Forsström, Sari

Marjomaa, Risto

Nurmiainen, Jouko

Finnish

Journal.fi

Luonnon muutokset, ihminen jaMississippiVäitöshaastattelussa Mikko Saikku"Ihmisen ja ympäristön suhde on muuttunutmuutaman viimeisen vuosisadan aikana valtavasti,katsotaan mitä hyvänsä muuttujia. Onkin varmaa, ettäseuraavan vuosisadan tai parin kuluessa tuleetapahtumaan jotain mullistavaa. Mitä, se jäänähtäväksi." Näin sanoo Mikko Saikku, Yhdysvaltain jaympäristöhistorian tutkija ja alan tuore tohtoriHelsingin yliopiston Renvall-instituutista.Ympäristöhistoria on tutkimusalana monitieteinen jajuuri siksi niin kiinnostava, sanoo Mikko Saikku,Helsingin yliopiston ensimmäinen Pohjois-Amerikantutkimuksen oppiaineesta väitellyt tohtori. Yhdysvaltaintutkijalle ympäristöhistoriallinen lähestymistapasoveltuu myös sikäli hyvin, että monet alan tärkeimmistätutkijoista ovat yhdysvaltalaisia.Saikku on kuitenkin valinnut väitöskirjansa The Evolutionof a Place: Patterns of Environmental Change in theYazoo-Mississippi Delta from the Ice Age to the New Dealtutkimuskohteen USA:n etelävaltioista, johonympäristöhistorioitsijoiden mielenkiinto on kiinnittynythuomattavasti harvemmin kuin maan muihin alueisiin.Myös professori Donald Worster (University of Kansas),joka toimi toukokuun viimeisenä päivänä pidetyssäväitöstilaisuudessa vastaväittäjänä, korosti tutkimuksenarvoa erityisesti tästä näkökulmasta. Ekologisiltaolosuhteiltaan varsin erityislaatuisen seudunmuutoksista saadaan tämän tutkimuksen myötäarvokasta uutta tietoa. Ihmisen ja luonnon suhdetta sekäluonnon hitaitakin muutoksia pitkällä aikavälillätarkasteleva tutkimus liikkuu historian, ekologian jabiologian välimaastossa. (Katso myös Mikko Saikun omaenglanninkielinen artikkeli väitöskirjansa aiheesta.)Aluetutkimuksen ja ympäristöhistorian suhdeTiettyyn, tarkasti rajattavissa olevaan paikkaankiinnittyvä tutkimus on yksi perinteinen tapa tehdäympäristöhistoriaa. Yazoo- ja Mississippi-jokien välinenalue Mississippin osavaltion luoteisosassa, jotapaikallisessa kielenkäytössä kutsutaan deltaksi, on juuritällainen mielekkäästi rajattavissa oleva kohdealue.Kuten Saikku itse sanoo:– Halusin valita väitöskirjani lähtökohdaksi "pitkänkeston" aluetutkimuksen. Minuun teki aikanaan suurenvaikutuksen, kun luin Richard Whiten vain muutamansaaren ympäristöhistoriaan keskittyvän teoksen LandUse, Environment and Social Change: The Shaping ofIsland County, Washington (Univ. of Washington Press:Seattle and London, 1980). Kiinnostukseni etelävaltioihinja henkilökohtainen alueen tuntemukseni sai puolestaanminut etsimään aihetta juuri sieltä. Kohteen piti myösolla mielekäs sekä historian että biologian näkökulmastakatsottuna. Ja vaikuttihan valintaan myös se, että alue olitutkimuksellisesti vielä varsin kartoittamaton.– Eurooppalaisperäinen asutus levisi Yazoon-Mississippinalueella vasta melko myöhään, 1800-luvulla. "Isohyppäys" luonnon käytössä ja muokkaamisessa tapahtuisiellä toisin sanoen verraten hiljattain, mikä tarkoittaa,että lähdemateriaalia on saatavissa.Sosiaalihistoriallisesti on kiinnostavaa, että kyseessä onperiaatteessa Mississippin osavaltion kurjin kolkka, jotaasuttavat lähinnä mustat. Alue on stereotyyppistä etelääblues-artisteineen ja puuvillaplantaaseineen, joidenmaailmasta myös seudun suuri poika William Faulknerkirjoittaa, luonnon muuttumisen ja "sivistyksen" tulonkuvaamistakaan unohtamatta. Seutu tarjosikintutkimukselleni hyvin monensuuntaisiaetenemismahdollisuuksia.– Siihen, että ympäristöhistoria on ollut Yhdysvalloissatutkitumpi ala kuin Euroopassa, on varmasti vaikuttanutsikäläisessä kulttuurissa taustalla oleva frontier-ajattelu;tapa nähdä erilainen ja "koskematon" luonto haasteeksitaustaltaan eurooppalaisille ihmisille, joista muotoutuutodella amerikkalaisia vasta tämän luontosuhteenmuovaamina. Tähän liittyvät sekä luonnon valtaamisentematiikka että toisaalta luontokohteiden arvokansallisina monumentteina, jotka ovat suojelemisenarvoisia ylpeydenaiheita. Maailman vanhimmatkansallispuistot ovat yhdysvaltalaisia, ja amerikkalaisetajattelevat usein, että Euroopassa voi olla antiikista jakeskiajalta peräisin olevia monumentaalirakennuksia,mutta että meilläpä onkin Grand Canyon ja Yellowstone.Oman "korkeakulttuurin" lyhyempää historiaakompensoidaan luontosuhteen kautta, mikä on itseasiassa yhteinen ilmiö niin Yhdysvaltain, Kanadan kuinmyös Suomen kesken jo 1800-luvulta alkaen.– 1960- ja -70-luvulta lähtien ympäristöhistoriantutkimusta on USA:ssa edistänyt myös moderninympäristöliikkeen synty. Monet alan tutkijat ovat olleetideologisesti sitoutuneita ympäristönsuojeluun javalinneet tutkimusaiheensa paljolti siksi, että he ovatkokeneet luonnon tilan ja muutokset merkittäviksi jahuolestuneet kehityksen suunnasta.Pentti Linkola ja George W. BushYmpäristöliikkeestä puheen ollen, siteeraat teoksesialussa Pentti Linkolaa ja kerrot alkusanoissasi, että hänenkirjoituksensa ovat olleet inspiroivaa luettavaa.Kommentoisitko tätä?– Linkolan monet kirjoitukset ovat olleet minulle tärkeitä,koska luontoharrastajana olen joutunut huomaamaanitse samoja ilmiöitä, joista hän niin ikäänluonnonystävänä kirjoittaa. Hän on parhaimmillaan myöserinomainen kynänkäyttäjä, yksi parhaista Suomessa.Linkolalla on toki omat rasitteensa, mutta korostaisinsilti hänen teostensa Toisinajattelijan päiväkirjasta(WSOY: Helsinki, 1979) ja Johdatus 1990-luvun ajatteluun(WSOY: Helsinki, 1989) tärkeyttä. Viimeisten vuosisatojenkehitys osoittaa, että seuraavan sadan tai kahdensadanvuoden aikana ympäristössämme – ja sen seurauksenamyös yhteiskunnissa – tulee tapahtumaan jotainmullistavaa. Mitä tämä sitten tulee olemaan, se jäänähtäväksi.Vihreän ajattelun ja kestävän kehityksen ideologiat,joista Linkola on tietyssä mielessä ääriesimerkki, ovattätä nykyä varsin suosittuja meillä Suomessa ja ylipäänsäEuroopassa. Samaan aikaan luonnonsuojelullisetkysymykset ovat herättäneet meillä myös poliittisiaintohimoja. Mikä mahtaa olla tilanne Yhdysvalloissa?Ensinnäkin, onko ympäristöhistoria tutkimusalanapolitisoitunut Yhdysvalloissa? Ja toiseksi, mikä onmielipiteesi ympäristöliikkeen ja -ajattelun painoarvostaUSA:n politiikassa tätä nykyä, ja mihin suuntaan uskottilanteen tältä osin olevan muuttumassa?– Puhdasotsaisimman luonnonsuojeluideologian aika onympäristöhistoriassa jo ohi, ja nykyisin on jo varsintavallista, että asioita voidaan tarkastella erilaisistanäkökulmista. Kaikki amerikkalaiset alan tutkijat eivätsuinkaan ole yhtä mieltä esimerkiksi ihmisen jaympäristön suhteesta ja tähän liittyvistä eettisistäkysymyksistä. Alan akateemisissa piireissä näyttäisikinolevan niin, että suurinta roolia poliittisen korrektiudenvaatimukset näyttelevät silloin, kun käsitellään intiaanientai muiden etnisten vähemmistöjen luontosuhdetta.Intiaanien historia on ylipäätään alana erittäinpolitisoitunut, ja ympäristöhistorioitsijankin voi ollahankalaa kirjoittaa esimerkiksi siitä, kuinka intiaanientoiminta on vaikuttanut tiettyjen lajien levinneisyyteen joennen euroamerikkalaisten saapumista. Varmanfaktatiedon puute vielä korostaa tutkijan vaikeuksiaottaa kantaa intiaanien vaikutukseen.– Mitä tulee ympäristön huomioimiseen Yhdysvaltainnykypolitiikassa, kaikki tietysti tuntevat ja muistavatpresidentti George W. Bushin lausunnot, joiden takana onepäilemättä myös öljyteollisuuden taloudellisiaintressejä. Tilanne ei kuitenkaan näytä amerikkalaisestanäkökulmasta yhtä synkältä kuin kenties Euroopastakäsin. Bushin hallinnon alkuvaiheen tietyt ylilyönnit ovatjo vaikuttaneet vakavasti hänen suosioonsa ja hallintonsatoimivuuteen. Kenties tärkein tapaus tässä mielessä olitaannoinen senaatin voimasuhteiden muutos, jossarepublikaanit menettivät enemmistöasemansa. Puolueenmaltilliseen siipeen kuulunut senaattori James Jeffords eikatsonut enää kuuluvansa oikeaan puolueeseen, mihin oliyhtenä syynä Bushin hallinnon ympäristöpolitiikka. Tässävalossa vaikuttaakin selvältä, että Bushinkin on pakkoalkaa ottaa myös ympäristökysymykset tähänastistavakavammin, tai muuten republikaaneille tulee käymäänhuonosti seuraavissa vaaleissa.– Liittovaltion hallituksen ulkopuolella tilanne on myöstoisenlainen. Monet yhdysvaltalaiset ovatympäristöasioissa hyvinkin valveutuneita ja monissaosavaltioissa otetaan ympäristönsuojelu hyvinkintosissaan. Luonnossa liikkuminen on myös suosittuharrastus, mikä korostaa ihmisten henkilökohtaisenluontosuhteen merkitystä. On myös huomattava, ettäliitto- ja osavaltiolla on omistuksessaan varsin suuriosuus USA:n pinta-alasta, ja tästä alueesta suuri osa ontavalla tai toisella luonnonsuojelutarkoituksiin varattua.– Mutta on myös niin, että amerikkalainenkinluonnonsuojeluinto riippuu suhdanteista. Niin kauankuin taloudellisesti menee hyvin, luontoa suojellaan ihanmielellään, mutta taantuman sattuessa asioidentärkeysjärjestys voi monien mielessä muuttua.Yazoo-Mississippi Delta,intiaanikulttuurit,tehomaatalous ja bluesTakaisin nykypolitiikastaYazoo-Mississippin alueelle:miten kommentoisit omantutkimusalueesiympäristöhistoriallisiapäälinjoja? Kiinnostavaaolisi kuulla kommentti sekäintiaanien että myöhempientulokkaiden vaikutuksistaalueen luontoon.– Seudulla kukoistaneidenintiaanikulttuurienkasvaneetvaihdantaverkostot sekäilmeisen intensiivinen maatalous ja kasvaneetväestömäärät osoittavat intiaanien tuottaneenympäristöstressiä ennen kuin eurooppalaisperäisetkulkutaudit tuhosivat heidän kulttuurinsa Hernando deSoton retkikunnan vierailtua alueella vuonna 1541.Joidenkin teorioiden mukaan intiaanikulttuurit olivatkinvaikeuksissa jo 1300–1400-luvulla, ennen kosketustaaneurooppalaisiin, mutta ongelmana tässä on se, etteiaiheesta tiedetä tarpeeksi. Syiksi ahdinkoon on arveltumonia eri tekijöitä ilmastomuutoksistaliikakansoitukseen ja sodankäyntiin.– Jos halutaan mainita jotain täsmällisempää luonnon jaintiaanien välisestä suhteesta, kuvaavan esimerkin,hieman toiselta alueelta tosin, tarjoavat sypressinlevinneisyydessä tapahtuneet muutokset. Puulajinlevinneisyysalueen supistuminen jo 1000-luvunensimmäisinä vuosisatoina korreloi selvästi intiaanienmaankäytön kanssa.– Suurimmat ja peruuttamattomimmat muutokset Yazoo-Mississippin alueen luonnossa ovat kuitenkin kiistattatapahtuneet vasta myöhemmin, eurooppalaisperäisenväestön jo otettua alueen kontrolliinsa ja opittuasäätelemään patojärjestelmien avulla jokien tulvimista.Patojen ja tekojärvien ansiosta edellytyksiä seudunalkuperäisten metsätyyppien paluulle ei enää ole.Vesitalouden muutoksilla on kuitenkin saatu aikaanloistavaa maanviljelysmaata, kun toistuvat tulvat eivätenää tuhoa satoa. Puuvilla- ja soijapapuviljelmät taimeikäläisiä kirjolohikasvattamoja muistuttavatkissakalafarmit eivät silti ole välttämättä kestäväätaloutta. Tehomaataloudesta johtuva pohjavesivarojenehtyminen aiheuttaa ongelmia, kuten myös maaperäneroosio ja tehoviljelyn sivuvaikutuksena syntyneetmaaperän myrkkyjäämät.– Luonnonolosuhteiden kannalta katsottuna alue olialunperin hyvinkin vastustuskykyinen ihmistä vastaanjuuri jokakeväisten tulviensa ansiosta. Tässä mielessäseudun tilannetta voisi verrata sademetsäalueisiin, joissavaltaamisen jälkeen muutokset ovat usein pysyviä.Ihminen on siis vaikuttanut tutkimuskohteesi luontoon,mutta entä toisinpäin? Kuinka kommentoisitvuorovaikutussuhteen toista suuntaa?– Toki prosessi on kaksisuuntainen. Lyhyen tähtäimenhyötyä tavoitteleva tehomaatalous on onnistunutmyrkyttämään seudun maaperää niin, että seurauksenaon maatyöläisten terveysongelmia ja vaikeuksialiittovaltion tukemalle "agribisnekselle", jonkapalveluksessa mustat työskentelevät edelleenminimipalkalla, vaikka tilojen omistajat elävätleveästikin.– Siihen, kuinka tällaiset vaikeudet heijastuvat ja ovatheijastuneet asukkaiden elämään, voi tutustua myösFaulknerin romaanien tai alueen musiikin kautta, kutenjo edellä kävi ilmi. Onhan Yazoo-Mississippin alueerittäin monen loistavan blues-artistin kotiseutua. Täältäovat kotoisin muiden muassa Sonny Boy Williamson jaCharley Patton, sekä tietenkin Robert Johnson, MuddyWaters ja B.B. King.Tunnet tutkimusalueesi kulttuuria myös aivan viimevuosikymmenten osalta. Väitöskirjasi aikarajauskuitenkin päättyy 1930-luvulle New Deal -aikaan. Miksinäin, ja aiotko myöhemmin laajentaa tutkimustasi?– Aikarajaukseni tärkein peruste on, että ihmisenaiheuttamien luonnonmuutosten voi sanoa saavuttaneenkulminaatiopisteensä 1930-luvulla, kun jo mainitutpatojärjestelmät lopettivat vuotuiset tulvat jamaatalouden ja puunjalostusteollisuuden aiheuttamavanhojen metsien väistyminen oli ehtinyt tapahtua.Vaikka periaatteessa tutkimusperiodi kattaa tuhansienvuosien ajanjakson, keskityn lähinnä niihin viimeksikuluneisiin vuosisatoihin, joiden aikanaympäristönmuutokset ovat olleet suurimpia.– Lisäksi New Deal -hankkeiden tuottamaaarkistoaineistoa on myös jo valtavasti, eikä aiheenkannalta relevantin lähdemateriaalin määrä suinkaanpienene lähemmäksi nykyaikaa tultaessa. Ei olisi ollutkäytännöllistä käsitellä väitöskirjassa tätä aikajaksoa,jonka sisällyttäminen tutkimukseen ei olisi kuitenkaanjuuri muuttanut kokonaiskuvaa. On kuitenkin selvää, ettänyt, väitöksen jälkeen, tutkimusta olisi mielenkiintoistajatkaa kohti nykypäivää, aina 2000-luvulle asti.Yhdysvaltain tutkijana SuomessaSinut nimitettiin äskettäin, samoihin aikoihin väitöksesikanssa, Pohjois-Amerikan tutkimuksenyliopistolehtoriksi Helsingin yliopiston Renvall-instituuttiin. Miten näet tulevaisuutesi toisaaltaympäristöhistorioitsijana ja toisaaltaaluetutkimuksellisen opintokokonaisuuden opettajana?– Asemaani Pohjois-Amerikan tutkimuksenopintokokonaisuudessa luonnehtisin siten, että olennimenomaan Yhdysvaltain tutkija japeruskoulutukseltani (FM ja FL) historioitsija. Enkuitenkaan halua lokeroida itseäni tai alaani liikaa, enkäkoe kovinkaan merkittäväksi sitä, että väittelinnimenomaan Pohjois-Amerikan tutkimuksesta enkähistoriasta. Poikkitieteellisen tutkimusotteeni ja hyvinkinmoninaisen lähdeaineistoni muistaen valinta olikuitenkin luonteva.– Pohjois-Amerikan tutkimushan on yliopistollisenaoppiaineena Suomessa hyvin nuori, ja sen nousu onpitkälti instituutissamme professorina toimivan MarkkuHenrikssonin työn ansiota. Toinen professuurimmehanon vuosittain vaihtuvan, yhdysvaltalaisen ns.Bicentennial-professorin virka, jonka hoitajista monetovat hekin jättäneet selvät jälkensäopintokokonaisuuteemme. Oman suuntautumisenikannalta tärkeä vaikuttaja oli myös nimenomaanBicentennial-professori, lukuvuoden 1985–86 Helsingissäopettanut Alfred W. Crosby, yksi ympäristöhistoriantunnetuimmista edustajista maailmassa. Hänen avullaantajusin, että vanhat kouluaikaiset lempiaineeni, historianja biologian, voi myös yhdistää yliopisto-opinnoissa javieläpä erityisen hyvin siten, että mukaan mahtuu myösYhdysvallat, josta olin kiinnostunut jo vaihto-oppilaanaollessani.– Kun mietitään Pohjois-Amerikan tutkimusta meiltäkäsin, yksi hyvinkin mielenkiintoinen jatkoajatus voisiolla jonkinlainen vertaileva tutkimushanke Suomen jaYhdysvaltojen ympäristöhistorian välillä. Kuten jo edelläon käynyt ilmi, on mielestäni selvää, että paralleelejamainittujen maiden ja kulttuurien välillä löytyy, alkaenluontosuhteen merkittävyydestä kansalliselleidentiteetille ja päätyen siihen, että intiaanien jasaamelaisten historiaa ja luontosuhdetta voisi myösyrittää vertailla. Eikä kiinnostavista tutkimusaiheista olemuutenkaan puutetta.* * *Teksti ja kuvat:Jouko Nurmiainen, Risto Marjomaa ja SariForsström.

Luonnon muutokset, ihminen ja Mississippi: Väitöshaastattelussa Mikko Saikku

https://journal.fi/ennenjanyt/article/download/108098/63127

Luonnon muutokset, ihminen ja Mississippi: Väitöshaastattelussa Mikko Saikku

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi