Laakso, Seppo

Finnish

Journal.fi

190 HALLINNON TUTKIMUS 2 •2002 Oikeusvarmuuden periaate Euroopan unionin oikeudessa Seppo Laakso 1. YLEISET OIКEUSPERIØТТ EEТ  UNIONIN OIKEUDESSA Euroopan unionin oikeus eli yhteisöо ikeus on supranationaalisen järjestön luomaa ylikansallista oikeutta, joka pätee kaikissa unionin jasenval-tioissa. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen ratkai-sussa Costa v. ENEL (1964) todetaan, yhteisön perustamissopimus "on luonut oman oikeusjärjes-tyksensä, joka sopimuksen voimaantuItua on tullut kiinteäksi osaksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestystä ja jota näiden tuomioistuimet ovat velvollisia sovel-tamaan'. Keskeiset oikeuslähteet yhteisöо ikeudessa ovat kirjoitettu oikeus, yleiset oikeusperiaatteet ja oikeuskäytäntö. Yhteisöо ikeus muodostuu tästä kokonaisuudesta (acquis communautaire). Kirjoi-tettu yhteisöoikeus käsittää yhteisön ja unionin perustamissopimukset фrimäärioikeus) ja niiden nojalla hyväksytyn lainsäädännön (sekundäärioi-keus) sekä yhteisön tekemät kansainväliset sopi-mukset. Yhteisöoikeus tuli meillä osaksi kansallista oikeusjärjestystä Suomen liityttyä Euroopan unio- niin (L 154011994). Primääriо ikeuteen kuuluvat Euroopan yhteisön ja unionin perustamissopimukset (Rooma 1957, Maastricht 1992, Amsterdam 1997 ja Nizza 2000). Nämä sopimukset ovat jäsenvaltioiden välisiä kan-sainvälisiä sopimuksia. Sekundäärioikeuteen eli johdettuun yhteisöoikeuteen kuuluvat ne säädök-set, jotka unionin toimielimet antavat perustamis-sopimuksissa määritellyn toimivallan nojalla. Tämä normisto käsittää asetukset, direktiivit ja päätökset sekä yhteiset kannat ja puitepäätökset. Kirjoitetun normiston ohella yhteisöoikeuteen sisältyy laaja joukko oikeusperiaatteita, joita uni-onin toimielimet ovat velvollisia toiminnassaan noudattamaan. Nämä periaatteet sitovat myös jäsenvaltioiden tuomioistuimia ja viranomaisia yhteisöoikeuden soveltamisessa ja toimeenpa-nossa kansallisella tasolla. Yhteisöoikeudelliset oikeusperiaatteet voidaan ryhmitellä seuraavalla tavalla: yhteisöoikeuden rakenteelliset periaatteet: yhteisön oikeuden autonomisuus, suora so-vellettavuus ja välitön oikeusvaikutus, etusija sekä pätevyysolettama; unionin ja sen jäseпvaltioiden suhteita jäsen-tävät periaatteet: organisatorisen autonomian periaate, lojaliteettiperiaate, tehokkuusperiaate, subsidiariteettiperiaateja hallintopäätösten vas-tavuoroisen tunnustamisen periaate; aineelliset oikeusperiaatteet: laillisuusperiaate, perusoikeusperiaatteet, yhdenvertaisuusperi-aate, suhteellisuusperiaate, oikeusvarmuus ja luottamuksensuoja; hallinnollis-prosessuaaliset oikeusperiaatteet: asianosaisen kuu lemisvelvoite, päätösten perusteluvelvoite, hyvän hallintotavan vaati-mus, vilpittömän mielen suoja ja tehokkaan oikeusturvakeinon vaatimus. Kahteen ensin mainittuun ryhmään sijoittuvat periaatteet muodostavat funktionsa puolesta eräänlaisen valtiоsääntöisen tason unionin oikeu-dessa. Vime mainittuihin kategorioihin sisältyvät periaatteet kuuluvat puolestaan unionin hallinto-oikeudellisen ja prosessioikeudellisen normiston piiriin. On tärkeää huomata, että yhteisöoikeudessa eri oikeusperiaatteilla on toisistaan poikkeavat funktiot ja periaatteiden vaikutukset suuntautuvat useammille eri addressaattitahoille. Myös peri-aatteiden painoarvo on vaihteleva eri tilanteissa. Relevantti näkökohta yhteisöoikeudellisten peri-aatteiden analyysissa on myös niiden sisällöllinen yleisyys ja abstraktisuus. Oikeudellisessa päät-telyssä ja ratkaisutoiminnassa oikeusperiaatteet omaavat usein melko vähäisen deduktioarvon. Yhteisöoikeuden toimeenpanon kokonaisjärjes-telmässä erotetaan toisistaan välitön ja välillinen toimeenpano. Välittömällä toimeenpanolla tarkoi-tetaan unionin omien orgaanien toimesta tapah-tuvaa yhteisöoikeuden toimeenpanoa. Keskeisen ryhmän tässä muodostavat kilpailuо ikeudelliset val-vontatehtävät ja valtion tukien valvonta; toimivalta AJANKOHTAISTA näissä asioissa kuuluu komissiolle. Välillisessä toi­meenpanossa on kysymys unionin jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten toimesta tapahtu­vasta yhteisöoikeuden toimeenpanosta. T ässä toi­meenpanossa noudatetaan kansallisen sääntelyn ohella yhteisöoikeuden normeja. Näihin normei­hin kuuluvat kirjoitettujen säädösten ohella yleiset oikeusperiaatteet. Yhteisöjen tuomioistuimen rat­kaisussa Max Rombi (2000) oikeusperiaatteiden soveltamisvelvoite ilmaistaan seuraavasti: "Vakiin­tuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oike­uden yleisten periaatteiden ( ... ) suojaamisesta johtuvat vaatimukset sitovat jäsenvaltioita myös silloin, kun ne panevat yhteisön oikeussääntöjä täytäntöön, ja täytäntöönpanon jälkeenkin jäsenval­tioiden tulee mahdollisuuksiensa mukaan soveltaa näitä oikeussääntöjä siten, että [yleisten oikeuspe­riaatteiden asettamia] vaatimuksia pyritään nou­dattamaan." 2. OIKEUSVARMUUDEN JA LUOTTAMUK­SENSUOJAN PERIAATTEETOikeusvarmuutta ja luottamuksen suojaa ilmentävät materiaaliset oikeusperiaatteet ovat muotoutuneet yhteisöjen tuomioistuimen ratkai­sukäytännössä, sillä yhteisön ki�oitettu oikeus ei näitä periaatteita nimenomaisesti tunne. Oikeus­varmuus (legal certainty) ilmentää muodollista lail­lisuuskäsitettä. Sen keskeisenä tavoitteena on päätöksenteon ja viranomaistoiminnan ennustet­tavuus. Norminannolta ja hallintotoiminnalta edel­lytetään selkeyttä ja yksiselitteisyyttä. Yksityisille asetettavat velvoitteet on määriteltävä täsmällisesti ja siten, että niiden kohteena olevat voivat enna­koida velvoitteiden vaikutukset. Luottamuksensuojaperiaate eli oikeutettujen tai perusteltujen odotusten suoja (protection of legi­timate expectations) kiinnittyy sisällöllisiin kritee­reihin. Hallintotoiminnassa tämä periaate rajoittaa edunsuovien päätösten peruuttamista taanneh­tivin vaikutuksin ja yleensäkin päätösten muut­tamista asianomaiselle haitalliseen suuntaan. Asianomaisen tulee tietyin edellytyksin voida luot­taa päätöksen pysyvyyteen. Luottamuksensuo­jalla on siten yleistä laillisuusperiaatetta yksityisen hyväksi kaventava merkitys. Kun muodollinen lailli­suusvaatimus kiinnittyy yleisten intressien toteutta­miseen, luottamuksensuoja palvelee ensisijaisesti yksityistä intressiä. Laillisuusperiaate ja oikeusvar­muus sekä toisaalta luottamuksensuoja tähtäävät siis osin erilaisiin tavoitteisiin. Konkreettisissa tilan-191 teissa nämä ristikkäiset tavoitteet on sovitettava yhteen ja tasapainotettava keskenään. Oikeusvarmuus tulee esille etenkin norminanto­vallan käyttämisessä, jossa se ilmenee ennustet­tavuuden vaatimuksena. Sää�öksiltä edellytetään selkeyttä: yksityisille asetettavat velvoitteet on määriteltävä täsmällisesti ja siten, että niiden koh­teena olevat voivat ennakoida velvoitteiden vai­kutukset. Säädösten selkeysvaatimus on tärkeä myös siksi, että vain tällä edellytyksellä tuomiois­tuimet pystyvät turvaamaan asianomaisille asetet­tujen oikeuksien ja velvollisuuksien täysimääräisen toteutumisen (Freres 1981; Tetra Pak Rausing 1990). - Selkeysvaatimus koskee myös direktiivien implementointia unionin jäsenvaltioissa. Saatetta­essa direktiivi osaksi kansallista oikeusjä�estystä on oikeusvarmuuden vaatimuksen täyttämiseksi tärkeää, että yksityisten oikeudellinen asema on selvä ja täsmällinen, jotta heillä on mahdollisuus tuntea oikeutensa ja - jos siihen on tarvetta -mahdollisuus vedota niihin kansallisissa tuomiois­tuimissa. Direktiivit on pantava täytäntöön ehdot­tomalla tavalla edellytettyä "tapauskohtaisuutta, täsmällisyyttä ja selvyyttä noudattaen" (Commis­sion v. Germany 1991). Yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti suh­tautunut kielteisellä tavalla säädösten taannehti­vaan eli ex tunc -vaikutukseen. Taannehtivuudella tarkoitetaan oikeusnormin vaikutusta sellaisiin olo­suhteisiin, jotka ovat syntyneet ennen normin voimaantuloa. Muodollisessa mielessä säädök­sen taannehtivuus arvioidaan sen mukaan, milloin säädös on julkaistu yhteisön virallisessa lehdessä. Oikeusvarmuus kuitenkin edellyttää, että sää­döstä sovelletaan vasta sen jälkeen, kun asian­omaisilla addressaateilla on ollut mahdollisuus tutustua siihen. Ajankohdan määrityksessä on ratkaisevana tekijänä säädöksen tosiasiallinen julkaisupäivä (Opel Austria 1997). Oikeusvarmuu­den periaate edellyttää myös sitä, että normien voimaantulo ei tapahdu välittömästi silloin kun tietty sopeutumis- tai ylimenokausi on välttämä­tön (CNTA 1975). - Viitaten Euroopan ihmisoikeus­sopimukseen sisältyvään taannehtivan rikoslain kieltoon yhteisöjen tuomioistuin on todennut, ett­eivät yhteisön jäsenvaltiot saa määrätä taanneh­tivia sanktiota yhteisöoikeuden rikkomisesta (Kirk 1984). Luottamuksen suojassa (protection of legitimate expectations) on kysymys siitä, millä edellytyksillä yksityinen oikeussubjekti voi luottaa julkista valtaa käyttäen tehdyn päätöksen pysyvyyteen ja minkä-192 lainen turva asianomaisella on julkisen toiminnan odottamattomia muutoksia vastaan. Lähtökohtana luottamuksensuojan arvioinnille on tämän peri­aatteen sinänsä laaja soveltamisala yhteisöoi­keudessa. Lähtökohtaisesti "jokaisella sellaisella yksityisellä oikeussubjektilla, jonka asemasta ilme­nee, että yhteisön hallinto on herättänyt hänessä perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota luotta­muksensuojaan" (Lefebvre 1995).3. VÄITÖSKIRJA OIKEUSVARMUUDENPERIAATTEESTAOikeusvarmuuden vaatimusta käsitellään seik­kaperäisesti Helsingin yliopiston oikeustieteelli­sessä tiedekunnassa äskettäin tarkastetussa OTL JUHA RAITION väitöskirjassa "The Principle of Legal Certainty in EC Law• (Gummerus 2001, 314s.). Tutkimus on laaja kokonaisuus ajankohtai­sesta ja tärkeästä yhteisöoikeudellisesta aiheesta. Systematiikkansa puolesta esitys on strukturoitu kahdeksaan päälukuun. Johdantoluvussa suoritetaan aiheen tutkimuk­sellinen problematisointi ja käsittelyn tematisointi. Tekijä kytkee oikeusvarmuuden periaatteen ana­lyysin varsin laajaan oikeusteoreettiseen viiteke­hykseen. Tutkimuksessa ei tyydytä pelkästään oikeusvarmuuden periaatteen ns. oikeuspositivis­tiseen analyysiin yhteisöoikeuden ja yhteisöjen tuomioistuimen praksiksen pohjalta. Tekijä liittää oikeusvarmuuden periaatteen käsitteellisiksi ulot­tuvuuksiksi myös sellaiset kategoriat kuin tuo­mioistuinratkaisujen ennustettavuus, jatkuvuus ja hyväksyttävyys. Näiden ulottuvuuksien tarkastelu puolestaan sidotaan oikeusnormien voimassaoloa koskeviin oikeusteoreettisiin konseptioihin ja sitä ti�!ä edelleen suuriin oikeusteoreettisiin järjestel­mun. Tutkimuksen alkujaksoissa tehdään selkoa E�roo�an yhtei�ön syntyhistoriasta ja eurooppa­�a1sen 1n!egraat1�n kehityksestä sekä yleisempiä integraatiota, valtiota ja demokratiaa koskevia teo­reettisia käsityksiä sekä esitellään yhteisöoikeuden lähteitä ja sääntelyaloja. Lisäksi käsitellään oike­usvarmuuden periaatetta osana yhteisöoikeuden p�riaa�eiden kokonaisuutta. Kysymykseen siitä, mitä 01keu�varmuus "oi�eastaan" on, ei tutkijan �ukaan voida antaa yleispätevää vastausta, silläoikeusvarmuuden määrittely on konseptuaalinenkysymys. Lisäksi oikeusvarmuuden vaatimus näyt­tä� hyv(n _moninaisissa eri asiayhteyksissä,m�stä syystä oikeusvarmuus eroaa muista periaat­teista. Se eroaa esimerkiksi yhdenvertaisuuden HALLINNON TUTKIMUS 2 • 2002periaatteen alaan kuuluvasta samapalkkaisuus­vaatimuksesta, joka tulee sovellettavaksi aino­astaan työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa. J oka tapauksessa oikeusvarmuuden vaatimus sisältää väitöskirjan mukaan yleisellä tasolla kolme peruselementtiä, nimittäin vaati­muksen täsmällisistä normiformulaatioista, vaa­timuksen tuomioistuinkontrollista ja vaatimuksen demokraattisesta kontrollista. Oikeusvarmuus näh­dään moniulotteisena ja tutkija ottaa tehtäväkseen tuon periaatteen analysoimisen yhteisöoikeuden muiden periaatteiden muodostamassa konteks­tissa. Tarkastelu suunnataan siten oikeusvarmuuden lähikäsitteisiin ja erityisesti tehdään selkoa lail­lisuusperiaatteesta (rule of law). Lisäksi ana­lysoidaan yhteisöjen tuomioistuimen praksiksen pohjalta niitä periaatteita, jotka koskevat lain­vastaisten tointen peruuttamista, hyvää hallinto­tapaa, kuulemista, vallan väärinkäytön kieltoa, suhteellisuusperiaatetta ja avoimuuden vaati­musta. Lisäksi käsitellään oikeusvarmuuden pro­seduraalisia soveltamisyhteyksiä (non bis in idem, lis pendens, nulla poena sine lege) ja tehokkaan oikeusturvakeinon vaatimusta. Tarkastelun koh­teiksi tulevat myös perusoikeusperiaatteet, joista huomiota kohdistetaan etenkin tasa-arvon vaati­mukseen ja diskriminointikieltoihin. Väitöskirjan luvussa 6 käsitellään oikeusvar­muuden periaatetta yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen ratkaisu­käytännön valossa. Tämä esitysjakso on tutki­muksessa sangen keskeinen, sillä se sisältää oikeusvarmuuden periaatteen analyysin de lege lata sellaisena kuin tuo periaate ilmenee tuomio­istuinkäytännössä. Tarkastelussa otetaan esille oikeusvarmuuden eri elementteinä taannehtivien oikeusvaikutusten kielto eri ilmenemismuotoineen, luottamuksensuoja ja oikeutettujen odotusten suoja, ymmärrettävän kielen vaatimus sekä mää­räaikojen ja aikamäärien sidonnaisuuteen liittyvät periaatteet. Käsiteltävä problematiikka on kaiken kaikkiaan sangen laaja-alainen. Esitys sisältää yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön erit­täin hyvän analyysin. Käytännöllisestä näkökul­masta katsottuna tutkimuksen paras anti sisältyy tähän esitysjaksoon. Väitöskirjan loppujaksot on omistettu teoreettisille tarkasteluille koskien oikeusnormeja, niiden voi­massaoloa ja tulkintaa oikeusvarmuuden näkökul­masta. Tekijä pitää Ronald Dworkinin konstruoimaa oikeudellisten standardien kolmijakoa - säännöt, AJANKOHTAISTA periaatteet ja toimintapolitiikat - hyvänä lähtö­kohtana yhteisöoikeuden analyysissa. Oikeus­periaatteilta puuttuu säännöille tunnusomainen ehdottomuus ja periaatteiden normatiivinen rele­vanssi näyttäytyy niiden painoarvossa. Lisäksi tekijä esittelee oikeusteoreettisessa kirjallisuu­dessa tätä jaottelua kohtaan osoitettuja kriittisiä näkökohtia ja opin normiteoreettisia edelleen kehit­telyitä (Aarnio, Alexy, MacCormick, Peckzenik, Pöyhönen, Siltala). Tekijän mukaan periaatteita ei yhteisöoikeu­dessa voida jäsentää hierarkkiseksi systeemiksi, sillä se edellyttäisi että ennalta tiedettäisiin kunkin periaatteen painoarvo jokaista tilannetta silmällä pitäen. Tämä johtopäätös on oikeuslähdeopilli­selta samoin kuin argumentaatio- ja justifikaatio­teoreettiselta kannalta huomionarvoinen. Sama pätee siihen Raition kannanottoon, ettei oikeuspe­riaatteita tarvitse erottaa politiikka-argumenteista, mikäli periaatteet ymmärretään tietyn painoarvon omaaviksi argumenteiksi. Näiden teemojen seik­kaperäisempi käsittely olisi ehkä avannut tärkeitä ulottuvuuksia myös oikeusvarmuuden periaatteen de lege lata -analyysille. Oikeusvarmuuden käsitesisällön erittelyssä tekijä erottaa toisistaan muodollisen ja sisällöllisen puolen. Ensin mainittu tarkoittaa sitä, että oikeu­dellinen ratkaisutoiminta sidotaan oikeusnormei­hin. Sellaisessa tilanteessa, jossa on tulkinnallista väljyyttä tai tilaa harkinnan käytölle, rationaalisen oikeudellisen päättelyn lopputuloksen tulee olla myös hyväksyttävä. Oikeusvarmuuden sisällöl­linen aspekti tarkoittaa väitöskirjassa sitä, että oikeudellisen tulkinnan tulee olla sopusoinnussa lain kanssa, mutta sen lisäksi tulkinnan tulee täyt­tää kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden asetta­mat sisällölliset minimivaatimukset. Myös yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisutoimin­taan on Raition mukaan liitettävä hyväksyttävyyden vaatimus oikeusvarmuuden yhtenä elementtinä. Ratkaisujen tulee olla ennustettavissa olevia (pre­dictable) ja hyväksyttäviä (acceptable); ratkaisupe­rusteiden tulee olla sekä muodollisesti rationaalisia (rational) että sisällöllisesti hyväksyttäviä (reaso­nable). Ratkaisujen sisällöllinen hyväksyttävyys johtaa tutkimuksen mukaan lopulta kysymykseen oikeusnormien voimassaolosta. Tämä puolestaan tuo esiin kolme oikeusnormin voimassaoloa kos­kevaa teoreettista ulottuvuutta, jotka ovat muodol­linen (systeeminen), tosiasiallinen (faktuaalinen) ja hyväksyttävyyteen perustuva (aksiologinen) voi­massaolo. 193 Raition hahmottama teoreettinen kokonais­konseptio oikeusvarmuudesta käsittää siis nor­miteoreettisen ulottuvuuden ohella oikeudellista ratkaisutoimintaa sekä siihen liittyen oikeudellista tulkintaa, argumentaatiota ja justifikaatiota koske­van ulottuvuuden. Sen mukaan mihin teoreettiseen voimassaolokäsitteeseen oikeusvarmuus kytke­tään, oikeusvarmuuden periaate esiintyy oikeu­dellista ratkaisutoimintaa ajatellen kolmessa eri muodossa seuraavasti: muodollinen oikeusvar­muus ilmenee ennustettavuutena, faktuaalinen oikeusvarmuus tehokkuutena ja jatkuvuutena sekä sisällöllinen oikeusvarmuus hyväksyttävyytenä. Nämä ulottuvuudet puolestaan kytketään kolmeen suureen oikeusteoreettiseen järjestelmään, jotka ovat oikeuspositivismi, oikeusrealismi ja luonnonoi­keusteoria. Abstraktiotikkailla kiivetään siis kaikkein ylimmille askelmille saakka. Näin edeten tarkaste­lun abstraktiotaso nousee tavattoman korkeaksi. Samalla kokonaiskonseptioon tulee positiivisoi­keudellisten käsitteiden ohella koko joukko yleisiä teoreettisia käsitteitä ja ne taas tuovat mukanaan oman problematiikkansa, sillä teoreettisten käsit­teiden sisältö ei määräydy eikä jäsenny ensisijai­sesti oikeusjärjestyksen pohjalta. Tutkimuksessa muotoiltu käsitejärjestelmä on hyvin korkean abstraktiotason malli. Sitä voidaan pitää eräänlaisena makrotason ymmärtämisen välineenä, kun hahmotetaan oikeusvarmuuden kategorian eri ulottuvuuksia oikeusteoreettisen käsitejärjestelmän puitteissa. Vaikka esitys sinänsä on valaiseva, siihen kuitenkin sisältyy monia ongel­mallisiakin kohtia, joita tällaiset kokonaiskonseptiot yleensä aina sisältävät. Joka tapauksessa tekijä näkee oikeusvarmuuden hyvin moniulotteisena periaatteena ("the principle of legal certainty in EC law relates to the principle of nonretroactivity and the protection of legitimate expectations in particu­lar, but more profoundly it can be related to the conceptual scale for weighing up and balancing between predictability and acceptability, between formal justice and materia! faimess, in legal deci­sionmaking", s. 314). Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimusase­telma on työssä hyvin haasteellinen eikä tutkijalta ole puuttunut kunnianhimoa. Työ on sangen infor­matiivinen kokonaisuus, katsottiinpa asiaa käytän­nön oikeuselämän taikka oikeustieteen - erityisesti oikeusteorian -näkökulmasta. Lisäksi työssä pai­kannetaan monia sellaisia kysymyksiä, joiden osalta jatkotutkimus olisi tarpeen. Myös tämä seikka kuuluu hyvän väitöskirjan ominaispiirteisiin. 

Oikeusvarmuuden periaate Euroopan unionin oikeudessa

https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/download/100391/57914

Oikeusvarmuuden periaate Euroopan unionin oikeudessa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi