Korpiola, Mia

Finnish

Journal.fi

Mia KorpiolaMitä oikeushistoriassa tapahtuu?Mitä on oikeushistoria ja missä sitä tutkitaan?Oikeushistorian tehtävä on asettaa oikeusyhteiskunnalliseen asiayhteyteensä historiallisessaperspektiivissä. Tästä syystä oikeushistoria kuuluuoikeuden yleistieteisiin (mm. oikeussosiologia, naisoikeusja oikeustaloustiede), jotka kytkevät (vallitsevan)oikeuden yhteiskuntaan. Suomessa oikeushistoria nähtiinaikaisemmin lähinnä lainopin aputieteeksi, muttanyttemmin sen itsenäinen asema tunnustetaan yleisesti.Oikeushistorian tutkimuskohde kumpuaa oikeudesta,mutta metodit ovat historiasta. Tästä syystäoikeushistorioitsijan identiteetti liikkuu jossain juridiikanja historian rajamailla. Tutkimuksen tavoitteena onoikeudellisen kehityksen kartoittaminen ja muutoksen (taimuuttumattomuuden) selittäminen.Oikeushistoria on yliopistojemme historia-aineidenpienemmästä päästä. Osana oikeustieteellistä virkatutkintoase kuuluu tietyssä laajuudessa pakollisiin oppiaineisiin, joitaon parikymmentä. Tästä syystä sitä myös opetetaan kaikissayliopistoissa, joissa on oikeustieteellinen tiedekunta:Helsingissä, Turussa ja Rovaniemellä. Siis ainoastaanoikeustieteellisessä tiedekunnassa voi opiskellaoikeushistoriaa. Rovaniemellä on kuitenkin vain yksi jaettu,yleisen oikeustieteen ja oikeushistorian professorin virka, janykyinen viranhaltija edustaa yleistä oikeustiedettä. Siksiesittelyssä keskitytään Helsingissä ja Turussa tehtäväänoikeushistorialliseen tutkimukseen.Helsingissä, maamme suurimmassa oikeustieteellisessätiedekunnassa, professorin viran lisäksi oikeushistoriassa onyliassistentuuri (muuttuu yliopistonlehtorinviraksi) jaassistentuuri. Turussa taas on professorinviran lisäksioikeushistorian ja yleisen oikeustieteen yliassistentuuri sekäyleisen oikeustieteen ja oikeushistorian assistentuuri.Käytännössä oikeushistorian mandaatti on kattanut vaintoisen näistä viroista. Yhteensä maassamme on siis kaksi japuoli professuuria ja kolme nuoremman opettajan virkaa.Oikeushistorian virkojen ulkopuolisia dosentteja on lisäksimuutamia. Post doc -sijoittumisen ongelma rajoittaakineniten suomalaisen oikeushistoriallisen tutkimuksen kasvua.Esimerkiksi oikeushistorian harrastajien Matthias Calonius -seurassa on jäseniä moninkertaisesti virkoihin verrattuna, jaoikeushistoriasta gradunsa kirjoittavia riittää Helsingissäkeskimäärin kymmenkunta vuodessa.Oikeushistoria on ollut olemassa Suomessa itsenäisenätieteenalana ja oppituolina vuodesta 1907, mutta se viettihiljaiseloa 1970-luvulle asti, jolloin oikeushistorian jaroomalaisen oikeuden oppituolin haltijaksi Helsinginyliopistossa tuli Heikki Ylikangas ja Turussa Lars Björne.(Roomalainen oikeus kuului aikaisemmin siviilioikeuteen,mutta 1950-luvun lopussa se liitettiin – muidenPohjoismaiden tapaan – osaksi oikeushistoriaa.) Ylikankaanaikana alkoi Helsingissä varttua juristikoulutuksen saanutoikeushistorioitsijapolvi, ja oppituolin nykyinen haltija(vuodesta 1995) Jukka Kekkonen on ensimmäinen juristioikeushistorian professorina Helsingissä ylikolmeenkymmeneen vuoteen.Oikeushistorian tutkimuksen laajuus jamonipuolisuusOikeushistoriallinen tutkimus kattaa pitkän aikajananreippaasti yli kahdentuhannen vuoden ajalta. Teoriassapotentiaalisen tutkimuksen kirjo onkin mitä moninaisin.Käytännössä pienessä maassa on erikoistuttava, jahahmottelen tässä tiettyjä tutkimuksellisiapainopistealueita, jotka tosin Turussa ja Helsingissä ovatjossain määrin erilaiset.Turussa tutkimus on keskittynyt lähinnä oikeustieteenhistorian, oikeuden aatehistorian ja oikeustieteellisenkäsitteistön historian tutkimukseen. Näihintutkimussuuntauksiin kuuluvat dosentti Päivi Paastonväitöskirja Omistuskäsitteistön rakenteesta (1994) japrofessori Lars Björnen Pohjoismaiden oikeustieteenhistoriaa koskeva kirjasarja, jonka kolmas osa Denkonstruktiva riktningen 1871–1910 on valmisteilla, osinSuomen Akatemian rahoittamana. Suomen Tiedeseurapalkitsikin Björnen 27.4.2001 professori E. J. Nyströminpalkinnolla hänen oikeushistoriallisista, Tiedeseuran erittäinmerkittävinä pitämistä tutkimuksistaan.Helsingissä tutkimus on pyörinyt muutaman suuremmanaihepiirin ympärillä. Kontrollipolitiikan historian jahistoriallisen kriminologian tutkimus on Heikki Ylikankaanperuja ollut suosittua Helsingissä. Jukka Kekkosen Suomenja Espanjan sisällissotien oikeudellista jälkiselvittelyä jadosentti Petri Karosen rikollisuutta Suomen kaupungeissakoskevat tutkimukset kuuluvat tähän joukkoon. Tuoreistaväitöskirjoista mainittakoon Martti Lehden (2001) Suomen jaLuoteis-Viron 1900-luvun alkuvuosikymmentenhenkirikollisuutta ja Jukka Lindstedtin (1999)kuolemanrangaistuksia Suomessa toisen maailmansodanaikana käsittelevät väitöskirjat.Prosessioikeutta ovat harrastaneet eniten dosentit Pia Letto-Vanamo esivaltiollista riidanratkaisua (1995) ja HeikkiPihlajamäki (1996) vapaan todistusharkinnan läpimurtoasuomalaisessa rikosoikeudessa käsittelevissä kirjoissaan.Oikeuskulttuurin muutokset ovat viime vuosina nousseettärkeämpään asemaan tutkimuksessa. Tähän liittyvätkinJukka Kekkosen vuonna 1998 ilmestynyt Suomenoikeuskulttuurin suurta linjaa (1898–1998) käsittelevätutkimus ja Pia Letto-Vanamon nykyinen, SuomenAkatemian rahoittama, suomalaisen juristikulttuurinkansainvälisyyttä ja kansallisuutta koskeva tutkimus.Tuomioistuinlaitos ja oikeudelliset ammattikunnat ovatkansainvälisesti nähtynä perinteisesti oikeushistorianominta alaa, eikä näitä aiheita ole laiminlyöty myöskäänSuomessa. Jukka Kekkonen Viipurin hovioikeudenhistoriassaan (1992), Petri Karonen kaupunkien hallinto- jatuomioistuinlaitosta käsittelevissä tutkimuksissaan ja HeikkiPihlajamäki Helsingin hovioikeuden 50-vuotista taivaltahahmottavassa, vuonna 2002 julkaistavassa historiikissaovat kantaneet kortensa kekoon näiltä osin. Oikeudellistaammattikuntaa laajasti ymmärrettynä käsitteli jo Letto-Vanamon asianajajakuntaa käsittelevä väitöskirja sekädosentti Markku Tyynilän tutkimukset senaatista jalainvalmistelukunnasta. Jyri Inhan (1998) väitöskirjaoikeuskanslerin viran synnystä itsenäisyyden ajan alussaedustaa tuoreempaa tutkimusta.Julkisoikeuden historia on lähes kokonaan laiminlyöty aiheSuomessa, mutta yksityisoikeuden alalla sentään onaktiviteettia. Dosentti Kaisa Korpijaakko-Labban tutkimuksetsaamelaisten maanomistusoikeudesta ja laajemminoikeudellisesta asemasta (2000) ovat monessa suhteessamerkittäviä puheenvuoroja nykykeskustelussaalkuperäiskansojen oikeuksista. Dosentti Anu Pylkkänen onpuolestaan kartoittanut naisten oikeudellista asemaa sekäagraari- että modernisoituvassa yhteiskunnassa.Oikeushistoriaoppiaineen pienuudesta huolimattaHelsingissä on odotettavissa viiden vuoden sisään useitaväitöskirjoja. Samalla myös tutkimuksellinen kirjo kasvaa.Toomas Kotkas on valinnut filosofis-historiallisenlähestymistavan tutkiessaan armoa jaarmahdusinstituutiota, kun taas roomalaisen oikeudensyntyä (Kaius Tuori) ja keskiajan sekä 1500-luvun avioliitto-ja seksuaalirikosoikeutta (Mia Korpiola) käsittelevättutkimukset luotaavat vanhempaa oikeushistoriaa.Olemassa olevat kansainväliset ja sekämonitieteelliset tutkimusprojektitKoska oikeushistorian tutkimus on Suomessa suhteellisenpientä mittakaavaltaan suhteessa moneen muuhun historia-aineeseen ja identiteetti on osin juristin, osin historioitsijan,luontevat keskustelukumppanit ovat monesti löytyneetulkomailta. Kanssakäyminen pohjoismaistenoikeushistorioitsijoiden, etenkin ruotsalaisten jatanskalaisten kanssa, on perinteisesti ollut tärkeää.Esimerkiksi professori Lars Björne on toiminut useitakertoja vastaväittäjänä Ruotsissa. Lisäksi oppiaineella onvahvat suhteet Saksaan, hieman rajoitetummassamittakaavassa myös espanjankieliseen maailmaan.Nyttemmin rinnalle on nousemassa yhteistyötä Baltian jalaajemmin Itämeren alueen suunnalla.Tieteellinen kanssakäyminen alkaa poikia yhteisiätutkimusprojekteja. Professori Jukka Kekkonen on mukanaPieter Spierenburgin (Erasmus Universiteit, Rotterdam)johtamassa suuressa projektissa Social Control in Europe1800–2000. Dosentit Pia Letto-Vanamo ja Heikki Pihlajamäkiosallistuvat kansainväliseen (yhteistyössä Lundin jaGreifswaldin yliopistojen kanssa) tutkimushankkeeseenÜbergerichtskultur im Ostseeraum Itämeren alueenylioikeuksien historian kartoittamiseksi. Heidän osuutensakattaa tuntemattomaksi jääneen Tarton hovioikeuden 1630–1710. Tähän liittyy myös Vaasan hovioikeuden perustamistavuonna 1775 koskeva väitöskirjatutkimus (Iisa Vepsä).Lisäksi dosentti Letto-Vanamo on mukana kansainvälisessähankkeessa Fontes Iuris Europaeum, jossa julkaistaankeskeisiä eurooppalaisia oikeuslähteitä, ja jota johtaaprofessori Hans Hattenhauer Kielin yliopistosta. DosenttiAnu Pylkkänen on osallistunut pohjoismaiseen avioliitto-oikeuden modernisaatiota tutkivaan projektiin Ægteskab iNorden i et europæisk perspektiv. Modernisering ogkønskonstruktion(http://www.abo.fi/norden/europa/polsosin.htm#Ægteskab),joka on poikinut kaksi kirjaa, kolmatta odotellaan. Myöskinloppusuoralla on yhteispohjoismainen hanke PeasantRevolts and Social Conflicts in the Nordic Countries 1300–1800 (http://www.joensuu.fi/ktl/hum/revolt1.html), jossaMia Korpiola on tutkinut maanpetosoikeuden suhdettatalonpoikaiskapinoihin.Oikeushistoria pyrkii myös tieteidenväliseen yhteistyöhönmuiden (historia)tieteiden kanssa. Esimerkkeinätieteidenvälisistä hankkeista mainittakoon vireillä olevauudenlainen kirjahanke oikeustaloustieteen jaoikeushistorian välillä Joensuu–Helsinki-akselilla sekäsystemaattisen teologian tutkijoiden vetämä kirjaprojektiLuther and Jurisprudence, johon osallistuu parioikeushistorioitsijaa. Dosentti Petri Karonen johtaakotiyliopistossaan Jyväskylässä historianlaitoksentutkimushanketta Suomi Ruotsin yhteydessä(http://www.cc.jyu.fi/yhd/ry/) alanaan erityisestikaupunkien hallinto- ja oikeuskulttuurit sekä rikollisuudenja sosiaalisen kontrollin eri muodot Ruotsin ja Suomenkaupungeissa 1500–1700-luvulla. Oikeushistoria on myösosa tieteidenvälistä verkostoa, johon kuuluu juristien lisäksihistorioitsijoita ja teologeja, ja joka käsittelee oikeuden,uskonnon ja omaisuusstrategioiden välistä suhdettakeskiajalla ja varhaisella uudella ajalla(http://users.utu.fi/anulah/oili.html). Oikeushistorioitsijatpyrkivätkin olemaan vähäisestä määrästään huolimatta (taiehkä juuri sen vuoksi) vireitä, poikkitieteellisiä jakansainvälisiä.* * *Kirjoittaja, OTL Mia Korpiola tekeeväitöskirjatutkimustaan Oikeustieteen tutkijakouluOMY:ssä.

Mitä oikeushistoriassa tapahtuu? Mitä on oikeushistoria ja missä sitä tutkitaan?

https://journal.fi/ennenjanyt/article/download/108113/63140

Mitä oikeushistoriassa tapahtuu? Mitä on oikeushistoria ja missä sitä tutkitaan?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi