurssirajoituksia ja aineiston saatavuuteen liittyviä asioita. Edellä sanotusta huoli-matta, voin omasta puolestani suositella tätä huolellisesti toi-mitettua ja erittäin ajankohtaista teosta johdantona tietojohtami-sen tutkimuskenttään.Timo Valtonenkirjasto

Knowledge management -tutkimuskentän määrittelyä

https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/download/87493/46386

Knowledge management -tutkimuskentän määrittelyä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi