Konttinen, Esa

Finnish

Journal.fi

KIRJA-ARVIOITA HALUATTEKO TIETÄÄ PROFESSIOIST A? Eliot Freidson, Professionalism Reborn. Theory, Prophecy and Policy. (238 s.) University of Chicago Press, 1994. Kalifornian yliopiston professori Eliot Freidson on sosiologisen pro­fessiotutkimuksen grand old man. Tutkimusalan huipulle hänet nosti 1970-luvun taitteen teoksensa, ku­ten pian klassikon aseman saavut­tanut »Professional Dominance». Freidson laski tuolloin Terence Johnsonin ja muiden kanssa perus­tuksia uudelle professiotutkimuksen kriittiselle suuntaukselle. Sen jäl­keen hän on osallistunut aktiivises­ti professioista käytävään keskuste­luun, kuten vuonna 1986 julkaistul­la »Professional Powers» -kirjal­laan. Olen valmis liittämään Freid­sonin uuden teoksen tutkimus­alueen merkittävien teosten ryh­mään. Freidson jatkaa tuttua otettaan. Hän on kiinnostunut siitä mitä nämä ammattikunnat sosiologisesti kat­soen ovat, mikä on niiden erityis­luonne ammattien kirjossa ja mihin suuntaan ne ovat kulkeutumassa. Viimeisin kirja on kuitenkin tietyssä suhteessa erityisasemassa. Se on johtopäätösteos kirjoittajan omasta tutkimustyöstä sekä muiden tutki­muksista kautta professiotutkimuk­sen pitkän perinteen Spenceristä ja Durkheimista nykypäivään. Nyt Eli­ot Freidson haluaa sanoa kantan­sa professioiden ongelmaan koko­naisvaltaisesti. Tällä kertaa hän käyttää hyväkseen myös sitä 1970-luvun taitetta edeltänyttä laajaa funktionalistista tutkimusperintöä, joka pari vuosikymmentä sitten hei­tettiin syrjään pelkkänä ideologiana. Sotien jälkeisen kauden kaltaista funktionalistia se ei kirjoittajasta toki tee. Teoksen tarkasteluote virittyy te­kijän tyytymättömyydestä tutkimus­alueensa keskustelun tasoon. Kaut­ta kirjansa Freidson ironisoi profes­sioista kirjoittamisen tavanomaista perussyntiä: puhua asioista epä­määräisesti. Käsitteellä on tarkoitet­tu mitä milloinkin; joskus sillä on viitattu verraten laajaan koulutus­ammattien kirjoon, toisinaan taas palvelusektorin kapeaan korkeasti koulutettujen ammattirypäleeseen. Kun ei ole vaivauduttu eksplikoi­maan käsitteen käytön spesifiä merkitystä sen enempää kuin otta­maan selville muidenkaan antamia merkityksiä, on tuloksena ollut pal­jon sekasoppaa ja julistusta, jonka vaikutus on ollut vähintäin hämmen­tävä. Freidsonin arvioon ei ole vai­keaa yhtyä. Tutkimusalueen pitkän historian näkökulmasta yllättävän kova on tekijän teesi, että tutkimusalueella on puuttunut pätevä teoreettinen perusta. Joka tapauksessa, tehtä­väksi ei oteta sen vähempää kuin pitävien perustusten luominen. Freidsonin teos on ensinnäkin pyrkimystä profession, professiona­lisaation ja professionalismin käsit­teelliseen selvennykseen. Pyrki­myksenä on sellaisten määrittelyjen ja erottelujen löytäminen, joiden perustalta ilmiötä nimeltä professio voitaisiin tarkastella kriittisen pitä­västi. Ja jotta tekijää itseään ei voi­taisi syyttää arvostelemistaan lai­minlyönneistä, lukujen tarkastelu aloitetaan kulloisestakin teemasta esitettyjen keskeisempien käsitys­ten esittelyllä ja niiden lähtökohtien eksplikoinnilla. Tämän purkamisen jälkeen rakennetaan vaihe vaiheel­ta oma teoreettinen näkemys kulloi­sestakin kysymyksestä. Sen jäl­keen, osassa kaksi, lasketaan pro­fessionalismin teorian peruskivet. Tutkittuaan joukon lähtökohtia Freidson sanoo kantanaan, että professioteorian on pohjaudutava työn geneeriseen teoriaan. Hän sanoo, että tointa, ammattia ja toi­mipaikkaa (occupation) koskevan teorian tulee olla itsenäinen teoria­alue. Se ei ole johdettavissa esimer­kiksi kerrostuma- ja luokkateorias­ta eikä myöskään organisaatioteo­riasta. Vain erityisen tehokkaasti järjestäytyneen ammatillisen ryh­män on mahdollista saavuttaa pro­fessioille tyypillinen autonominen asema. Vasta kun on huolellisesti selvi­tetty mitä professio ja professiona­lisaatio ovat, voidaan tutkia johdan­naiskysymyksiä kuten esimerkiksi sitä, miltä näyttää professioiden tu­levaisuus. Tämän pohdiskelu on kirjan toinen keskeinen tarkoitus. Tekijän mielestä ilmiö nimeltä professio on liian moniulotteinen, jotta sitä voitaisiin tarkastella vain yhtenä möhkäleenä. Tulevaisuusku­va riippuu ollennaisesti sekä profes­sion määritelmästä että kulloinkin tarkastelun kohteena olevista pro­fessioiden osaelementeistä. Niinpä, jos professiot samaistetaan korkea­asteiseen koulutukseen perustu­vaan kompleksiseen taitoon, jatku­va kasvu näyttää ilmeiseltä. Jos 239 professio ymmärretään klassisella tavalla itsensä työllistäväksi itsenäi­seksi toimipaikaksi (self-employd occupation) ennuste viittaa vähene­miseen. Jos taas professio määri­tetään ammatilliseksi monopoliksi työnjaossa, suurta muutosta puo­leen tai toiseen ei kirjoittajan mu­kaan ole näköpiirissä. Freidson erottaa kolme dimensio­ta yksityiskohtaiseen erittelyyn: eks­perttiyden, kredentialismin ja am­mattikuntien autonomia-aseman. Deprofessionaalistumis- ja proletaa­ristumisargumenttien tarkastelun perustalta tekijä päätyy toisin kuin eräät muut tunnetut teoreetikot, tu­lokseen, että näköpiirissä ei ole mitään professioiden kuolemaa. Freidson on sitä mieltä, ettei ole tapahtumassa väitettyä professioi­den proletaaristumista tai yleistä pakkoluovutusta byrokratioille. Ja vaikka kansalaisten koulutustaso läntisissä yhteiskunnissa kaiken ai­kaa kasvaakin ja siten myös asiak­kaiden kyky arvioida ammatinhar­joittajien toimintaa, niin samanaikai­sesti tapahtuu erikoistumista ja tie­teen kehitystä, niin että maallikot eivät voi kuroa umpeen professio­naalien asiantuntemusta. Kolmas Professionalism Reborn-teoksen keskeinen pyrkimys onprofessio-ammattien merkityksenanalyysiin nyky-yhteiskunnassa.Ovatko professiot erityisine tunnus­merkkeineen perusteltavissa, ovat­ko ne tarpeellisia? Freidson ottaanyt selkeän pesäeron niihin 1970-luvun tuomioihin, jotka näkivät näis­sä ammattikunnissa vain kielteisiäpiirteitä. Hän päätyy näkemään niineksperttiyden, krendentialismin kuinammatinharjoittajien työautono­miankin tarpeelliseksi - mikäli ha­luamme turvata erikoistuneidenpalvelujen tason. Mutta professioi­hin kytkeytyy myös ongelmallisiapuolia, joista tekijä on hyvin tietoi­nen. Myös niitä tulee tarkastellaeriytyneesti ja kehitellä pulmia vä­hentäviä sääntelymekanismeja.Useita sellaisia kirjoittaja tarjoaa it­sekin.Freidson hallitsee tyhjentävästi erityisalueellaan tehdyn teoreettisen työn ja tuntee epäilemättä varsin paljon myös alan empiiristä tutki­musta. Kysymään jää kuitenkin, oli­siko tähystyspaikkaa siirrettävä myös professioiden ulkopuolelle, yhteiskuntaan ja yhteiskuntateo­riaan. Olisi kiinnostava kuulla teki­jän kanta esimerkiksi Beckin ja kumppaneiden myöhäismodernin yhteiskunnan vahvistuvaa refleksii­visyyttä koskevista pohdiskeluista 240 sekä professioista tässä yhteydes­sä. Freidsonin uusinta teosta voi suo­sitella monille. Professioiden sosio­logiaan vasta perehtyvälle se tar­joaa erinomaisen selkeän johdatuk-sen alueen keskeiseen käsitteis­töön. Samasta syystä kirja sopii mainiosti kursskirjaksi. Alan tutkijal• le teos tarjoaa hyvin perusteltuja argumentteja professioiden nykyti­lanteesta ja merkityksestä. Ja ylei-HALLINNON TUTKIMUS 3 • 1996 sesti kirja kelpaa esimerkiksi siitä miten tieteellistä keskustelua pitäi'. si käydä. Esa Konttinen 

HALUATTEKO TIETÄÄ PROFESSIOISTA? Eliot Freidson, Professionalism Reborn. Theory, Prophecy and Policy. (238 s.) University of Chicago Press, 1994.

https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/download/102064/59442

HALUATTEKO TIETÄÄ PROFESSIOISTA? Eliot Freidson, Professionalism Reborn. Theory, Prophecy and Policy. (238 s.) University of Chicago Press, 1994.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi