Nyfors, Hanna

Räsänen, Marjo

Finnish

Journal.fi

KIRJA-ARVIOT 	 217 esittelevät osuvasti mitä kaikkea voikaan sisältyä amerikkalaisille niin tunnettuihin termeihin aurinko-vyöhyke (sun belt)ja ruostevyöhykе  (rust, frost belt). Tarkastelu auttaa myös ymmärtämään miksi mo-net Yhdysvaltojen johtavista poliitikoista ovat Etelä-valtioista. Husson ja Pyyhtiän mukaan kehitys on kulkemassa kohti mosaiikkimaista teollista alue-rakennetta. Kirjan neljännessä osassa pohditaan kolmea еrityiskysymystä. Näistä ensimmäinen on Arvo Peltosen artikkeli kaupungin merkityksestä ame-rikkalaisessa elämänmuodossa. Mika Tammilehto käy läpi koulutusta ja hyvinvointia. Ilkka K. Lakanie-mi tarkastelee Yhdysvaltoja globaalina toimijana. Vaikka Yhdysvallat on asiantunteva läpileikkaus amerikkalaiseen yhteiskuntaan, se ansaitsee myös kritiikkiä. Kirja korostaa tarjoavansa näkökulmia jälkiteolliseen yhteiskuntaan, jota me Suomessa kutsumme tietoyhteiskunnaksi. Yhdysvaltojen lä-hitulevaisuuden ennakointi jää kuitenkin kirjassa liian vähälle huomiolle. Tämä näkyy mm. siirtolai-suuden ja mustien ongelman käsittelyssä. Edelli-sestä olisi kaivattu analyysia eri ryhmien välisten suhteiden kehityksestä. Jälkimmäisestä odotettai-siin selitystä roturistiriitojen kuihtumisesta ja väit-teistä mustien sulautumisesta amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Kolmas puute kirjassa on se, että rikollisuus ja sen kehitys on jäänyt analysoimatta. Onko esimer-kiksi jo suhteellisen pitkään jatkunut rikollisuuden väheneminen Yhdysvalloissa pysyvä vai tilapäinen ilmiö? Neljänneksi asioista perillä oleva lukija saat-taisi odottaa katsausta ja selitystä Yhdysvaltain jo lähes kymmenen vuotta jatkuneeseen taloudelli-seen nousukauteen, joka hämmentää muuta maa-ilmaa. Viidenneksi jäimme kaipaamaan pohdintaa Yhdysvaltain sotilaallisesta roolista maailmassa. On tietenkin totta, että yhteen kirjaan ei voi ottaa kaikkia mahdollisia asioita, vaan toimittajien on teh-tävä valintoja. Toivomme, että Raento ja Lakaniemi ottaisivat tehtäväkseen vielä toisen kirjan kokoa-misen Yhdysvalloista teemoista, jotka nyt eivät mahtuneet kirjaan ja sen huolellisesti harkittuun rakenteeseen. Itse asiassa Yhdysvaltain yleisen merkityksen vuoksi Amerikan tutkimiseen tulisi kiin-nittää tehtyä huomattavasti enemmän henkisiä ja aineellisia resursseja. Lopuksi vielä yksi kriittinen huomio. Artikkelissaan Globalisaatio ja Yhdysvallat vuosituhannen vaih-teessa Ilkka K. Lakaniemi kirjoittaa, että Yhdysval-lat suhtautuu myönteisesti globalisaatioon. The Economist lehden viime vuonna Yhdysvalloissa ja monissa muissa teollisuusmaissa tekemän mieli- pidetutkimuksen mukaan amerikkalaisten enem-mistö vastustaa vapaata kauppaa ja kansallisten rajojen madaltamista ulkomaisten tuotteiden tulolle Yhdysvaltain markkinoille. Kummassakin valta-puolueessa on voimakkaita globalisaatiota vastus-tavia ryhmiä. Yhdysvaltain kuihtunut ay-liike suh-tautuu erityisen kielteisesti globalisaatioon. Muis-tettakoon kuitenkin, että toisen maailmansodan jäl-keen Yhdysvallat on kantanut päävastuun maail-man mielipiteen muuttamisesta suosiollisemmaksi vapaalle kaupalle. Yhdysvallat on miellyttävä lukukokemus, teksti on sujuvaa ja kirjoittajat tuntevat asiansa. Asian-tuntemus on kirjan valtti, vaikka se saattaa tuntua ajoittain värittömältä ja persoonattomalta. Kirja on hyvä alku lukijalle, jonka tuntemus maasta on pää-sääntöisesti peräisin viihdeteollisuudesta. Kirja päivittää maata tuntevan tiedot ajan tasalle. Joh-dantona amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuu-riin kirja sopii myös yliopistolliseksi kurssikirjaksi. Risto Hańsalo & Seppo Hölttä Empiirinen sosiaalitutkimus, filosofia ja metodologia Toivonen Timo, WSOY 1999, 447 s. Tutkijan tulee laajasti perehtyä erilaisiin tutkimus-menetelmiin tutkimuksen tekemisen ohdakkeisel-la polulla. Metodikirjoja on saatavissa runsaasti jos-kin enimmäkseen vieraskielisinä. Тutkimusmenetelmiä on esitelty aikaisemmin pääosin joko filosofisista tai empiirisistä lähtökoh-dista käsin, suomenkieliset yhteiskuntatieteelliset metodikirjat edustavat näkökulmaltaan jompaa-kumpaa, kuten Timo Toivonen kirjansa alkulehdillä toteaa. Nyt ilmestynyt (1999) Empiirinen sosiaali-tutkimus, filosofia ja metodologia on kattava teos alan oppaaksi. Kirjassa on yhdistetty tieteen-filosofinen ajattelu metodolоgiseеn pohdintaan mie-lestämme siten, että teos muodostaa laajan ja pe-rusteellisen kokonaisuuden yhteiskuntatieteellisen empiirisen tutkimuksen tekemisen tarpeisiin. Käy-tännönläheiset esimerkit auttavat ymmärtämään vaikeita analysointimenetelmiä. Lukijoiden olete-taan tuntevan ennestään ainakin tärkeimmät tilas-tolliset menetelmät, jonka vuoksi teos ei palvele kuitenkaan aloittelevaa tutkijaa ensimmäisenä 218 metodioppaana. Kirja koostuu kahdeksasta luvusta. Luku yksi käsittelee kausaalisuutta filosofisena ongelmana ja luvussa kaksi nostetaan esiin empiirisen kausaa/i­tutkimuksen yleisiä kysymyksiä. Luku kolme käsit­telee kvalitatiivista analyysiä ja luvut IV - VII kvan­titatiivisen analyysin eri mahdollisuuksia. Luvussa VIII tekijä toteaa lainaten John Madgea teoksesta The Origins of Scientific Sosiology (1963): 'Kypsällä tieteellä on sofistikoidut ja syste­maattiset aineistonkeruumuotonsa, soveliaat ana­lyyttiset työkalunsa ja tarkoituksenmukainen käsit­teistönsä. Kaikki nämä instrumentit ovat nyt sosio­logiassa jossain määrin käytettävissä". (Madge, 1963, 1). Kirjoittaja toteaa, että valitettavasti tämä optimistinen näkemys ei toteutunut tämän teoksen kohdalla. Hän nostaa esiin käytännön ohjeita tutki­muksen tekemiseen todeten, että tärkeintä tutki­muksen tekemiselle on ihminen itse. Kirjan tarkoi­tuksena on selvittää, että jaot kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen tutkimukseen saattavat olla har­haanjohtavia. Kvantitatiivinen työ ei missään tapa­uksessa ole konemaista laskentatyötä vaan kvanti­tatiivisten metodien käyttö vaatii yhtä paljon mieli­kuvitusta ja joustavuutta kuin kvalitatiivisten meto­dien käyttökin. Tutkijalta vaaditaan luovuutta, ky­kyä löytää jatkuvasti uusia ongelmia ja tunneälyä. Toivonen laajentaa tunneälyn käsitteen koskemaan poliittista vainua, jotta tutkija vaistoaisi kansalais­ten ajatukset yhteiskunnallisista kysymyksistä. T ut­kijan täytyy osata rajata aiheensa ja näkökulmansa eikä hän saa liikkua yhtä aikaa monien aiheiden parissa. Ahkeruus on välttämätön ehto hyvälle tut­kijalle. Ahkeruuden avulla kukin tutkija voi paran­taa luontaisia taipumuksia. Kirjan lopussa oleva kirjallisuusluettelo on vaikuttava ja laaja (27 sivua). Kirjoittajan ajatuksena on se, että lukija voi tarkas­tella kirjan lukuja itsenäisinä kokonaisuuksina, jol­loin se toimii tutkijan käsikirjana. Luku I käsittelee kausaalisuutta filosofisena on­gelmana kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin kirjoittaja puhuu kausaalisuhteiden ontologisesta puolesta pohtien kausaalisen suhteen luonnetta. Toiseksi esitetään käytännöllinen näkökulma, jos­sa pyritään paljastamaan kausaalisuhteiden me­kanismit Kolmas näkökulma valottaa kausaalisuh­teiden etsimistä kaikessa empiirisessä tutkimukses­sa. Tässä filosofisessa luvussa tarkastellaan kausaalisuutta Aristoteleen ja Galilein ajatuksiin pohjaten. Lisäksi käydään läpi erilaisia selittämisen tapoja. Toivosen tapa kirjoittaa on käytännön­läheistä. Lukeminen auttoi meitä syventämään ai­empaa tietämystämme kausaalisuudesta. HALLINNON TUTKIMUS 2 • 2000 Luku 11 alkaa kovariaation tulkintamahdolli­suuksista, jonka käsittely olisi voinut olla syventä­vämpi. Tässä lukijoilla on puutteita taustatiedoissa. Niin ikään tilastolliset tunnusluvut on esitetty mel­ko ohuesti. Sen sijaan kausaalisuhteen empiirisen tutkimisen ehtoja samoin kuin kvalitatiivisen ja kvan­titatiivisen tutkimuksen yhtäläisyyksiä ja eroja on käsitelty mielestämme kattavasti. Vaikutelma saat­taa tietysti syntyä siitä, että kirjoittajien tähänasti­set yliopistossa hankitut metodiopinnot ovat onnis­tuneet luomaan melko hyvän pohjan näiden asioi­den ymmärtämiselle. Luvussa 111 kirjoittaja viittaa lyhyesti kvalitatiivisen aineiston keruu- ja analyysitapaan. Hän toteaa, että kvalitatiivisista analyyseista löytyy suomalaista kir­jallisuutta, jonka vuoksi hän keskittyy tässä teok­sessa tietokoneavusteisiin laadullisten analyysien esittelyyn, joiden kautta kvantitatiivisen ja kvali­tatiivisen sisällön analyysin välinen raja on hämär­tymässä. Suomessa on käytössä formaaleista kvalitatiivisista aineiston analyysiin tarkoitetuista ohjelmista esimerkiksi ATLAS/ti-ohjelma, joka so­pii käsitteellisten verkostojen käsittelyyn. Kirjoittaja nostaa esille ehkä kehittyneemmän tyypin em. oh­jelmasta NUD*IST- indeksiperustaisen ohjelman, jota hän esittelee demoversion avulla. NUD*IST:ssä on kolme vaihetta: dokumentointi, indeksointi ja analysointi tai tekstinhaku. Tietokonepohjaiset analysointitavat antavat mahdollisuuden tarkastella kvalitatiivista aineistoa objektiivisesti. Itse emme ole tutustuneet lainkaan aineistojen analysointeihin tarkoitettuihin tietokoneohjelmiin. Kirjoittaja tuo ko­konaan uutta tietoa meille näistä ohjelmista, jonka vuoksi olisimme kaivanneet laajempaa käsittelyä asiasta. Kvantitatiiviset analyysit saavat kirjassa ison osan (220 sivua). Koko kvantitatiivinen analyysi on esi­tetty siten, että lukija ymmärtää tekstin perusteella millaisia erilaisia analyysimahdollisuuksia aineiston käsittelyyn on. Kirjoittaja jaottelee kvantitatiivisen analyysin a) luokiteltujen muuttujien, b) riippumat­tomat muuttujat luokiteltuja, c) jatkuvat muuttujat sekä d) kausaalianalyysi korrelaation ja regression avulla. Saimme laajan käsityksen em. analyyseistä ja ymmärsimme, miten nämä analyysit suoritetaan. Lukijan täytyy kuitenkin olla perehtynyt kvantita­tiivisiin analyyseihin niin, että on sisäistänyt kvanti­tatiivisen analyysin peruskäsitteet. Kirjan lopussa on aakkosellinen asiahakemisto, jonka avulla tutkija löytää helposti häntä kiinnosta­van asiayhteyden. Asia hakemisto on laaja ja pikku­tarkka. Pyrimme selvittämään asiahakemiston avul­la itsellemme muutamia vieraita käsitteitä. Täytyy KIRJA-ARVIOT kuitenkin todeta, että osin asian sisältö ja selitys on esitetty niukasti. Esimerkkinä de Morganin laki boolelaisessa analyysissä, joka ei ymmärryksel­lemme auennut. Toisaalta tekijä osoittaa tekstissä suoraan kirjallisuusviitteitä, joista voi hankkia lisä­selvitystä tulkintaongelmiin. Toisena esimerkkinä asiahakemiston käytöstä voisi mainita jo lukiossa opetetut, tutkijoille yleisesti tunnetut käsitteet deduktiivinen ja induktiivinen. Käsitteet ovat ymmär­rettävästi selitetty, mutta kirja ei kuitenkaan tuo "arki­ymmärrystä" syvempää tietoa ilmiöstä. Usein vaikeina pidettyjä empiirisiä menetelmiä vältetään tai kaihdetaan tutkimuksen teossa ja pää­dytään helpompina pidettyihin laadullisiin metodei­hin. Nämä eri suuntaukset eivät saa olla toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä. Vaikka tutkimustaan suunniteleva ei osaa tai halua käyttää empiiristä metodologiaa, ei voi välttyä ainakaan siltä tosiasial­ta, että tutkijan tulee aina lukea ja osata tulkita tiede­yhteisönsä sekä ulkopuolisten tieteenalojen tutki­muksia. Empiirisen tutkimustiedon lisääminen aut­taa ymmärtämään tutkimuksia ja siten tieteen te­kemisen laajempi synteesi syventää omaa osaa­mista. Nyt julkaistu teos auttaa tutkijaa pääsemään kohti tätä tavoitetta yhteiskuntatieteissä. Hallintotieteen jatko-opiskelijoina, kun olemme oman tutkimustyön tekemisen alkutaipaleella, kir­ja tuo esiin useita mahdollisuuksia saada tutkimus­ongelmiin vastauksia. Tästä teoksesta tekee hy­vän se, että tekijä on itse laajasti perehtynyt aihee­seen mm. opettamalla vuosia käytännössä eri metodien käyttöä tutkimuksen tekemisen välinee­nä. Toivonen on onnistunut kokoamaan varsin kat­tavan käsikirjan tieteen tekemisen filosofisiin kysy­myksiin ja niiden edellyttämiin metodeihin. Hän pohtii rajoitteita ja perustelee esittämiensä meto­d isten ratkaisujen käyttökelpoisuutta. Tieteen­filosofinen ja metodologinen lähtökohta on kiinteä osa tutkimusprosessia heti alusta lähtien. Teoksen lukeminen laajentaa tutkijan mahdollisuuksia toteut­taa itselleen sopivalla tavalla oman tutkimuksen tekemistä. Tutkimusprosessi on kuitenkin aina henkilökoh­tainen tutkijalle. liman perusteluja tieteenfilo­sofisista kysymyksistä ja eri metodeista tutkija ei pääse eteenpäin. Vaikka Toivosen kirjasta ei ehkä löydä osuvaa metodia oman tutkimusongelman ratkaisemiseksi, se antaa kuitenkin rohkeutta ja eväitä etsiä tutkijalle itselleen sopivaa. Teos on hyvä suomenkielinen käsikirja, mutta sen tiedot eivät yksistään riitä jatkotutkimuksen tekijälle sellaise­naan, koska osa kappaleista jää vaikeaselkoisiksi liian tiiviin esittämisen vuoksi. Koska metodiset rat-219 kaisut ohjaavat oleellisesti koko tutkimusprosessia, sen valintaan ja käyttöön on vielä kokeneenkin tut­kijan suhtauduttava nöyrästi etsien. Tieteenfilosofi­sia ja metodisia pohdintoja voi tuskin esittää täysin kattavasti yksissä kansissa. Tämä teos auttaa et­sivää tutkijaa. Hanna Nyfors & Marjo Räsänen Laatujohtaminen ja julkinen sektori: Laadun ja tuloksen tasapaino johtamishaasteena Lumijärvi Ismo & Jylhäsaari Jussi Gaudeamus 1999 Laatu ja laadun tuottaminen on tällä hetkellä to­dennäköisesti yksi keskeisimmistä johtamisen megatrendeistä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Laatuajattelun ja -johtamisen juuret ovat kuitenkin jo useiden vuosikymmenten takana, to­siasia, joka kuvannee johtamisen ja organisaatioi­den vaikeasti murrettavaa konservatiivisuutta. Amerikkalaiset insinöörit Deming ja Juran veivät ajatuksensa laadun merkityksestä Japaniin toisen maailmansodan jälkeen, koska Yhdysvalloissa nii­hin suhtauduttiin torjuvasti ja vähätellen. Myös Pe­ter Drucker, tuo kaikkien johtamisgurujen isä, koki tiettävästi kovia kaupatessaan 1950-luvlla amerik­kalaisen autotehtaan johtajille laatua ja ennen kaik­kea asiakkaitten osuutta sen määrittelyssä. Kuul­tuaan Druckerin ideat johtajat vastasivat hänelle kysymällä: • Aikooko professori ottaa seuraavaksi tehtäväkseen painovoimalain kumoamisen." Suomessa tilanne ei ollut Yhdysvaltoja kum­moisempi. Suomessa laatuliike otti ensimmäisiä askeleitaan vasta 1980-luvulla U. E. Moisalan an­siosta. Sitten tulivat laatupalkinnot ja sertifikaatit. Nykyään yhä useampi yritys ymmärtää, että me­nestystä markkinoilla ei voi odottaa ilman laatua. Julkinen sektorimme innostui laadusta 1990-luvul­la. Kunnissa ja valtiolla on tehty hyvää työtä laa­dun juurruttamiseksi julkisiin palveluihin. Tähän kokonaisuuteen liittyy saumattomasti Ismo Lumi­järven ja Jussi Jylhäsaaren kirja laatujohtamisesta julkisessa hallinnossa. Kirjoittajat ovat ottaneet tehtäväkseen analysoi­da laadun johtamisen problematiikkaa julkisten palveluiden näkökulmasta. He esittelevät kirjas-

Empiirinen sosiaalitutkimus, filosofia ja metodologia : Toivonen Timo, WSOY 1999, 447 s.

https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/download/101822/59266

Empiirinen sosiaalitutkimus, filosofia ja metodologia : Toivonen Timo, WSOY 1999, 447 s.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi